Osaamista mutta millaista?

Suomen tulevaisuuden menestyminen on kiinni osaamisesta. Tämän varmasti kaikki minkäänlaisen median vaiheilla viimeisen 15 vuoden aikana oleskelleet ovat kuulleet useampaan sataan kertaan. Tämä on luonnollisesti aivan totta ja osaamiseen panostamalla onkin kyetty saavuttamaan huomattavaa edistystä. On kuitenkin niin, että tietyillä aloilla, korostuneesti palvelusektorilla, osaamisen kehittämiseen on toistaiseksi panostettu aivan liian vähän.

Teollisen tuotannon siirtyessä enenevissä määrin Suomen rajojen ulkopuolelle, tulee meidän keskittyä elinkeinoelämämme kehittämisessä myös entistä enemmän korkean osaamis- ja jalostusarvon palvelusektorin kehittämiseen. Kasvupotentiaalia Suomessa on huomattavissa määrin. Palvelualojen työvoimasta peräti 35% on korkeasti koulutettuja, tämä on neljänneksi eniten OECD-maista. Teollisuudessa vastaava luku on 25%.

Potentiaali on kuitenkin hyödynnetty harmillisen heikosti. Tutkimus- ja kehittämisvaroista vain 12% kuluu palveluiden kehittämiseen. Tuottavuuskehitys laahaa sekin teollisuuden perässä, jossa tuottavuuden kasvu palvelualoihin verrattuna on ollut nelinkertainen. Osaltaan tämä on toki luonnollistakin, teknistä kehitystä ei kyetä vastaavissa määrin soveltamaan ihminen-ihmiselle-palveluissa kuin teollisessa valmistuksessa, mutta osaltaan syynä on ollut pelkkä palvelualojen perifeerinen asema suomalaisessa elinkeinopolitiikassa. Tähän onkin tultava muutos. Tehokkuutta, uusia innovaatioita ja uutta osaamista tarvitaan niin yksityisissä kuin julkisissa palveluissa.

Suomi on kauan ollut kehitysmaa siinä merkityksessä, että vientimme on ollut hyvin keskittynyttä yhden raaka-aineen, puun, jalostukseen. Nyttemminhän tilanne on toki parantunut, mutta edelleen maamme on hyvin riippuvainen yhdestä toimialasta ja yhdestä yrityksestä. Koska edes Nokian ikuisesta menestyksestä ei voida olla varmoja, on meidän pyrittävä monipuolistamaan vientimme rakennetta. Siksi tk-panostuksia tulisi teknologian ja huippututkimuksen lisäksi suunnata erityisesti palvelualojen ja niiden liiketoimintaosaamisen kehittämiseen, sosiaalisiin ja organisatorisiin innovaatioihin, joita tulisi soveltaa myös julkisissa palveluissa sekä pk-yritysten kansainvälistymisen helpottamiseen.

Suomen tulee olla aktiivinen myös EU:ssa edesauttaakseen palvelukaupan avaamista niiltä osin kun se ei uhkaa minkään valtion julkisten palveluiden järjestämistä niille itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla. Näiden palveluiden kilpailulle avaamisen ja yksityistämisen tulee edelleen säilyä kansallisessa päätösvallassa, jotta niiden saatavuus voidaan määritellä myös muista lähtökohdista kuin taloudellisista. Rajat ylittävän tavarakaupan lisääntyminen on luonut runsaasti työpaikkoja, on oletettavaa, että palvelukaupan lisäämisellä olisi myös huomattavia positiivisia vaikutuksia niin taloudellisen kasvun kuin työllisyyden kannalta.