Joululukemisia

Joulunaikaan ja joulukuuhun muutoinkin kuului tänä vuonna erityisesti vauvan hoitoa, mutta jonkin verran lukemaankin ehtii. Viime päivät olen viettänyt Geert Makin huikean ja äärimmäisen luettavan In Europe -teoksen parissa. Hollantilaisjournalisti kiertää teoksessa Eurooppaa ja kuvaa samalla 1900-luvun kipeää historiaa. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää, kun saan kirjan loppuun. Jo puolessa välissä sitä kuitenkin uskaltaa suositella kenelle tahansa historiasta kiinnostuneelle.

Antton Rönnholmin palkitun esseen innoittamana tartuin alkukuusta Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna -romaaniin. Nuori mies matkustaa jonkin tuntemattoman halun ajamana kohti Konstantinopolia ja sieltä takaisin Helsinkiin. Kaukokaipuusta, seikkailun kaipuusta ja selittämättämästä poltteesta kertova romaani on mahtava lukuelämys. Pohjavirityksenä on myös ikävä sekä itsetutkiskelu. Mitä etsijä oikeastaan etsii ja miksi? Ja mitä hän kuvittelee etsimänsä ehkä löydettyään saavuttavansa? Onko kyseessä vain turhamaisuus?

Ruotsin vuoden 2006 kirjallinen tapaus oli suomalaissyntyisen Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat. Pienen Leenan silmin kuvataan työväenluokkaisen suomalaissiirtolaisperheen elämää, jonka alemmuudentunto purkautuu alkoholismiin ja perheväkivaltaan. Romaanin kuvaukset isän ja äidin ryyppyremmistä ja arjen särkymisestä lapsen silmin kuvattuna ovat riipaisevia. "Humalaiset aikuiset eivät koskaan katsoneet lasta silmiin." Sikalat on kuitenkin myös selviytymistarina. Aina on mahdollisuus uuteen alkuun, kukaan ei kuitenkaan lopulta ole vanki.

Pysäyttävää ja palan kurkkuun nostattavaa luettavaa on puolestaan puolalaisen, Auschwitzin keskitysleiriltä selvinneen Tadeusz Borowskin kertomuskokoelma Kotimme Auschwitz. Borowski kuvaa leirin arkipäivää, jossa käydään kauppaa tavaralla ja periaatteilla sekä iloitaan omasta selviytymisestä ystävän tuhoutuessa. Kuljetusten epäinhimillisyys, ihmiselämän arvottomuus leiriolosuhteissa, valheet ja moraalin tuhoutuminen kuvataan karusti. Vankien jalkapallo-ottelun aikana heidän selkiensä takana surmataan tuhansia ihmisiä. Turhista toiveista kuvaavimpia on sairaan venäläisvangin, teoksen ainoan idealistin, toive luottovangille "Minä joudun kaasuun, mutta kun sota loppuu ja sinä olet yhä hengissä, niin mene äitini luokse. Sodan jälkeen ei varmasti ole enää rajoja, valtioita ja leirejä eivätkä ihmiset tapa toisiaan. Wied eto poslednij boj, tää on viimeinen taisto, ponimajesz? Sinä siis menet äitini luokse ja kerrot että minä kuolin, kuolin sen puolesta ettei olisi olemassa enää rajoja, sotia eikä leirejä."

Venäläistä uudempaa kirjallisuutta edustaa puolestaan Irina Denezkinan kokoelma Anna mulle! Suomeksi ei ainakaan allekirjoittaneen käsityksen mukaan ole pahemmin ilmestynyt nuorten venäläisten kirjailijoiden tekstejä, niitä voisi ilmestyä enemmänkin. Denezkina kuvaa lähiönuorten seksin, päihteiden, kuluttamisen ja poikien osalta satunnaisen oloisen väkivallan täyteistä elämää. Toistuva teema ovat särkyneet sydämet, tilanteet, joissa toisen tunteita ei ymmärretä tai haluta ymmärtää ja jossa toisen rakkauden osoitukset ja hyväksynnän kaipuu kohtaavat toiselta osapuolelta vain hyväksikäyttöä.