Kohti kansalaispalvelusta?

Tuore opetusministeri Virkkunen haluaa naiset kutsuntoihin. Naisten asevelvollisuutta hän ei esitä, mutta katsoo kutsuntojen lisäävän naisten tietämystä ja mahdollisesti tuota kautta myös halua osallistua asepalvelukseen. Perusteenaan Virkkunen käyttää maanpuolustuksen lahjakkuusreservin parempaa hyödyntämistä.

Ajatus on oikeansuuntainen. Nykymuotoinen asevelvollisuusarmeija joka koskee vain miehiä, on monessa suhteessa sukupuolisesti epätasa-arvoinen ja myös itse perustehtäväänsä silmällä pitäen ajastaan jäljessä. Nykymuotoinen konflikti kun on paljon ja enimmäkseen muuta kuin raskaiden taakkojen kantamista metsämaastossa jossa ratkaisevan tärkeässä roolissa oli fyysinen voima. Monissa tämän päivän kriisien tehtävissä naiset ovat vähintään yhtä päteviä kuin miehet eikä heidän erottelunsa maanpuolustustehtävistä erilleen ole millään muotoa perusteltua.

Yleisen kansalaispalveluksen mahdollisuus nousee aika ajoin esiin erilaisissa ajatusleikeissä. Tuossa mallissa velvollisuus koskisi tasapuolisesti kaikkia ja palvelus itsessään jakautuisi aseelliseen ja siviilikriisinhallintapalvelukseen. Jälkimmäinen tarkoittaisi kriisiajan huoltoa ja hoivaa, tuotantoa, tietoliikenneinfran ylläpitoa, suojelua yms. Näihin voisivat maanpuolustusvelvolliset vapaasti hakeutua oman kiinnostuksensa ja kyvykkyytensä mukaisesti. Tällä tavalla saataisiin valmennettua poikkeusolojen varalta koko ikäluokka. Naisten kutsunnat voisivat olla vielä vaatimaton mutta merkityksellinen askel kohti tämänkaltaista maanpuolustusmallia. Siksi: kannatetaan.

Tasa-arvoa sotilaallisesti?

OSYn sivuilla oli jokin aika sitten käynnissä mielenkiintoinen keskustelu liittyen naisten asevelvollisuuteen. Olen itse ollut kauan sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on sotilaallisesti vanhanaikainen ja sukupuolisesti epätasa-arvoinen ja sitä tulisi ryhtyä mahdollisimman nopeasti reformoimaan.

Massa-armeijahyökkäyksen todennäköisyys Suomen kaltaisessa maassa -siitä 1500 kilometrin itärajasta huolimatta, on varsin pieni. Tämän vuoksi myös meidän alueelliseen puolustukseen tarkoitettu laaja ja varsin heikosti koulutettu tykinruoka-armeijamme on aikansa elänyt. Armeijaa kuitenkin edelleen tarvitaan, sillä tulevaisuuden kehityssuunnista on vielä vaikea sanoa ja valtiolla on syytä olla käytössään myös itsensä puolustamiseen tarvittavat voimat. Nykymuotoista sotaa käydään korostuneesti ilmassa ja pitkälle erikoistuneen yhteiskunnan lamaannuttaminen täsmäiskuin on huomattavan yksinkertaista eikä vaadi pitkäaikaista miehitystä sekä epäsuosittua ja inhimillisesti kallista maasotaa. Puolustuksemme painopistettä tulisikin siirtää tällaisten iskujen torjumis- ja sietokyvyn parantamisen suuntaan.

Kun maanpuolustus kysyy yhä vähemmän fyysistä voimaa ja yhä enemmän monimuotoista ja monipuolista kriisinhallintakykyä, järjestelmällisyyttä ja teknistä taitoa, kyseenalaistuu tilanne, jossa naisten maanpuolustuskykyä pidetään miehiä alhaisempana. Naiset soveltuvat nykyaikaisiin maanpuolustustehtäviin vähintään yhtä hyvin kuin miehet. Tämän vuoksi yleisen maanpuolustusvelvollisuuden tulisikin koskea tasa-arvoisesti molempia sukupuolia. Tällä olisi myös huomattavia vaikutuksia sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, hyvä veli-verkoston avautuessa hyvä tyyppi-verkostoksi.

Pidän ajatusta yhteisestä kansalaispalveluksesta tavoittelemisen arvoisena. Ajatus perustuu malliin, jossa maanpuolustusvelvollisia ovat kaikki Suomen kansalaiset. Maanpuolustusvelvollisuus suoritettaisiin 3-6kk:n jaksossa, jossa peruskurssin jälkeen jakauduttaisiin joko perinteiseen aseelliseen palvelukseen tai ns. siviililinjalle, joka perustuisi siviilikriisinhallinnan metodeihin, mm. pelastus-, huolto- ja kriisiajan tuotannon menetelmien opettamiseen. Kyseiset linjat olisivat avoinna molempien sukupuolten edustajille heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti.

Suomen ensimmäinen ja uloin puolustuslinja on ulkomailla, jossa taistellaan korostuneesti köyhyyttä ja syrjäytymistä, väkivaltaa aiheuttavia tekijöitä vastaan. Molempiin kansalaispalveluslinjoihin voitaisiin rakentaa jatkokoulutusohjelmat, joihin kuuluisi perehtyminen rauhanturva- ja kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin. Näitä joukkoja voitaisiin käyttää esim. YK:n rauhanturvaoperaatioissa sekä muissa projekteissa. Tämänkaltaisen puolustusvoimareformin kautta voitaisiin tavoitella paitsi lisääntynyttä turvallisuutta ja parempaa kriisivalmiutta, myös sukupuolista tasa-arvoa ja vastuunkantoa maailmassa.