keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Mitä on tehtävä?

Poliisi on jo kauan ollut sitä mieltä, että suurin turvallisuusuhka Suomessa ovat yksinäiset miehet ja mielenterveydeltään järkkyneet. Viime vaalikaudella erityisesti Ilkka Taipale piti aiheesta eduskunnassa ääntä. Ei täysin turhaan, mutta ikävä kyllä viesti ei mennyt ajoissa tarpeeksi hyvin läpi ilman liian kouriintuntuvia todisteita.

Kauhajoki, kuten Jokelakin, oli tapahtumana traaginen, turha, masentava ja pelottava. Toistakymmentä turhaa kuolemaa. Kymmenien läheisten elämä lopullisesti ja peruuttamattomasti pilalla. Monen lapsen ja vanhemman seurana pelko. Suomalainen koulu on hyvä ja laadukas, ja antaa erinomaiset eväät elämään - mikäli selviät sieltä hengissä. Mitä vastaisit lapselle tai nuorelle joka pelkää mennä kouluun? Ei tällaista enää toista, kolmatta, kuinka monetta kertaa tapahdu.

Itseään jumalana pitäviä sekopäitä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys on se, miksi tämänkaltaista omaa pahaaoloa ei enää pureta vain itseen vaan silmittömästi ja massiivisessa mittakaavassa lähes satunnaisiin ihmisiin omassa lähiympäristössä? Tämä ilmiö on Suomessa uusi, mikä sitä ruokkii ja sen mahdollistaa? Hyvä kysymys on myös se, miten yhteiskunta parhaiten suojelee itseään ja jäseniään tältä ilmiöltä?

Keskustelu tulee myös todennäköisesti laajenemaan aselakeihin. Pääministeri Vanhanen nosti eilen ilmaan aseiden yksityisomistuksen rajoittamisen. Aiheesta keskustellaan myös Soininvaaran blogissa. Uskoisin, että Vanhasen eduskuntasähköpostin tukkii tällä hetkellä aggressiivinen vastalobbaus, jossa pistoolit samaistetaan tuhovoimaltaan keittiötarvikkeisiin ja korostetaan vastuullisen yksilön oikeutta hankkia harrastustarpeisiinsa aseita.

On totta, ettei ainutkaan Kauhajoen tai Jokelan uhreista palaa sillä, että aseet takavarikoitaisiin niiltä kansalaisilta, jotka eivät ole milloinkaan aikoneet avata tulta kanssaihmisiään kohtaan. Eikä se myöskään takaa sitä, etteikö jotain tällaista voisi tulevaisuudessakin tapahtua. Mutta laskisiko se todennäköisyyttä? Matti Juhani Saaren ase oli laillinen, olisiko hän hankkinut tarkoituksiinsa ja tavoitteensa täyttääkseen luvattoman aseen? Voimme vain spekuloida ja arvailla. Asia ei ole yksinkertainen.

Jotain on kuitenkin tehtävä. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan tekoaan vuosia suunnitellut Saari sai aseen, joutui myöhemmin puhutteluun eikä asetta häneltä takavarikoitu. Tämä, kuten hirvittävän konkreettisesti havaittua, oli virhe eikä saa toistua. Aseharrastajat tekisivät suuren palveluksen itselleen, harrastukselleen ja yhteiskunnalle, mikäli he esittäisivät oman näkemyksensä ja vaihtoehtonsa tämänkaltaisten tapahtumien estämiseksi.

Syitä Jokelaan ja Kauhajokeen on varmasti monia. Osa yhteiskunnallisia, osa yksilöllisiä, joillekin voidaan tehdä suoraan jotain kuten vaikkapa mielenterveyspalveluiden ja kouluterveydenhuollon rahoitukselle, osa on niin henkilökohtaisia, ettei siellä voi toimia sen paremmin lainsäätäjä kuin muukaan viranomainen. Yhtä kaikki, jokin on rikki.

5 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Minua on suorastaan ällöttänyt se tapa, jolla ihmiset lehtien palstoilla, blogeissa jne. lähtevät aina viisastelemaan sillä "mistä tämä johtui" kun tapahtuu jokin inhimillinen tragedia. On tietysti ymmärrettävää että asioille halutaan etsiä selityksiä ja syyllisiä. Mutta oikeasti tuntuu kovin yksinkertaistavalta, että katastrofit voidaan välttää kun tiukennetaan aselajeja, perustetaan lisää virkoja sinne ja tänne ja lisätään eri palvelujen resursseja (en toki sano että mitään noista ei pitäisi tehdä).

Mutta kun noita patenttiratkaisuja esitetään ennen kuin on esim. kysytty onko teon tehnyt henkilö hakenut jotakin palvelua ja jäänyt sitä vaille? Mistä selityksiä jos hirmutekojen tekijät eivät olekaan koulupudokkaita, hoitoa hakeneita ja siitä evättyjä, köyhiä tai muuten yhteiskunnan kaltoin kohtelemia? Uuden Suomen blogissa joku kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokas nimesi Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden suoriksi syyllisiksi Suomen suuret puolueet. Minusta on äärimmäisen mautonta käyttää toisten ihmisten hätää omien poliittisten pyrkimysten keppihevosena.

Eikö voitaisi edes jonkin aikaa vain surra ja olla hämmentyneitä kun kenelläkään ei oikeasti vastauksia ole?

-rh kirjoitti...

Esa:
"Poliisi on jo kauan ollut sitä mieltä, että suurin turvallisuusuhka Suomessa ovat yksinäiset miehet ja mielenterveydeltään järkkyneet .."
Niin, jostain syystä se ei noteeraa esim. äärioikeistolaista, varsin äänekästä turku-hki-akselilla toimivaa organisaatiota (joka malliltaan on ns. puolisotilaallinen).
Kaikki sen jäsenet harrastavat aktiivisesti tarkkuusammuntaa, ja aseensa ovat siis luvallisia.
Jos kysytään, he ovat joko ampumaan menossa tai tulossa ampumaradalta, aina.

Jussi kirjoitti...

En ymmärrä ymmärrä miksi kenenkään siviilin pitäisi voida omistaa pistoolia. Pistooli on käsittääkseni ihmisten lähietäisyydeltä tappamista varten keksitty kapine.

Metsästysaseilla on muu tarkoitus, niitä ei myöskään voi viedä taskussa kouluun tai säilyttää auton hansikaslokerossa. Pistoolit pois vaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Aseharrastajat tekisivät suuren palveluksen itselleen, harrastukselleen ja yhteiskunnalle, mikäli he esittäisivät oman näkemyksensä ja vaihtoehtonsa tämänkaltaisten tapahtumien estämiseksi."

Itseasiassa NRA yritti jo aikaisemmin: http://www.nra.fi/arkisto/071120-kansanedustajille.html

Jussille: Yhdistetään itselataava haulikko, rautasaha ja vähän mielikuvitusta, niin saadaan kätkettävä ja .22 pistooliin verrattuna järjettömän tulivoimainen ase. Mielestäni pistoolien demonisoiminen on täysin turhaa.

Ja jos aletaan kieltää sellaisia asioita, jotka on alunperin suunniteltu ihmisten tappamiseen tai sen helpottamiseksi, niin siinä sitä onkin työmaata.

Pahoitteluni ehkä turhasta kärjistämisestä. Kaikilla omat mielipiteensä, tässä minun

Paha Kani kirjoitti...

"En ymmärrä ymmärrä miksi kenenkään siviilin pitäisi voida omistaa pistoolia."

Keskeinen osa boldattuna.
Minä ja useat ystäväni harrastavat pistooleilla(kin) ampumista, ja pidämme harrastuksestamme kovasti.

Ampumaurheilua harrastavat ovat kyllä kurkku suorana huutaneet omia ajatuksiaan vastaavan ehkäisemiseksi. Ongelmana on se, ettei kukaan kuuntele. On kummallista, että lainsäätäjä ja poliisi kyttäävät aseiden ominaisuuksia hankintalupia myöntäessään, ikäänkuin kaksi tuumaa liian lyhyt ase olisi turvallisella käyttäjällä yhtään sen vaarallisempi kuin mikä tahansa muukaan ase. Pienoispistoolia pidetään edelleen eräänlaisena pseudoaseena, jonka voi myöntää löyhinkin perustein, koska "ei se ole niin vaarallinen". Mikä tahansa ase väärissä käsissä on erittäin vaarallinen, kun taas vastuuntuntoisen harrastajan käsissä mikä tahansa ase on turvallinen.

Ja Esalle kiitokset täysjärkisestä suhtautumisesta asiaan.