Koulujen eriytymisestä

Pisa-tutkimustulokset päättivät ainakin hetkeksi vuosikausia jatkuneen ideologisen hyökkäyksen peruskoulua vastaan. EVAlaisen retoriikan mukaan "keskinkertaisia, aloitekyvyttömiä mitättömyyksiä" tuottava peruskoulu arvioitiin tuloksiltaan maailman parhaaksi. Suomessa on paitsi vähän huonosti pärjääviä oppilaita, myös täysin vertailukelpoinen määrä "huippuja". Peruskoulun perusidea on terve ja toimii.

Hyvistä tuloksista huolimatta suomalaista koulua kohtaavat haasteet. Koulu ei nykyisellään kasvata yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Lisäksi lähikouluperiaatteen rapautuminen sekä alueellinen segregaatio aiheuttavat ongelmia. Sinällään kannatettavaa valinnanvapauden lisäämistä halutaan toteuttaa väärällä tavalla. Tästä seuraa monia ongelmia.

Hyvä koulu on alueellinen kilpailutekijä. Suomestakin löytyy hälyttäviä esimerkkejä oppimistulosten ja alueen välisestä yhteydestä. Työttömyys, vähätuloisuus ja maahanmuuttajien keskittyminen vain tietyille alueille näkyvät koulujen oppimistuloksissa. Lisäksi koulun perässä muutetaan. Sanomattakin lienee selvää, että ne eivät muuta, joiden tulot ovat pienet. Lopputuloksena gettoutumista ja ongelmien kasaantumista sekä lahjakkuusreservin vajaakäyttöä koulun rappeutuessa vähätuloisista perheistä tulevien, kuitenkin omalla tavallaan lahjakkaiden lasten ympäriltä.

Suomessa kyseinen ongelma on edelleen pieni, mutta se kasvaa, ellei kehitystä yritetä kääntää. Helsingin seudulla koulujen väliset erot ovat kansainvälisesti katsoen edelleen pieniä. Kansallisella tasolla ne kuitenkin ovat jo huomattavia. Mm. Tukholmassa koulujen väliset erot ovat lisääntyneet nopeasti. Toki on havaittava, että mikäli asuntopolitiikka on mennyt pieleen jo aiemmin, lähikoulustakaan ei ole apua.

Koulu voi generoida alueellisesti paitsi hyvää, myös huonoa kehää. Huono kehä olisi katkaistava alkuunsa. Niiden koulujen, jotka sijaitsevat alueilla joilla on nähtävissä sosiaalisia ongelmia, vetovoimaa olisi kasvatettava. Eräs vaihtoehto olisi pyrkiä keskittämään vetovoimaiset ja tasokkaat erikoiskurssit nimenomaan näihin kouluihin sekä säädellä tehokkaammin luokkakokoja. Käytännössä tätä ei voida taata ilman lakia. Tasokas koulu yhdistettynä asuntopoliittisiin toimenpiteisiin vähentäisi alueellista eriytymistä ja huono-osaisuuden periytymistä.

Valinnanvapauden lisäämisen suhteen tulisi painottaa sitä, ettei lapsilta saa edellyttää liian aikaisin heidän opintopolkuunsa selkeästi vaikuttavia valintoja. Erilaiset lahjakkuudet myös kypsyvät eri aikoina, aikainen "uuhiin ja lampaisiin" jakaminen leimaa ja tekee vahinkoa. Lisäksi on kunnioitettava lapsen/nuoren omia ajatuksia. Aikaisin tapahtuvan valinnan tekevät käytännössä vanhemmat. Ratkaisevien ja lopullisten valintojen aika on pikemminkin lykättävä kuin aikaistettava asia. Ovet on voitava pitää avoinna ja erehtymisen sallittua, erityisesti nuorella iällä.