Vaali- ja puoluerahoituskeskustelussa avautui uusi keskustelunaihe kun SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti vaalituen kieltämistä paitsi järjestöiltä ja yrityksiltä, myös yksityishenkilöiltä. Myös yksityishenkilöiden tukeen voi liittyä ongelma rahoitusmahdollisuuksien epätasaisuudesta varakkaiden ja köyhien välillä sekä mahdollinen riippuvuusongelma joka voi koskea myös yksityislahjoituksia. Parhaimmillaan yksityislahjoitukset ovat hieno tapa tukea omalta osaltaan demokratian toimintaa, pahimmillaan ne ovat samanlaisia Merisalo-lahjoituksia kuin nyt erilaisten yhdistysten kautta kierrätetyt varat. Jonkinlaiset katot olisivat vähintään toivottavia.
Kysymys ehdokasrahoituksesta on vaalien kannalta keskeisempi, mutta miettiä voidaan myös puoluetuen uudistamista. Malli, jossa puolueiden rahoitus tulisi lähinnä puoluetuesta ja jäsenmaksuista kohtaa vastustusta lähinnä siksi, että sen katsottaisiin suosivan jo olemassa olevia poliittisia ryhmiä ja estävän uusien tulijoiden nousun. Huoli on sinällään nykytilanteeseen nähden hieman näennäinen sillä uudet tulijat eivät nauti merkittävästä yksityisestä tai puoluetuesta nykyäänkään. Pointti "kentälle pääsystä" ja sen vaikeudesta on silti oleellinen.
Pienten puolueiden ja demokratian kannalta keskeisten uusien pelaajien elämän helpottamiseksi puoluetukea voitaisiin kehittää. Puoluerekisteriin merkitty puolue voisi saada omaan toimintaansa tietynlaisen perustuen riippumatta siitä onko kyseinen puolue eduskunnassa vaiko ei. Tämän vastineeksi tarvittavien kannattajakorttien määrää voitaisiin ehkä nostaa jotta nähtäisiin kyseisen liikkeen vastaavan niin suurta sosiaalista tilausta että sen julkinen tukeminen olisi perusteltua. Varsinainen puoluetuki voisi määräytyä edelleen kansanedustajamäärän mukaan, mutta esimerkiksi siten, että ensimmäisestä kansanedustajasta saatu tuki olisi suurempi kuin toisesta ja niin edelleen. Tämä tasoittaisi taloudellisia eroja.
Parannusta voidaan hakea myös vähentämällä kustannuksia. Monissa eurooppalaisissa maissa puolueet saavat vaalien alla käyttöönsä maksutonta tv-aikaa esitelläkseen tavoitteitaan. Tässä yhteydessä puolueita voitaisiin kohdella tasa-arvoisesti, yhtä paljon kaikille. Sama voisi koskea julkisten, maksuttomien mainospaikkojen määrää, joita voisi lisätä. Tällainen toiminta ei maksaisi kenellekään juuri mitään, ei myöskään veronmaksajille, mutta se mahdollistaisi paremman tiedonvälityksen, sanoman näkyvyyden myös vähävaraisille tai pienille yhteiskunnallisille liikkeille sekä vähentäisi rahoituksen hankinnan tarvetta ylipäätään.
Loogista olisi, mikäli vaali- ja puoluerahoituksen suitsimista täydennettäisiin vaalijärjestelmäuudistuksella listavaalin suuntaan. Listavaaliin perustuva järjestelmä, jossa on mahdollista äänestää myös henkilöä ja nostaa häntä listan sisällä on käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Tällöin ehdokasrahoituksen tarve käytännössä lakkaisi, mahdollisuudet korruptioon yksittäisten ehdokkaiden ja edustajien kohdalla pienenisivät huomattavasti ja politiikan puitteissa keskusteltaisiin ennen muuta asioista, ei henkilöistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Party political broadcast. :)
Vakavasti ottaenkin "ilmaisen" ja "tasa-arvoisen" mainosajan jakaminen kaikille puolueille olisi hyvä idea. Etenkään Ylen verkossa se ei olisi "keneltäkään pois". Tosin laadukkaan videon tuottaminenkin vaatii aikaa, taitoa ja... ...rahaa.
SDP:n listavaalikiimaa ei voi tajuta. Liekö syynä lähinnä vaaleissa läpi päässeiden demarien ikäjakauma?
2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä nuorin valittu demari oli Osku Pajamäki, 38v.
2004 kunnallisvaaleissa Helsingissä nuorin valittu demari oli Osku Pajamäki, 34v.
2000 kunnallisvaaleissa Helsingissä nuorin valittu demari oli Osku Pajamäki, 30v.
Aivan loputtomiin tästä ei voi taaksepäin extrapoloida, mutta suunta on selvä.
Henk. koht. koen listavaalit jokseenkin epädemokraattisina. Ei luoteta siihen että kansa osaa tehdä pääosin fiksuja valintoja. Tottakai Arkadianmäeltä löytyy muutama "turha" urheilija ja missi, mutta pääosin kansa on osannut valita fiksuja ja vastuuntuntoisia poliitikkoja.
Listavaaleissa puolueen "järjestöjyrät" ja "vallan kabineteissa" pärjäävät lipevät hahmot voisivat mennä suurenkin kansansuosikin ohi. Olisiko tämä millään tapaa oikein?
Itse mietin listavaalista aivan samaa kuin "keskeneräinen". Jotenkin hirvittää ajatus että samat kunnallisjärjestöjen ja piirien puheenjohtajat menisivät vaalista toiseen läpi tekemättä mitään (paitsi junttaavat sopivia jees-naisia ja miehiä listalleen ja jarruttavat uudistuksia). Listavaali tekisi myös parlamentaarikoista nöyrempiä näille junttamiehille, mitä teemaa Liisa Jaakonsaarikin sivusi asiaa käsitelleessä kirjoituksessaan.
t. ei listavaalikiimaa poteva demari
Kyllä siellä nykyisessäkin eduskunnassa tälläkin järjestelmällä istuu melkoinen määrä nuorehkoja demareita. Helsinki on tottakai helppo ottaa esimerkiksi, mutta ei tarvitse mennä kuin Vantaalle niin demarit ovat melkein nuorisopuolue.
Tottakai puolueen kannattaisi menestyksensä maksimoidakseen nostaa listan kärkeen kansan keskuudessa suosittuja nimiä. Eikä nytkään listoille ole pakko päästää "epämiellyttäviä" ihmisiä. Miksi joku listavaalitodellisuudessa äänestäisi vaikka nyt sitä SDP:n listaa, jos ei ole täysin varma puoluekannastaan ja sen kärjessä olisi pelkkiä nimettömiä politrukkeja? Tottakai listavaalissakin etsitään mahdollisimman monipuolista väkeä, se on rationaalista. Ruotsin demarien kolme kärkinimeä eurovaaleissa olivat puoluesihteeri, autotehtaan pääluottamusmies n. 50v Pohjois-Ruotsista sekä kolmekymppinen istuva mep Åsa Westlund. Ja: Ruotsin mallissa on käytössä myös henkilöääni jolla kansalaiset voivat nostaa tuota Oskalan mainitsemaa "kansansuosikkia" ohi listan. Viime kerralla juuri Westlund nousi parlamenttiin tällä tavalla.
Nykyisessä vaalijärjestelmässä oleellista on erottua muista saman listan ihmisistä. Tämä johtaa myös asioiden hajoamiseen. Kukaan ei puhu yhteisen linjan (jota kuitenkin hallitusneuvotteluissa sitten ajetaan) puolesta. Tämä taas lisää sitä paljon puhuttua kognitiivista dissonanssia.
Hyvän tähden Esa, ei sitä kannata kaikkia esimieheltäsi tulleita älyttömyyksiä julkisesti kannattaa. Olisi mahdotonta lopettaa aukottomasti yksityisten ihmisten antama vaalituki, eikä se sitäpaitsi sopisi kenenkään oikeustajuun.
Mainosajasta olen sen sijaan samoilla linjoilla. TV-ruutuun ilmestyisi se sormia napsauttavalla liekin sytyttävä käsi, ja perään tulisi tietoisku jonkun poliittisen puolueen ohjelmasta ja aikaansaannoksista :).
Ei kai se Urpilainen puheenvuorollaan sitä tarkoittanut, että kaikki tuki on lopetettava stop tykkänään.
Hän käsittääkseni lähinnä pohti erilaisia vaihtoehtoja tilanteessa, jossa yksi tukimuoto kerrallaan on julistettu liki laittomaksi. Tällöin selvintä olisi tietysti kieltää kaikki puoluetuen ulkopuolinen tuki. Tilanne olisi suunnilleen tasa-arvoinen kaikille.
Joten tällä kertaa ei Urpilaista tarvitse vetää kölin alitse. Useimmissa muissa asioissa kyllä.
Lähetä kommentti