Radovan Karadzic

Eräs Euroopan ja ehkä koko maailman tunnetuimmista epäillyistä sotarikollisista, Radovan Karadzic jäi eilen kiinni Belgradissa yli kymmenen vuoden piileskelyn jälkeen. Karadzic toimi Bosnian sodan aikana Bosnian serbitasavallan presidenttinä. Sodan aikana tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista tunnetuin on Srebrenican joukkomurha, jossa Bosnian serbiarmeija surmasi arviolta 8000 muslimimiestä ja -poikaa Euroopan pahimmassa verilöylyssä toisen maailmansodan jälkeen. Karadzicin katsotaan toimineen presidenttinä ollessaan mm. tämän tapahtumaketjun suunnittelijana ja käynnistäjänä.

Vaikka pidätys on johtanut levottomuuksiin Belgradissa, on se hyvä uutinen suurelle osalle serbialaisia, kansainvälisestä oikeusjärjestelmästä puhumattakaan. Serbian viranomaiset ovat jo päättäneet Karadzicin luovuttamisesta Haagiin oikeudenkäyntiä varten. Yksi keskeinen este Serbian liittymiselle täysimääräiseksi osaksi eurooppalaista yhteisöä on tätä myöten poistunut. Ja vaikka kansallismielisillä on edelleen huomattavaa kannatusta, on huomattava, että "länsimielisillä" on parlamentissa enemmistö. Suuri osa serbialaisista näyttää haluavan maansa palaavan normaaliksi osaksi Eurooppaa ja jättää sotaisan menneisyyden lopultakin taakseen.

Toinen merkittävä tapaus lähiajoilta on pyrkimys asettaa Sudanin istuva presidentti Omar al-Bashir syytteeseen Darfurissa tapahtuvan kansanmurhan osalta. Mikäli syyte nostetaan, on hän ensimmäinen istuva valtionpäämies, jota vastaan tämänkaltaista oikeutta käydään. Kansainvälisen lain ja instituutioiden kehittäminen onkin tällä hetkellä luomassa omalta osaltaan merkittäviä ennakkotapauksia. Valtiollisen suvereniteetin yli voidaan tarvittaessa kävellä, ja tietyt lait ovat ohittamattomia.

Tulevaisuudessa keskeistä on kansainvälisen oikeusjärjestelmän legitimiteetin lisääminen. Epäillyt eivät ole ainoita, jotka epäilevät tuomioistuinten riippumattomuutta. Syytettyinä eivät voikaan olla vain ne sotarikolliset, jotka sattuvat kuulumaan sodan hävinneen osapuolen johtajiin. Myös sodassa voitolle jääneiden valtioiden tai ryhmien johtajien tai mahdollisten rikosten toimeenpanijoiden tulee olla samojen sääntöjen alaisia -ja joutua tarvittaessa vastuuseen teoistaan.

Serbia

"Euroopan sairain mies" heti Valko-Venäjän jälkeen, Serbia, on jälleen otsikoissa. Presidentti Ahtisaaren ehdotus Kosovon uudeksi asemaksi on herättänyt voimakkaita reaktioita Serbiassa. Serbian presidentti Boris Tadic ilmoitti pian, ettei Belgrad tule hyväksymään kyseisen suunnitelman täytäntöönpanoa. Kosovon asema näkyi myös hiljattaisissa parlamenttivaaleissa, joissa äärikansallismielinen Radikaalipuolue sai kaikkiaan 28,5% äänistä ja on selkeästi suurin puolue. Radikaalien puheenjohtaja Vojislav Seselj on paraikaa Haagin sotarikostuomioistuimessa.

Serbian historia on monella tapaa kärsimysten historiaa. Sotia, vallankumouksia, diktatuureja ja epävakautta. Sama on jatkunut myös kommunismin kaatumisen jälkeen. Edesmenneen presidentti Slobodan Milosevicin sotapolitiikka ajoi maan kansainväliseen paitsioon ja laajalle levinneeseen köyhyyteen aikana, jolloin alun perin köyhemmät naapurimaat kuten Romania ja Bulgaria alkoivat suuntautua länteen. Synkkä nationalismi kantoi rumaa satoa eri puolilla entistä Jugoslaviaa ja niitti niin Bosnian muslimeja, albaaneja kuin serbejä ja kroaattejakin.

Samo sloga Srbina spasava. vain yhtenäisyys pelastaa serbit. Nämä neljä s-kirjainta kyrillisessä muodossaan esiintyvät Serbian vaakunassa. Serbian vaikeuden päästää irti albaanien asuttamasta Kosovosta selittyy historialla. Serbialainen nationalismi ja kansallisuusaate pohjaa Kosovo Poljen kentällä käytyyn taisteluun, jossa serbit kärsivät tappion turkkilaisille vuonna 1389. Ottomaani-imperiumi valtasi myöhemmin suurimman osan Balkania ja hallitsi Serbiaa lähes 400 vuotta. Taistelu on edelleen symboli monille serbialaisille heidän uhristaan kristikunnan eteen, Kosovo Poljen kentältä Milosevic piti kuuluisan puheensa, joka oli osaltaan käynnistämässä Jugoslavian perintösotia. Kosovon sota on ohi, Milosevic on kuollut, mutta itse asia elää edelleen.

Kaikista edellä mainituista vaikeuksista huolimatta näyttäisi siltä, että Serbia on kivuliaalla ja hitaalla matkalla kohti länttä. Siitä huolimatta, että radikaalit voittivat vaalit, jää hallituksen kokoaminen kahden länsisuuntautuneemman puolueen tehtäväksi. The Economist katsoi Radikaalipuolueen kovassa kannatuksessa olevan enemmän kyse hallitsevien puolueiden näpäyttämisestä, ei niinkään siitä, että kansalaiset haluaisivat pitää kynsin hampain kiinni jo nyt käytännössä omaa elämäänsä elävästä Kosovosta. Montenegron itsenäistyminen valtioliitosta osattiin jo ottaa rauhallisesti vastaan. Veikkaukseni on, että Kosovon suhteen tulos tulee pitkän prosessin myötä olemaan sama. Liikkeelle lähtenyttä junaa ei voida enää pysäyttää, viivyttää tosin kyllä.

Syyt ovat selviä. Serbian talous on raunioina, nuoret muuttaneet ulkomaille, sodat päättyneet toinen toisensa jälkeen tappioihin. Vaikka unelma suur-Serbiasta saattaa silti joidenkuiden sydämessä elää, suurin osa kansasta ymmärtää, ettei siihen ole enää paluuta. Eurooppalainen horisontti, kun naapurimaa Kroatiakin on neuvotteluvaiheessa, on ainoa mielekäs yhteistyösuunta. Sen asettamat vaatimukset ovat serbien tiedossa. Kosovon asema on ratkaistava, ja ainoa pitkällä tähtäimellä mielekäs vaihtoehto on sen siirtymäkauden jälkeinen itsenäisyys ja tätä seuraava länsi-integraatio niin Serbian kuin uuden Kosovonkin osalta.