tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Mörköooppera ja kupletin juoni

Maa on saamassa uutta oikeistohallitusta. Tänään varmistuvat Keskustan nimet, jotka tarjonnevat vain rajallisesti yllätyksiä. Vihreätkään eivät yllättäneet spektaakkelillaan, joka tuskin oli paljoa muuta kuin yritys osoittaa hallitukseen menolle kriittisille kannattajille puolueen "avointa keskustelukulttuuria". Kokoomuksen lista sen sijaan tarjosi yllätyksiä - pääasiassa ikäviä sellaisia.

Saatan olla jäävi arvioimaan, mutta minusta oli luojan lykky, että EU-puheenjohtajuus sattui punamultahallituksen kauteen. Minun on vaikea nähdä Ilkka Kanervaa purkamassa Libanonin vyyhtiä. Tuleva ulkoministeri on sosiaalisesti lahjakas, mutta linjanvetäjän tai minkäänlaisen kehittäjän roolia hän tuskin kykenee ottamaan. Kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä pitkästä valtiopäiväurasta huolimatta. Muutenkaan Kanerva ei sovi laisinkaan Kokoomuksen markkinoimaan uudistuslinjaan, mies on vanhan ajan pelin poliitikko. Ainakaan Katajanokalta ei ole lupa odottaa mitään uutta tai dynaamista, pikemminkin ja etenkin päinvastoin.

Jos oli Kanervan kaivaminen naftaliinista yllätys niin sellainen oli myös Suvi Lindenin vastaava ylösnousemus. Menneet skandaalit golfkentistä sikseen, muttei "tuore" ministeri ole ollut järin vakuuttava asiakysymyksissäkään. Entisen opintotukiministerin ehdotus opintotuen uudistamiseksi olisi laskenut tuen tasoa. Positiivisia odotuksia kohdistan lähinnä uuteen asuntoministeriin. Vaikkakin kovan luokan oikeistoporvari, Vapaavuori on osoittanut kiitettävää halua edistää tärkeiksi katsomiaan asioita ja ottaa myös iskuja vastaan. Tämän hän on osoittanut ottamalla roolia koko pääkaupunkiseudun kannalta keskeisessä Sipoo-kysymyksessä.

Hallitusohjelma ei sisällä minkäänlaista hyvinvointivaltion alasajoa, joskin politiikan teolle yleisluonteinen ja ympäripyöreä paperi antaa huomattavasti tilaa. Rahaa ei moniin paikoittain hyviinkin toimenpide-ehdotuksiin juuri osoiteta. Edellä mainitusta on luettava pois ohjelman maatalouspolitiikkaosio, joka on eri maailmasta. Kun koko muu paperi puhuu "kehittämisestä" ja "selvittämisestä", on Keskusta hoitanut oman tonttinsa kuntoon. Konkretiaa löytyy ja rahaa palaa tähän auringonlaskun elinkeinoon 2/3 osaamispanostusten lisäyksistä.

Palvelut eivät puolestaan oikeistohallitusta kiinnosta. Palveluihin panostetaan hallituskauden aikana 250 miljoonaa euroa. Demarien hallituskaudella summa oli 400 miljoonaa euroa, jolla ei kyetty kaikkiin oikeutettuihin tarpeisiin vastaamaan. Lapsilisiä nostettiin demarien vallassa ollessa kaikille, nyt vain suurille perheille. Valtion omaisuudesta pyritään eroon "hallitusti". "Kiitos" pienten ikäluokkien puolesta lypsylehmien hallitusta teuraalle viemisestä.

Eurooppapolitiikkaosio ei huomioi sosiaalista Eurooppaa, tämä teema jääneekin sosialidemokraattien huoleksi. Mitään uutta ei EU-politiikassa näyttäisi tapahtuvan, ellei sellaiseksi lasketa konkreettisempaa maatalouslinjaa. Opintotukikirjaukset ovat sinällään ilahduttavia, mutta toinen aste jää nuolemaan näppejään samalla kun itse rahavaraus näyttäisi tarkoittavan opintorahan nostoa vasta viimeisenä hallitusvuonna, eli vuonna 2010. Vähimmäisturvalla eläjät saavat tyytyä linjaukseen: "sosiaaliturvajärjestelmää kehitetään". Asiakasmaksujen nosto, jotka jo nyt ovat Suomessa EU-keskiarvoon verrattuna suhteettoman korkeat, kuitenkin saa oman mainintansa.

Ohjelma ei myöskään tarjoa mitään konkreettista Kokoomuksen vaalipuheiden katteiksi. "Tempputyöllistäminen" oli slogan numero yksi "tasa-arvotupon" ohella. Työllisyyspolitiikka kuitenkin näyttää jatkuvan samanlaisena, paitsi vähemmän resurssoituna, nyt vain uuden ministeriön alaisuudessa. Koulutusjärjestelmästä puhuttaessa unohtuvat kaikki muut kuin elinkeinoelämän tarpeet. Missä koulutuksen itseisarvo, sivistys, emansipaatio? Ilmeisesti yksityiskouluissa. Palkkatasa-arvopuheet jäävät nekin yleiselle tasolle, luvut ovat unohtuneet matkan varrelle.

Kaiken kaikkiaan yllätyksetön ohjelma, joka puhuu paljon, sanoo vähän ja joka tulee mitä todennäköisimmin lisäämään kansalaisten välistä eriarvoisuutta. Sinällään tätäkään ei voida pitää yllätyksenä. Veroratkaisut tukevat eniten hyvätuloisia sekä vähittäiskaupan katteita. Tosin pahempaakin olisi voinut olla luvassa. Nyt on sosialidemokraattien aika vastata hallituksen politiikkaan omilla rakentavilla ehdotuksillaan.

Eräänä pointtina vielä mainittakoon salkkujako teemoittain. Kokoomuksen tulosta pidettiin hyvänä, mutta minusta Keskusta maksimoi siinä oman aluepoliittisen valtansa. Ainoastaan opetusministeri puuttuu. Varainsiirto keskuskaupungeista maakuntiin käynnistyy kuitenkin varsin mallikkaasti uuden elinkeinoministerin, väyläasioista vastaavan liikenneministerin sekä ympäristö- ja maatalousministerien voimin. Kokoomuksen omahyväisesti virnistelevän puheenjohtajan sekä uusien helsinkiläisministerien hymy tulee vielä hyytymään, kun kepun rahanjakokone pääsee kunnolla vauhtiin.

ps. Kuka muistaa kuka sanoi näin tutun kuuloisesti jo kolmisenkymmentä vuotta sitten?

"Where there is discord , we bring harmony... Where there is despair, we bring hope."

Aivan oikein. Margaret Thatcher. Toivotaan, että tästä kotimaisesta showsta päästään vähemmin vaurioin.

5 kommenttia:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Niin kuin puhuttiinkin, niin minua hirvittää erityisesti ympäristöpolitiikan joutuminen kepun vääntämänä maaseudun uudeksi menoautomaatiksi. Kaikki ovat yhtä mieltä ilmastonmuutoksen merkityksestä ja ympäristöasiat kiinnostavat ihmisiä keskivertoa enemmän. Tämä hallitus tulleekin (ironisesti) leimautumaan kaikkien aikojen ympäristötoimijaksi. Harmi vaan, että se todellisuudessa tarkoittaa enenevää tehotonta tukiaisviljelyä seuduilla, joissa toisenlaiset innovaatiot saattaisivat työllistää terveellä tavalla.

Kuka vapauttaa maanviljelijät kepun pakkotukiaisten ikeestä?

Petri Mustakallio kirjoitti...

Minä ihmettelen suuresti niitä kommentteja joiden mukaan Kokoomus olisi ministeripaikoissa voittanut. Kepulla on sellaiset ministeriöt joilla on siirreltävää rahaa, elikeinopolitiikassa varsinainen värisuora. Ja kepuhan rahansiirtelyn osaa. Lisäksi hallitusohjelma on täysin kepulainen. Maatalous- elinkeino- ja aluepoliittisia tukiapparaatteja ei ainoastaan luvata turvata vaan vieläpä vahvistaa nykyisestä. Voin vain kuvitella miten esimeriksi Jan Vapaavuoren alahuuli mahtoi väpättää hänen lukiessaan hallitusohjelmatekstien alue- ja elineinopoliittisia osioita.

Verojen kevennysvarasta leijonanosa ohjataan maanviljelijöille ja laulun kahdellekymmenelle perheelle. Palkansaajat ja kaupunkilaiset kelpaavat ohjelman maksumiehiksi, tulossa on korotuksia mm. sähkölaskuihin sekä päivähoito- ja terveyspalveluihin.

Kokoomuksellehan kepun apupuolueena olo toki on tuttua 12 vuoden takaa. Silti täytyy ihmetellä miten he näin nopeasti siihen asemaan jälleen nöyrtyivät.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit ettei ohjelma sisällä hyvinvointivaltion alasajoa. Toivotaan. Ongelma on se, että ohjelma on kallis eikä sen veropolitiikka ole työllisyyden suhteen orientoitunutta, ainakaan lähtökohdiltaan. Tämän lisäksi porvareilla pitää pitää pokka sen verran että malttaisivat odotella veronalennuksiensa kanssa laskukautta, muuten ajetaan perinteisen myötäsyklisen talouspolitiikan miinaan. En yllättyisi jos siihen lankaan vielä mennään.

Ja hyvinvointivaltion osalta probleemia voi olla edessä silloin, kun rahat ovat loppu: jos ei voida lisätä menoja tai alentaa veroja, tehdään rakenteellisia uudistuksia. Nehän ovat pikemminkin tuloja lisääviä kuin menoja kasvattavia...

Ville

Viljaa kirjoitti...

Omatkin ajatukseni ajautuivat Libanoniin uudesta ulkoministeristä kuullessani. Huh. Enkä käsitä puheita siitä, että sanotaan Kanervan valinnan olleen negatiivinen asia, mutta "ainakin parannus edelliseen." Huh huh. Ja Väyrysestä kuullessani ajatukseni olivatkin jo jokseenkin kekkoslovakia-henkiset..

Johannes kirjoitti...

Itse olen sillä kannalla että kokoomuksen tahdissa tässä pitkälti kuljetaan, mutta toki vain joissakin kysymyksissä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäinen turvallisuus sekä valtiovarain- ja opetusministerin salkut joitakin luetellakseni. VM+UM on jo itsessään ilman yhtäkään sektoriministeriön päällikkyyttä melkoinen valtakeskittymä.

Siinä suhteessa keskusta on toisaalta vahvoilla, että heidän edustuksena on vahvin niillä politiikanlohkoilla, joilla puolueen linja on kauimpana muista hallituspuolueista. Kansalliset maataloustuet, maaseututiet ja muut merkitykseltään marginaalisemmat kansalliset menestystekijämme tekevät nyt vääjäämätöntä paluutaan poliittisen keskustelun keskiöön.