Valtiosihteerit

HS uutisoi tänään näkyvästi presidentti Halosen kielteisen näkemyksen koskien poliittisten valtiosihteerien nimittämistä korkeisiin valtion virkoihin. HS:n mukaan Halosen kanta on merkittävä linjaus tilanteessa, jossa valtiosihteerien asemasta on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua eikä selkeään lopputulokseen ole vieläkään päästy.

Selkeys olisi tarpeen. Nykyisin työnjako on epäselvä. Usean ministeriön kansliapäälliköt arvioivat taannoin, että poliittisten valtiosihteereiden järjestelmä on sotkenut poliittisen linjanvedon ja virkamiesvalmistelun suhteen. Osa kansliapäälliköistä suhtautui valtiosihteerijärjestelmään jyrkän kielteisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö valtiosihteerit olisi erittäin tarpeellisia, vaan pikemminkin kyse lienee sekä valtiosihteerien toimenkuvan liiallisesta epämääräisyydestä ja virkamiesten turhautumisesta oman valtansa vähenemiseen.

Poliittiset valtiosihteerit ovat kansanvallan kannalta lähes välttämättömyys aikana, jolloin käsiteltävien asioiden määrä on moninkertaistunut ja poliitikoilla on entistä vähemmän aikaa keskittyä sen paremmin käsiteltäviin asioihin laajojen kokonaisuuksien hahmottamisesta puhumattakaan. Tämä tilanne korostaa virkamiesten asemaa liiaksi eikä sitä voida pitää demokraattisena. Poliittisen linjanvedon ja valvonnan lisääminen ministeriöissä voi auttaa tähän ongelmaan.

Suomessa toimiva vahva virkamiesvalta on lisännyt puolueiden tarvetta poliittisiin virkanimityksiin korkeita virkamiehiä valittaessa. Ministerit tulevat ja menevät, kansliapäälliköt pysyvät. Onnistuneella kansliapäällikkövalinnalla puolueen tavoitteet ja näkemykset voivat tihkua lakiesityksiin oppositioasemasta huolimatta virkamiesten ollessa asiantuntijuutensa vuoksi merkittäviä taustavaikuttajia. Vaikka luotto suomalaiseen virkamiesmoraaliin on korkealla, voi tämä tilanne pahimmillaan vaarantaa valmistelun luotettavuuden ja vaikeuttaa kansan tahdon mukaisen poliittisen linjan toteuttamista.

Jotta järjestelmä pysyisi kansanvaltaisena, on löydettävä tapoja estää liiallinen byrokratian valta. Tämän vuoksi olisi edettävä kohti järjestelmää, jossa jokaiseen ministeriöön nimitettäisiin poliittinen valtiosihteeri. Nämä paikat olisivat avoimen poliittisia ja niissä toimivien henkilöiden tarkoituksena olisi sekä avustaa ministeriä että varmistaa poliittisen tahdon välittyminen lakiesityksiin. Alun perin valtiosihteereistä kaavailtiin myös eräänlaisia varaministereitä käytettäväksi mm. EU-asioiden hoidossa. Tämä järkevä ajatus ei sittemmin täydellisesti toteutunut, nyt se olisi aika elvyttää ja saattaa voimaan.

Tulevaisuudessa ministeriöiden korkein johto voisikin siis koostua ministeristä, valtiosihteeristä ja virkamiesjohtajasta (kansliapäälliköstä), joista ministeri valtiosihteereineen edustaa poliittista päätöksenteko- ja linjauspuolta ja kansliapäällikkö riippumatonta ja puolueetonta virkakoneistoa. Tämänkaltainen järjestelmä olisi paitsi nykyistä avoimempi ja kansanvaltaa korostavampi, myös vähentäisi tarvetta poliittisiin virkanimityksiin korkeimpia valtion virkoja täytettäessä. Toki on huomattava, ettei puoluekirjaa voida esteenäkään pitää edes tässä tulevassa järjestelmässä, mutta siinä sitä ei voida enää pitää edellytyksenä.

Kuvassa valtioneuvoston linna, Niklas Sjöblom