maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Kahmi - älä kasvata

Professori Matti Tuomalaa kannattaa kuunnella. Erot puolueiden painotuksissa alkavat käydä vuoden porvarikauden jälkeen selviksi. Samaten huomiota ansaitsee retoriikka. Kokoomus puhui vaalikampanjassaan "ylimielisestä" SDP:stä. Kataiselta itseltään ei mennyt kuin hieman runsas vuosi siihen, kun hänen mielestään hänen pääomia jo valmiiksi vauraille kasaavien ehdotustensa kritisointi ei ole keskustelua vaan kateellisuutta. Surkeaa.

Jo ennen viime viikon metsämyyntiveroyllätystä on tapahtunut. Yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdokset saavat tuntuvat verohelpotukset. Veroa maksetaan vain 20% perityn omaisuuden verotusarvosta. Miksi tähän pakettiin kuuluvat myös yrityksen muu varallisuus tuotannollisen omaisuuden lisäksi, on hyvä kysymys. Se, että jo viime kaudella poistettiin varallisuusvero, tai että uudet kevennykset vain jatkavat jo aloitettua sarjaa, ei oikeuta jatkamaan perusteetonta eturyhmäpolitiikkaa. Kahdesta väärästä ei tule yhtä oikeaa.

Päivähoitomaksut, kuten todettua, ovat alle 250 miljoonan kustannus. Ne kohdistuisivat erittäin tuntuvina pienten lasten työssäkäyville vanhemmille. Mutta kuten todettua, porvaripuolueet vastustavat tätä uudistusta koska se on "vastuuton" ja "jakopolitiikkaa". Ei liene tarvetta enää korostaa, että ruuan alv, joka on jo nyt valumassa hintoihin, maksaa yli kaksin verroin - ja kenet se työllistää? Tuosta-noin-vain-yllättäen ilmoitettu metsänomistajille suunnattu veroale maksaa 170 miljoonaa euroa. Kuinka monelle henkilölle tämä kohdistuu?

Kuten HSkin totesi, anteliaisuudessaan metsänmyyntiveron alennus hakee vertaistaan. Suuri panostus, muutama hassu edunsaaja eikä minkäänlaisia takuita siitä, että alennus näkyisi missään ainakaan mitä työpaikkoihin tulee. Jo nyt metsäyhtiöt ovat varoittaneet uusista supistuksista, puukaupan käymisestä riippumatta. Olli Koski kirjoittaa aiheesta jälleen asiaa. Ja kaikki yks kaks, ilman julkista keskustelua, kylmän rauhallisesti omille eturyhmille.

Hyvä kysymys on myös se, mikä milloinkin on jakopolitiikkaa ja mikä ei? Ja eikö politiikka ole, taloudellisiin suhteisiin puuttuessaan, aina jonkinasteista uudelleenjakoa? Ja voiko jaolla olla positiivisia vaikutuksia myös kasvulle? Varmasti voi - vaikka muuta näytetään väitettävän. Tämä hallitus uudelleenjakaa kansantalouden kakkua tehokkaasti omistavien hyväksi. Se ei ole tehokasta, ei työllistävää, ei taloudellisesti järkevää, oikeudenmukaisuudesta puhumattakaan.

Ei kommentteja: