Vanha neuvostovitsi kertoi venäläisen eläinjalostuksen riemuvoitosta, kirahvin ja lehmän risteytyksestä, joka söi naapurin laitumelta, mutta lypsi omalla puolella aitaa. Turun seudulla tämä huumori on viety käytäntöön asti.Varsinais-Suomi on hitaan alun jälkeen lähtenyt reippaasti liikkelle kuntauudistuksessa. Turkua uhkaa kuitenkin, vastoin tarkoitusta, yksin jääminen. Perusteeksi annetaan usein kaupungin heikko taloustilanne, joka toki on todellisuutta. Syinä on kuitenkin muutakin kuin Turussa tehdyt paikallispoliittiset ratkaisut. Joku voisi puhua vapaamatkustelusta.
Otetaan konkreettinen esimerkki. Turku saa opetus- ja kulttuuritoimialalle huomattavia valtionosuuksia, kaupungin verkkosivujen mukaan kaikkiaan 89 miljoonaa euroa vuodelle 2007. Tämä ei kuitenkaan kata kaikkia kustannuksia, vaan kaupunki panostaa ko. palveluihin myös omaa rahaa. Kun otetaan huomioon, että raha on poissa jostain muualta ja huomattava osa oppilaitosten opiskelijoista tulee Turun ulkopuolelta, muuttuu tilanne mielenkiintoiseksi.
Lukiokoulutukseen kuluu valtionosuuden ylitse hieman yli 800 000 euroa vuodessa. Opiskelijoista Turun ulkopuolelta tulee miltei kolmannes (27%). Heistä aiheutuu arviolta neljännesmiljoonan kulut -turkulaisille veronmaksajille. Lähistöllä on kuntia, kuten Piikkiö, joissa omaa lukiokoulutusta ei edes tarjota.
Kustannuksiltaan merkittävämpää on ammatillinen koulutus. Tähän palaa vuosittain valtionosuuksien päälle yli viisi miljoonaa euroa. Myös täällä lähikuntien osuus opiskelijoista on kolmanneksen luokkaa. Toisin sanoen turkulaiset rahoittavat ympäryskuntalaisten palveluita kyseisellä toimialalla miljoonan yli kipuavalla summalla joka vuosi.
On selvää, ettei tulontasaus ole ainoa eikä edes välttämättä merkittävin syy ajaa liitoksia keskuskaupunkiin, vaan muitakin perusteita, käytännössä hyötyjä, liittymiselle tulee löytyä. Kuitenkaan kyseistä keskustelua ei voida jättää käymättä. Mikäli vastuun tasa-arvoisempi jako ei toteudu liitoksin, olisi alettava keskustella niiden tasaamisesta muilla tavoin.
Kirjoitus julkaistu Turun sosialidemokraattien verkkokolumnina ja mielipidekirjoituksena Turun Sanomissa 13.10.2007.
Tekstit
3 kommenttia:
Nyt kun kuntien yhdistymis- ja yhteistyökeskusteluja käydään, tuntuu pahalle se, että Turkua ei haluta mukaan. Naapurikunnat ja kuntalaiset todellakin käyttävät meidän palveluitamme. Pelkällä mutu-tuntumalla he kuitenkin vastustavat. Turku on olevinaan suurikin peikko, joka nielaisee kitaansa kaiken.
Olin Tampereella, jossa kokoontui 8 suurimman kunnallisjärjestön edustajat keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Tämä sama suurimman pelko tuntui olevan muuallakin Suomessa.
Raili
Niin on myös täällä Mikkelin seudulla.
Samainen ongelma lukion osalta on Helsingissä. Tänä keväänä Helsingin ruotsinkielisten lukioiden osalta moni oman kaupungin oppilas jäi ilman opintopaikaa, kun tarvittiin reippaasti yli 8 keskiarvo kaupungin ruotsinkielisiin lukioihin.
Osa ongelmaa tänä vuonna oli että harva 8 keskiarvon oppilas olisi uskonut ettei pääsekään haluamaansa lukioon, eikä siksi valinnut monta eri koulua/koulutusta. Onneksi lähes kaikille saatiin joku opiskelupaikka järkättyä, eivätkä he jääneet täysin tyhjän päälle.
Ruotsinkielisen lukioopetuksen osalta emme pääse tavoitteeseen, että vähintään 60 prosenttia paikoista saisi kaupungin omat oppilaat.
Muut kunnat ovat kieltäytyneet maksamasta lukiokoulutuksen todellista hintaa, joten käytännössä Helsingin veronmaksajat tukevat ympäryskuntien nuorten lukiokoulutusta, samalla kun heidän omat(hyvinkin koulussa pärjäävät) lapsensa mahdollisesti jäävät ilman opintopaikkaa tai joutuvat muuttamaan/matkustamaan muualle.
En tiedä saisiko lainmuutoksen aikaan että kotikunnan on maksettava kuntalaistensa opetuksen täysimääräinenhinta, opiskelivat missä kunnassa tahansa?
Hiltu
Lähetä kommentti