4+1 viisasta

Jan Vapaavuori yllättää iloisesti. Asuntoministeriltä olikin edellisten näyttöjen perusteella lupa odottaa tehokasta toimintaa ja nyt hän tarttuu tärkeään asiaan, asunnottomuuteen. Vapaavuoren aloitteesta kootaan "neljän viisaan" ryhmä laatimaan esityksiä tilanteen ratkaisemiseksi ja aiheen nostamiseksi poliittiselle agendalle.

Suomessa on ARAn tietojen mukaan kaikkiaan noin 7400 yksinäistä asunnotonta ja noin 300 vailla asuntoa olevaa perhettä. Vaikka asuntoa vailla olevien määrä on vähentynyt, on kehitys viime vuosina hidastunut. Samalla voitaneen todeta, että yksikin asunnoton Suomen kaltaisessa maassa on liikaa. Tämän ryhmän ongelmat olisivat ratkaistavissa. Poliittista tahtoa on kuitenkin puuttunut.

Paitsi, että ryhmän perustaminen itsessään on hieno asia, erityismaininnan ansaitsee kokoonpano, jossa on etsitty asiantuntemusta ja aloitteellisuutta, eikä katsottu jäsenkirjoja. Ex-kansanedustajaa, asunnottomien ja "rantojen miesten" armotonta puolestapuhujaa Ilkka Taipaletta, Paavo Voutilaista, Eero Huovista ja Y-säätiön Hannu Puttosta ei tunneta uskollisuudestaan ja omistautumisestaan kansalliselle kokoomuspuolueelle.

Kaiken kaikkiaan tervetullut operaatio, joka ainakin käynnistyy ennakkoluulottomasti. Toivon mukaan ryhmän työ johtaa myös päätöksiin. Rahasta homma ei ole kiinni.

Kuvassa Ilkka Taipaleen teos "Miessonaatteja sorron yöstä"

Takaisin kelkkaan

Viikko on mennyt sutjakkaasti. Vaalikiireet alkoivat oikeastaan kunnolla vasta nyt, mutta tosin nyt mennään senkin edestä. Maanantaina keskusteltiin Turussa ravintola Koulussa hyvinvointivaltiosta. Ilkka Taipale piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron otsikolla "hyvinvointivaltion pimeä puoli". Ilkka korosti syrjäytymisongelman erityistä merkittävyyttä niin turvallisuuden kuin taloudenkin kannalta, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Suomalainen rikollinen on usein moniongelmainen mieshenkilö. Yksinäinen, päihdeongelmainen, kärsinyt usein oppimisvaikeuksista, mielenterveyden häiriöistä, monista haasteista. Usein kierre alkaa jo aikaisin. Nuoret miehet, jotka ajautuvat rikosten tielle jo kouluaikoinaan ja jäävät vaille koulutusta ja ammattia, tulevat myös kalliiksi yhteiskunnalle. Kyseessä on pieni joukko, mutta he kuormittavat huomattavissa määrin niin poliisia, oikeuslaitosta kuin muitakin palveluita. Siksi syrjäytymiskierteeseen tulisi kyetä puuttumaan voimakkaasti jo heti alussa.

Ennalta ehkäisevien toimenpiteiden merkitystä on vaikea yliarvioida. Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi keino pyrkiä kiinnittämään näitä nuoria paremmin yhteiskuntaan, muttei yksin riitä. Tarvitsemme kuntouttavaa työtoimintaa ja kontrolloituja asumisoloja. Samaten tulisi pyrkiä tilanteeseen, jossa ainutkaan vapautuva vanki ei vapaudu tyhjän päälle. Asunnottomuus tai muu vastaavankaltainen vaikeus ajaa nopeasti takaisin vanhoille poluille.

Tämä kaikki luonnollisesti maksaa, mutta niin maksaa vankiloiden laajentaminen, turvallisuuteen panostaminen ja kaikki se työ, jota näiden henkilöiden kanssa tehdään silloin kun heidän ongelmansa ovat alkuvaihetta vaikeammin ratkaistavissa.