Malka silmässä

Poliittisissa puolueissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on oltu kauan huolestuneita politiikan henkilöitymisestä. Erityishuolta tästä ovat kantaneet vasemmistopuolueiden edustajat ja kannattajat, jotka usein katsovat itse edustavansa ja äänestävänsä pikemminkin liikkeitään ja aatteitaan. Tämän ohella "henkilökeskeisiä" porvareita usein paheksutaan. Kriisinhallintakeskustelun yhteydessä on kuitenkin voinut havaita, että tämä käsitys saattaa olla melkoisen hiekalle rakennettu, ja että erityisesti presidentinvaalien aikana perinteiset arvoasetelmat saattavat heittää kuperkeikan.

Sosialidemokraatit ovat perinteisesti kannattaneet presidentin valtaoikeuksien vähentämistä, kun taas oikeistopuolueilla on monarkisminsa perintönä ollut näkemys vahvasta kansakunnan johtajasta. Näin siis perinteisesti. Kuitenkin, kriisinhallintakeskustelua seuratessa, on myös SDP:n taholta esitetty korkean tason näkemyksiä presidentin keskeisestä asemasta ulkopolitiikan johtajana. Myös kansa on puhunut; Väli-Suomen sanomalehtien marras-joulukuun vaihteessa Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan peräti 64% kansalaisista kannattaa presidentin päätösvaltaa joukkoja koskevissa kysymyksissä. Innokkaimpia vahvan presidentin kannattajia eivät olekaan kokoomuslaiset vaan SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajat.

On vaikea nähdä, että puolueiden ja niiden kannattajien arvoasetelmissa olisi yhtäkkiä tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia. Vaikuttaakin siis siltä, että hieman liian monet, niin omassa puolueessani kuin muuallakin, eivät olekaan keskustelemassa instituutioiden välisistä suhteista, vaan muodostavat mielipiteensä sen perusteella, kuka kyseistä tehtävää hoitaa. Kokoomuslaisille Halonen on myrkkyä, jonka vuoksi heistä suurempi osa haluaa vähentää presidentin valtaoikeuksia, demarit ja vasemmistoliittolaiset sen sijaan pitävät häntä arvossa ja vastustavat moisia pyrkimyksiä. Poliittinen muisti on lyhyt, eikä itse asiasta puhuta, vaan mielipiteitä muodostetaan puolin ja toisin henkilöihin kohdistuvien ennakkoluulojen perusteella. Näin ei saisi olla, ei varsinkaan niiden kohdalla, jotka ovat perinteisesti asettuneet parlamentaarisen järjestelmän tueksi. Ei voi olla niin, että vallan keskittyminen on ongelma vain silloin, kun se keskittyy vääriin käsiin.