HS uutisoi tänään näkyvästi presidentti Halosen kielteisen näkemyksen koskien poliittisten valtiosihteerien nimittämistä korkeisiin valtion virkoihin. HS:n mukaan Halosen kanta on merkittävä linjaus tilanteessa, jossa valtiosihteerien asemasta on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua eikä selkeään lopputulokseen ole vieläkään päästy.Selkeys olisi tarpeen. Nykyisin työnjako on epäselvä. Usean ministeriön kansliapäälliköt arvioivat taannoin, että poliittisten valtiosihteereiden järjestelmä on sotkenut poliittisen linjanvedon ja virkamiesvalmistelun suhteen. Osa kansliapäälliköistä suhtautui valtiosihteerijärjestelmään jyrkän kielteisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö valtiosihteerit olisi erittäin tarpeellisia, vaan pikemminkin kyse lienee sekä valtiosihteerien toimenkuvan liiallisesta epämääräisyydestä ja virkamiesten turhautumisesta oman valtansa vähenemiseen.
Poliittiset valtiosihteerit ovat kansanvallan kannalta lähes välttämättömyys aikana, jolloin käsiteltävien asioiden määrä on moninkertaistunut ja poliitikoilla on entistä vähemmän aikaa keskittyä sen paremmin käsiteltäviin asioihin laajojen kokonaisuuksien hahmottamisesta puhumattakaan. Tämä tilanne korostaa virkamiesten asemaa liiaksi eikä sitä voida pitää demokraattisena. Poliittisen linjanvedon ja valvonnan lisääminen ministeriöissä voi auttaa tähän ongelmaan.
Suomessa toimiva vahva virkamiesvalta on lisännyt puolueiden tarvetta poliittisiin virkanimityksiin korkeita virkamiehiä valittaessa. Ministerit tulevat ja menevät, kansliapäälliköt pysyvät. Onnistuneella kansliapäällikkövalinnalla puolueen tavoitteet ja näkemykset voivat tihkua lakiesityksiin oppositioasemasta huolimatta virkamiesten ollessa asiantuntijuutensa vuoksi merkittäviä taustavaikuttajia. Vaikka luotto suomalaiseen virkamiesmoraaliin on korkealla, voi tämä tilanne pahimmillaan vaarantaa valmistelun luotettavuuden ja vaikeuttaa kansan tahdon mukaisen poliittisen linjan toteuttamista.
Jotta järjestelmä pysyisi kansanvaltaisena, on löydettävä tapoja estää liiallinen byrokratian valta. Tämän vuoksi olisi edettävä kohti järjestelmää, jossa jokaiseen ministeriöön nimitettäisiin poliittinen valtiosihteeri. Nämä paikat olisivat avoimen poliittisia ja niissä toimivien henkilöiden tarkoituksena olisi sekä avustaa ministeriä että varmistaa poliittisen tahdon välittyminen lakiesityksiin. Alun perin valtiosihteereistä kaavailtiin myös eräänlaisia varaministereitä käytettäväksi mm. EU-asioiden hoidossa. Tämä järkevä ajatus ei sittemmin täydellisesti toteutunut, nyt se olisi aika elvyttää ja saattaa voimaan.
Tulevaisuudessa ministeriöiden korkein johto voisikin siis koostua ministeristä, valtiosihteeristä ja virkamiesjohtajasta (kansliapäälliköstä), joista ministeri valtiosihteereineen edustaa poliittista päätöksenteko- ja linjauspuolta ja kansliapäällikkö riippumatonta ja puolueetonta virkakoneistoa. Tämänkaltainen järjestelmä olisi paitsi nykyistä avoimempi ja kansanvaltaa korostavampi, myös vähentäisi tarvetta poliittisiin virkanimityksiin korkeimpia valtion virkoja täytettäessä. Toki on huomattava, ettei puoluekirjaa voida esteenäkään pitää edes tässä tulevassa järjestelmässä, mutta siinä sitä ei voida enää pitää edellytyksenä.
Kuvassa valtioneuvoston linna, Niklas Sjöblom
Tekstit
3 kommenttia:
Olen täysin samaa mieltä siitä, että valtiosihteereitä tarvitaan asioiden paljouden johdosta ja siten poliittisen ohjauksen säilymisen näkökulmasta.Halosen kannanottoa pidän hyvin erikoisena, ainakin HS:n perusteella sai sellaisen kuvan, että valtiosihteeriys olisi suoraan este virkanimitykselle. Näin ei voi olla. Tällaisista kannanotoista tulee sellainen kuva, että valtiosihteerit eivät ole oikeasti päteviä vaan ainoastaan poliittisia kähmijöitä.
En tiedä kuinka realistista on ylipäätään puhua riippumattomasta virkamiesvalmistelusta, minkä itsekin hyvin tekstissä perustelit. Ei koira karvoistaan pääse, oli kyse sitten virkamiesvalmistelusta, akateemisesta tutkimuksesta tms.
Minulla meinasivat hiukset lähteä (lähtivät vasta myöhemmin parturissa) aamulla kun luin uutisen. Jos sen uskoo tuollaisenaan - eli jättää huomioimatta lehden vapaan journalismin vaikutuksen todellisen sanoman muotoutumiseen - on syytä ihmetellä sitä, millä tavalla presidentti ajattelee valtiosihteereitä nimetyn. Sulkemalla kategorisesti oven korkeisiin virkoihin heiltä, tulee presidentti samalla todenneeksi, että valtiosihteereitä ei valita pätevyyden perusteella, eikä heillä tarvitse olla kovaa ammattitaitoa ja edellytyksiä monenlaisiin vaativiin työtehtäviin. Asia ei varmasti ole näin, vaan valtiosihteereiksi valitut ovat lahjakkaita ja päteviä ihmisiä, joiden työ viime kädessä mitataan nykyisen postin hoitamisessa. He ovat myös yksilöitä, joilla on erilaisiin tehtäviin hyvin erilaisia valmiuksia. Näin ollen on käsittämätöntä estää lähtökohtaisesti heidän nimeäminen valtionhallinnon korkeisiin virkoihin.
Tämä on kuitenkin paremman datan puuttuessa reagointia yksittäisen sanomalehden uutisointiin. Odotan malttamattomana syventävää taustatietoa. Näin uutisoituna presidentin mielipide murentaa erittäin tarpeellista rakenteellista uudistusta, jonka jatko on vielä auki.
Vaikka virkamiehistö helposti ymmärretään puolueettomien asiantuntijoiden joukoksi, on hyvä pitää mielessä, että poliittiset nimitykset ovat Suomessa käytännössä osa kansanvallan perinnettä.
Valtiosihteerin ratkaisevin ero esimerkiksi ministeriön kansliapäällikköön on, että nimitys on avoimen poliittinen. Juuri tätä taustaa vasten valtiosihteerien omaksuminen on ymmärrettävä. Ministereiden kyky ohjata ministeriötään henkilökohtaisesti on rajallinen. Avoimesti puoluepoliittinen valtiosihteeri on siten hallinnon läpinäkyvyyttä edistävä ratkaisu, ainakin verrattuna aiempaan tilanteeseen jossa de facto poliittisin perustein nimitetyt virkamiehet hoitivat samoja tehtäviä, ilman että äänestäjillä olisi ollut kunnolla tietoa valmistelun taustalla vaikuttavista näkemyksistä.
Siksi on vaikea käsittää, miksi byrokratian kritiikki niin suurelta osin suuntautuu juuri valtiosihteereihin, joiden lanseeraaminen on mitä keskeisin avoimuutta lisäävä muutos.
Tasavallan presidentillä on aiemmin poikkeuksetta ollut selkeät perustelut kaikkiin tekemiinsä nimityksiin. On loogista, ettei valtiosihteerin virkaa pidetä automaattisena meriittinä virkoja täytettäessä. Toisaalta valtiosihteeritausta ei saisi myöskään problematisoida kenenkään viransaantimahdollisuuksia.
Siksi mietityttääkin, lipsuuko presidentti kannanotollaan omasta loogisesta nimitystraditiostaan vai onko hänen näkemystensä totuudenmukainen uutisointi tietyille mediatahoille ylivoimaista. Selvää lienee, että jälkimmäinen selitys on lähempänä totuutta.
Lähetä kommentti