perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Pakkotyölaki

Allekirjoittanut on jaksanut kauan uskoa siihen, että jollain muotoa sairaanhoitajien palkkakiista saadaan ratkaistua. Kuitenkin se, millä tavalla hallitus aikoo sen näemmä ratkaista, rikkoa suoraan työntekijöiden keskeisiä perusoikeuksia pakottamalla irtisanoutuvat ihmiset työhön, kuuluu kuitenkin malleihin, joista saattaa pahimmillaan ja kerrannaisvaikutuksiltaan olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Valtiovallalla on velvollisuus taata potilaiden turvallisuus ja siksi esityksen _julkilausutut_ motiivit ovat ymmärrettävissä. Turvallisuutta on toki vaikea taata ilman koulutettua henkilökuntaa. Toisessa vaakakupissa ovat kuitenkin perustavanlaatuiset vapausoikeudet. Voidaanko ihminen pakottaa työhön tilanteessa, jossa hän on irtisanoutunut, vain koska hän on sattunut kouluttautumaan tietylle alalle ja toimimaan tietyissä tehtävissä?

Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, voidaanko laki hyväksyä nopeutetussa järjestyksessä. Joka tapauksessa esitystä on pakko muuttaa, koska siinä on mm. HS:n mukaan useita kohtia, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. "Työväenpuolue" Kokoomuksen ministeri esitteli lain työnantajapuolen erityisestä pyynnöstä. Sanomattakin lienee selvää, että pahimmillaan lakiesitys vain pitkittää jo nyt pahalta näyttävää tilannetta. STTK:n kannanotto aiheeseen summaa kiihkottomasti esityksen ongelmakohtia.

Kukaan ei tästä showsta ansaitse täysiä pisteitä. Ei liitto, eikä hallitus. Löysiä puheita ja tempoilevaa toimintaa, joista jotkut saattavat joutua maksamaan sillä ainoallaan. Yksi voittaja löytyy ja se on yksityinen terveydenhuoltobisnes, joka työtaistelun sattuessa tulee valtaamaan markkinoita. Voisiko se olla koko sopan keittämisen tarkoitus -ja taustalla vaikuttavana voimana kauniiden sanojen takana jopa tässä sopua todennäköisesti lykkäävässä lakiesityksessä? Eihän? Ei kai?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän koko laki juonna juurensa siihen, että KT ja Tehy eivät ole sopineet työtaistelun rajoista. Tähän asti pelisääntönä on ollut, että hoitoalan lakot tai muut työtaistelutoimet eivät vaaranna potilasturvallisuutta. Nyt mitään sopimusta ei ole tehty, syyllistä tähän en tiedä.

Kiistakumppanit eivät siis jättäneet hallitukselle vaihtoehtoja. Vaikka kirjoittaja vihjaakin lailla olevan muitakin motiiveja, en todellakaan ymmärrä mitä muuta hallitus olisi voinut tehdä. Lain periaatteellisen ongelman toki ymmärrän. Se on kiistaton. Ihmishenkien ollessa vaarassa tietyt periaatteet voivat kuitenkin mielestäni joustaa.

Johannes kirjoitti...

Tällä lailla on tosiasiassa kaksi kärkeä:

1. Julkisen sektorin uskottavuuden murskaaminen. Tämä on välttämätöntä, jotta väestön enemmistö suhtautuisi epäillen hyvinvointipalveluihin ja siten verovarojensa käyttöön. Matalan veroasteen kannatus lisääntyy, ja... kas kummaa, siitä hyötyy kokoomus, sopan keittäjä itse.

2. Solidaarisen palkkapolitiikan murskaaminen. Kun hoitajat on tehty hallitukselle vaarattomiksi pakottamalla heidät pakkotyöhön (toistaiseksi sakon uhalla, mutta kyllä tarpeen vaatiessa varmaan sakkojen muuttaminen vankeusrangaistuksiksikin käy kuin tanssi kun tämä jengi on hallituksessa), lakkoa voidaan jatkaa loputtomiin. Ja samalla koetellaan erilaisissa tukilakoissa olevien hermoja. Oikeisto käyttää näin vanhoja metodejaan, ja juoksuttaa eri väestöryhmiä toisiaan vastaan. Esimerkiksi TU:n uskottavuus saattaa olla vielä koetuksella, jos tukilakot sujuvat penkin alle.