sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Katse Lontooseen päin

Samaan aikaan kun Suomessa vannotaan edelleen eilisten oppien pohjalta kaikkiin tuloluokkiin (ja absoluuttisesti eniten varakkaisiin) kohdistuvan veroalen nimiin, tapahtuu muualla kehitystä toiseen suuntaan. Isossa-Britanniassa sikäläinen Labour-hallitus on aikeissa nostaa eniten ansaitsevien verotusta. Briteissä suunnitellaan veronkorotusta eniten ansaitsevalle 1 %:lle väestöstä.

Labourin linjaus, joka toteutuessaan tulisi voimaan vasta seuraavien vaalien jälkeen, avaa useita mielenkiintoisia kehityskulkuja. Ensinnäkin poliittiset jakolinjat muodostuvat yhtäkkiä paljon entistä selkeämmiksi. Konservatiivipuolue, siis sikäläinen oikeisto-oppositio, vastustaa uudistusta. Kyseessä tuskin on valtion kassan kannalta suurikaan muutos, mutta periaatteellisesti linjaus on merkittävä, ja joidenkin arvioiden mukaan sitä kannattaa kansalaisten huomattava enemmistö. Vuosien ajan on menty sillä olettamalla, että verotuksen ainoa tarkistamissuunta on alaspäin. Voisiko toisenkinlainen keskustelu vallata alaa?

Tuloerojen kasvu nähdään usein ongelmaksi nimenomaan taulukon alapäähän jäävien osalta, ja näin toki enimmäkseen onkin. Sen sijaan kovin vähän uhrataan pohdintaa sille, pitäisikö yläpään karkaamiselle omaan ulottuvuuteensa tehdä jotain. Onko tilanteita, jossa voidaan yhteisesti todeta, ettei entistä suurempi varallisuuden kasaantuminen itse asiassa palvele enää juuri kenenkään etua? Se, että näin ei ole juurikaan aiemmin tehty, kertoo paljon yhteiskunnallisen keskustelun vallitsevasta hegemoniasta. Erojen kasvu tapahtuu ennen muuta yläpään osalta omistamisen kevyehköstä verotuksesta. Korjaamisen paikka?

Myös Suomessa tulisi pohtia uudelleen verokeskustelun painopistettä. Osmo Soininvaaran vanhaa mottoa on hyvä lainata, Suomessa on aivan tarpeeksi hauskaa olla hyväosainen ja riittävän kurjaa olla huono-osainen. Tasa-arvon -ja tätä nykyä myös taloudellisen tehokkuuden- nimissä voisimme alkaa valmistella varallisuusveron palauttamista. Samalla voisimme pohtia aikuisten oikeasti tarvitseeko Björn Wahlroos todella Jyrki Kataisen hänelle myöntämää veronalennusta. Katainen perustelee Wahlroosinkin saamaa veroalea"oikeudenmukaisuudella" ja "kannustavuudella". Olemmeko me todella yhteiskuntana siinä tilanteessa, että näillä argumenteilla tämä roska tulee niellyksi?

4 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Sinun pieni tauko onnellisen perhetapahtuman johdosta kesti sitten kokonaiset kolme päivää.

Mutta kirjoitukseesi; itse asiassa jos mietitään esim. panostuksia hyvinvointipalveluihin tai sosiaalietuuksiin, niin Britannian Labour-hallitus on kaudellaan ollut Euroopan sosiaalismpia hallituksia. Silti New Labourilaisia pidetään varsin yleisesti oikeistolaisena aatteen pettäjinä. Yksi syy tuohon lienee se, että Työväenpuolue ei ole juuri puuttunut markkinoiden toimintaan (vaan on päinvastoin edistänyt markkinoistamista julkisissakin palveluissa) eikä kiristänyt veroja (hyvinkään ansaitsevilta). Tuossa suhteessa tulossa on pieni muutos. Suomeen sitä on kuitenkin aika huono verrata, koska lähtötaso ylimpien ansiotulojen veroasteissa on Suomessa ja Britanniassa niin erilainen. Suomessa se on Euroopan korkeimpia, Britanniassa matalimpia.

Esa Suominen kirjoitti...

Tuli eteen tuo juttu niin piti kirjoittaa. :)

Olet aivan oikeassa veroasteiden eron suhteen ja siksi suora vertaus ei välttämättä ole osuvin. Halusinkin painottaa periaatteellisempaa puolta, veroja voidaan, tilanteen niin vaatiessa, myös korottaa. Ja tuolloin korotusten kohteena on varmasti järkevää olla niiden, jotka ovat viime aikojen kehityksestä muita enemmän hyötyneet. Suomessa työn verotuksen suunnan tulee varmastikin olla alaspäin, mutta omaisuuksien verotusta voitaisiin tarkastella toisinkin.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Näinhän se on, että silloin on kirjoitettava kun inspiraatio iskee - muuten asia unohtuu.

Ja olen aivan samaa mieltä siitä että pääomaverotusta olisi kyllä varaa tarkistaa ylöspäin.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea vielä kovasti!

Ja asiaan: joka tapauksessa varovaisestikin arvioiden parhaiten ansaitseva prosentti ansaitsee varmaan viitisen prosenttia tulosummasta. Verkopohjan laajentamisen näkökulmasta on vaikeaa keksiä parempaa "uutta" verotettavaa, joten voi kyseessä sikäli olla ihan finansiaalinenkin veto, ei pelkkä signaali tai aatteellisuus.