Vaalirahakeskustelu on jatkunut kesän jälkeen ja saanut uutta vauhtia puoluerahoituksesta. Kaikki merkittävät puolueet ovat avanneet rahoitustaan ja keskustelu on siirtynyt lähinnä pohdintaan siitä kuka ja mikä puoluetoimintaa saa rahoittaa ja millä perusteella.Vasemmiston osalta merkittävä tukija on ammattiyhdistysliike. Tässä ei liene mitään uutta tai yllättävää. Eräät kommentaattorit ovat olleet sitä mieltä, etteivät liitot saisi ohjata taloudellista tukeaan korostuneesti vasemmistopuolueille koska jäsenistö kannattaa myös muita puolueita. Tämä on useimpien vaalien kohdalla varmasti totta.
Liitoissa järjestetään kuitenkin myös omia vaaleja, joissa valitaan liiton johdosta vastaavat henkilöt. Otetaan esimerkiksi Metalli, jonka viime vaaleissa vuonna 2008 sosialidemokraatit saivat yli 60% kannatuksen. Myös Keskusta osallistui vaaleihin omalla listallaan, saaden 0,7% kannatuksen. Äänestysprosentti oli 48,9, eli selkeästi parempi kuin vaikkapa eurovaaleissa. Kysymys kuuluukin, kannattavatko he, jotka vaativat jäsendemokratian ohittamista tällaisissa kysymyksissä, myös vaikkapa eduskuntavaalien korvaamista mielipidekyselyillä?
Kuten todettua, verovähennysoikeus jäsenmaksujen suhteen koskee vastaavalla tavalla työnantajajärjestöjä joilta tukea valuu suurissa määrin oikeistopuolueille. Mitä taas tulee yritysrahoitukseen, niin jotkut ovat kyselleet mitä eroa on vaikkapa Sammon tuessa verrattuna Tradeka-yhtymään? Tradeka-yhtymä on luonteeltaan osuuskunta, jossa siinäkin on vaalit. Joissa vaaleissa sosialidemokraatit saivat viimeksi 55,9% kannatuksen. Sammossa valtiolla on tuntuva omistus ja valtion omistamme me kaikki joiden puoluesympatiat tai niiden puute on mitattu valtiollisissa vaaleissa. Ja kyllä niissä taidettiin äänestää muitakin kuin Kokoomusta.
Puolueiden rahoittajien laatu kertoo myös siitä millaiset organisaatiot ja ihmiset, ihmisistähän organisaatiot koostuvat, keitäkin tukevat. Ammattijärjestöt, joihin kuuluu työikäisten suomalaisten enemmistö ja jotka lienevät työelämäkysymysten parhaita asiantuntijoita, ovat tukeneet korostuneesti sosialidemokraatteja. Yksittäiset varakkaat henkilöt sekä työnantajaleiri puolestaan ylikorostuneesti oikeistoa. Kaikki nämä tahot ovat varmasti tukeneet liikkeitä, joiden katsovat ajavan parhaiten itselleen tärkeitä kysymyksiä.
Kysymys rahoituksen moraalisuudesta koskee myös sitä miksi tukea annetaan. On huomattavan eri asia mikäli tuella ostetaan poliittisia toimijoita ottamaan perusarvojensa vastaisia kantoja kuin että halutaan tukea sellaisten kantojen voitolle pääsemistä jotka ovat jo olemassa. Toimittajat tekevät virheen mikäli he kuvittelevat puolueiden tai poliitikkojen olevan mieltä x vain siksi, että heitä on rahoitettu joltain taholta. He saattaisivat olla mieltä x aivan siitä riippumatta saavatko he rahoitusta vastaavalla tavalla ajattelevilta vai ei. Esimerkkinä SDP ajoi työntekijöiden oikeuksien parantamista jo silloin kuin nykymuotoisen ay-liikkeen syntymiseen oli vielä vuosikymmeniä.
Puoluerahoituksen alla kulkee kuitenkin vaalitulosten kannalta huomattavasti merkittävämpi kysymys ja se on kysymys ehdokasrahoituksesta. Samaan aikaan kun puoluerahoitus on ollut otsikoissa, ovat myös europarlamenttiin valitut ja varalle jääneet julkaisseet kampanjoidensa hintoja. Erot eri ehdokkaiden välillä ovat valtavia. Keskustan ja Kokoomuksen ehdokkaille yli 100 000 euron kampanjat ovat olleet arkipäivää. Kaikille ketkä seuraavat vaaliaikojen lehti-ilmoittelua tämä on ilmiselvää, kannet hohtavat sinisenä. Eduskuntavaaleissa läpimenneiden osalta luvut antavat suuntaa, ilmoitusten perusteella keskimääräinen kokoomuslainen käytti 49 000 euroa, keskustalainen 48 000, sosialidemokraatti 31 000.
Hyvä kysymys kuuluu, voiko rahoituksellista epätasa-arvoisuutta ja kilpavarustelua lopultakaan tehokkaasti hillitä ilman muutoksia vaalijärjestelmään? Olisiko sittenkin aika keskustella lähes kaikissa länsieurooppalaisissa valtioissa käytössä olevasta listavaalista? Tämä käytännössä lopettaisi ehdokasrahoituksen tarpeen -ja sitä kautta söisi tehokkaasti mahdollisen korruption eväät.
Tekstit
13 kommenttia:
Kiitos ei listavaaleille. Minusta sen ajaminen vaalien kallistumisen johdosta on yksinkertaisesti väärä tie ja olin melko hämmentynyt kun sitä tällä kertaa ehdotettiin meiltä.
Ongelma listavaaleissa on minusta se, että puoluekoneistot ovat melkoisen väsähtäneitä ja on vaikea uskoa, että puolueiden vetovoima kasvaisi suhteessa. Pahoin pelkään, että se johtaisi vieläkin suurempaan pysähtyneisyyteen.
Sen sijaan, mites siirtoäänivaali? Se yhdistäisi nykyisen stabiiliuden ja loisi mahdollisuuden uusille tyypeille aivan eri tavalla. Siinä mallissa listoja voitaisiin lyhentää, joten kulutkin laskisivat.
On muuten mielenkiintoista tarkastella, mitä niillä suurilla vaalirahoilla onkaan saatu aikaan: 3 rahallisesti kalleinta vaalikampanjaa EU-vaaleissa ei johtanut ehdokkaan valintaan :)
Minusta listavaali olisi ihan hyvä vaihtoehto. Argumentti, jolla todetaan puoluekoneiston olevan väsähtänyt, ei oikein toimi. Nykytilalla perustellaan sitä, miksi toisenlainen järjestelmä ei toimisi tulevaisuudessa.
Listavaaliin perustuvassa systeemissä olisi puolueen sisäisillä vaaleilla varmasti aktivoiva merkitys, kun kandidaattiehdokkaat hakisivat tukea itselleen. Yksittäisellä jäsenellä olisi myös enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin nyt, kun kandidaatteja laitettaisiin listalla järjestykseen.
Ruotsissa listavaalisysteemi toimii, miksei siis meillä, varsinkin kun nyt on mahdollisuus vaaleissa äänestää listalta myös ehdokasta. Jos ehdokas x saa riittävästi ääniä, niin paikka listalla paranee. Esim EU vaaleissa ihmiset äänestivät listat joissain tapauksissa uuteen uskoon.
Selvää olisi kuitenkin, että puolueiden kampanjointiin tulisi uutta potkua, kun kaikkien olisi puhallettava yhteen hiileen.
Rahakysymys on vain yksi perustelu monien joukossa.
Kerrotko Tuomo vähän lisää tästä siirtoäänivaalista?
Mika från Stockholm
Minä jaan huolen kanssasi, että yleisesti puoluetoiminnan kiinnostavuus on heikkoa; mutta pahoin pelkään, että vaikka mallissa puolueiden nykyjäsenet aktivoituisivat se ei välttämättä yleisesti johtaisi merkittävästi suurempaan aktiivisuuteen.
Vai onko jostain maasta empiiristä näyttöä, jossa ollaan hiljattain siirrytty listavaalimalliin?
Siirtoäänivaali perustuu siihen, että annat ääneen ehdokkaalle X ja jos ehdokas on saanut tarpeeksi ääniä, siitä siirtyy ääniosuudet ehdokkaille Y, Z jne, jotka ovat listalla sijalla 2 jne.
Se on Wikipedian artikkelin mukaan käytössä SYL:ssä, mutta en tiedä miten se on siellä toiminut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirto%C3%A4%C3%A4nivaalitapa
Siitä voidaan tehdä erilaisia variaatioita, kuten rajoittaa siirtoja listojen välillä jne tai rajata se 2-3 ehdokkaaseen jne, mutta ideana on siis se, että oma ääni allokoituu mahdollisimman tehokkaasti.
Se hyvyys minusta on siinä, että enää ei olisi olennaista saada listalle mahdollisimman paljon täytettä, vaan persoonia, joilla olisi jotain annettavaa. Tällöin voitaisiin kampanjoitakin tehdä keskitetymmin.
Minäpä vastaan siihen miten järjestelmä on toiminut SYLlissä. Olin siellä neuvottelijana sekä ennen että jälkeen STV:n käyttöön oton, joten perspektiiviä löytyy.
STV on toiminut ihan jumalattoman huonosti, itse asiasaa STV:n kehittäjä kierähtää haudassaan joka kerta kun SYLlin liittokokous on meneillään. STV pahoinpidellään Korpilammella tunnistamattomaksi, ja sitten vielä kuvitellaan olevansa jotenkin edistyksellinen. Sic.
STV:tä ei voi käyttää SYLlin liittarin kaltaisissa olosuhteissa. Ääänestäjien määrä on rajattu, kaikki äänestävät ja valtaosa äänestäjistä noudattaa ryhmäkuria. Silloin käytännössä asetetaan yksi ehdokas enemmän kuin mitä on paikkoja ja alkaa pudotuskisa: se ehdokas jolla on vähiten ykkösääniä putoaa kisasta. SYL:in maailmassa pystytään myös laskemaan kuinka paljon ääniä tarvitaan että ollaan rajan yli, loput voidaan sitten kaupata ja kytkeä vaikka pj-vaaliin. Tämä kytkös tuhoaa lopullisesti STV:n idean.
Käytännössä SYLlin liittarissa on rakennettu niin suuri koalitio, että se "ohittaa" vaalijärjestelmän massallaan. Että sellainen hieno uudistus.
Valtiollisissa vaaleissa, missä äänestäjien määrä ei ole vakio, ts. ei tiedetä kuinka moni tai ketkä äänenstävät ja ryhmäkuri ei ole olemassa, STV voi toimia vapaasti. Mutta SYLliä ei pidä katsoa esimerkkinä, kyseisen vaalijärjestelmän käyttöönotto siellä on monumentaalinen moka.
Okei, se ei käy sitten esimerkiksi :)
Peruskysymys: halutaanko äänestäjän vaikutusmahdollisuuksia lisätä vai kaventaa? Jos lisätä, niin listavaali ei ole vaihtoehto.
Nykysysteemi antaa mahdollisuuden nousta tuiki tuntemattomuudesta. Tervettä demokratian kannalta. Sen sijaan listavaalissa suurten puolueiden keulakuvien ei tarvitse niin halutessaan edes kampanjoida... siis suomeksi sanottuna tehdä konkreettista duunia mandaattinsa eteen.
Puolue ei ole merkityksetön nykysysteemissäkään. Puolueet asettavat ehdokkaat (eli myös sen sisällä tulee kampanjoida) ja äänet lasketaan suhteellisesti.
Eli en kannata.
Hyviä pointteja Rusolta. Muuten: listavaalin puolustajien usein esimerkkinä käyttämä Ruotsikin on tullut poispäin puhtaasta listavaalista.
Jos vaalijärjestelmillä halutaan todella tuoda lisää jännitettä ja mielenkiintoa politiikkaan, niin kannattaisi ottaa vakavasti mietintään myös brittien "Winner takes all" -järjestelmä.
Minusta nykyiselle systeemille on oltava vaihtoehtoja, muutenhan tunnustamme, että tällainen korruptiojärjestelmä toimii.
Listavaali vähentää tarvetta järjettömiin mainoskampanjoihin ja heikentää kytkentää (tuntemattomien) rahoittajien ja puolueiden välillä.
Listavaalin ongelmaksi koetaan se, että kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa niin paljon kuin nyt. Mitähän Cronbergin äänestäjät miettivät omista vaikutusmahdollisuuksistaan?
Jos puolueilla on yhtään älliä, he kyllä nostavat myös tuntemattomia suuruuksia listoille ja kärkeenkin, jos heissä ainesta on. Potaskaa on se, että nykyisessä järjestelmässä vaaleissa noustaisiin "tuiki tuntemattomuudesta". Ei ole nähty. Sen sijaan tv:stä tuttuja on päässyt läpi liiankin kanssa.
Puolueet ottakoot jäsenäänestykset käyttöön oman asettelunsa perustaksi ja valtakunnan tasolla järjestetään listavaalit, niin saadaan näivettyneet puoluekoneistotkin muistuttamaan edes itumuotoisesti kansanliikkeitä ja koko valtakunnan tasolla vaalijärjestelmästä tulee uskottavampi kuin nykyinen.
Anom: "Listavaali vähentää tarvetta järjettömiin mainoskampanjoihin ja heikentää kytkentää (tuntemattomien) rahoittajien ja puolueiden välillä."
Höpsistä. Se siirtäisi suuren rahan kampanjat puolueiden sisäisiin esivaaleihin, jos toivottu efekti muutoin syntyisi.
Anom: "Listavaalin ongelmaksi koetaan se, että kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa niin paljon kuin nyt. Mitähän Cronbergin äänestäjät miettivät omista vaikutusmahdollisuuksistaan?"
Tämä on äänikynnysasia, joka on jo sovittu korjattavaksi. Listavaali ei muuttaisi tilannetta millään tavalla, jos ei sitten ajettaisi valtakunnallista listavaalia.
Pete M: "Muuten: listavaalin puolustajien usein esimerkkinä käyttämä Ruotsikin on tullut poispäin puhtaasta listavaalista."
Erinomaisen hyvä pointti.
Toisaalta en oikein ymmärrä, mikä siitä valmiiksi arvotusta listasta tekisi niin paljon paremman, jos siinä voitaisiin äänestää listallaolevia ylöspäin - eikö se rohkaisisi alemman sijoituksen omaavien tukijoukkoja polttamaan vieläkin enemmän fyrkkaa kuin nyt?
Kuka ylipäänsä haluaisi lähteä listansa hännille vailla minkäänlaisia läpimenomahiksia? Ilmeisesti joku, kun listat tuntuvat muaalla täyttyvän. Mut en mä sitä silti hiffaa...
Demokratian kannalta kisan julkisuus on olennaista. Listavaaleissa varsinainen skaba käydään noin 1/2 vuotta ennen itse vaaleja puoluekoneistoissa (enemmän tai vähemmän julkisemmin).
Lähetä kommentti