torstaina, toukokuuta 04, 2006

Köyhille asuntoja -Vantaalle

Asukastoiminta on tärkeä ja keskeinen osa kansalaistoimintaa kaupungista riippumatta. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa osallistumista ja osallisuutta lähiympäristön ja oman alueen suojeluun ja kehittämiseen. Olisikin näin. Ongelma on, että suurin osa näistä "seuroista" ja Pro Asuntoni Arvonnousu -liikkeistä ovat pelkkiä vastustus- ja valitusautomaatteja. Toiminta ei ole minkään yhteisön tai yhdyskunnan kehittämistä, vaan ennen kaikkea jonkin usein yleishyödyllisen hankkeen vastustamista. Omaa lintukotoa ei suostuta näkemään osana laajempaa kaupunkikokonaisuutta.

Esimerkkejä ei sen paremmin Helsingissä kuin muualtakaan tarvitse kaukaa hakea. Töölöön suunnitellusta asunnottomien asuntolasta on noussut käsittämätön meteli. Itse itsensä "kaikkien asukkaiden edustajiksi" nimenneet kellokkaat ovat alkaneet vastustaa suorastaan raivokkaasti sitä, että Helsingin kaupunki kunnostaisi omistamansa kiinteistön asuntolakäyttöön. Mikseivät asunnottomat voisi mennä jonnekin muualle? Miksi meidän hyväosaisten pitäisi katsella moisia epäsikiöitä kotikulmillamme? Ja ajatelkaa lapsia!! Nehän traumatisoituisivat ja saattaisivat esittää kotona vaikeita kysymyksiä sekakäyttäjiä kaduilla nähdessään.

Sama laulu toistuu kaikkialla. Mitä hienompana itseään ja asuinaluettaan ihmiset pitävät, sen kielteisemmin he suhtautuvat vähäosaisten tukemiseen yleensä ja asunnottomien auttamiseen erityisesti. Hyvä omatunto ostetaan korkeintaan hyväntekeväisyyskeräyksiin osallistumalla. Jos Suomessa järjestettäisiin gaaloja Amerikan malliin, tämä minkkimuuri paistattelisi omassa itsetyytyväisyydessään niissä -purnaamassa veroistaan. Vastuuta muista ihmisistä ei kanneta, eikä demokraattisia menettelytapoja kunnioiteta. Minä, minä, minä ja sitten muut, ehkä.

Not in my backyard! Töölö ei ole ainoa. Edellispäivänä mieleni pahoitti Siltasaari -lehti. Tämä ilmaisjakelu tarttui mukaani Hakaniemen ympyrätalon S-marketista. Ennen kyseisen "lehden" avaamista tuumin pääkirjoituksen todennäköisesti vastustavan kaikenlaista pääkaupunkiseudun kehittämistä. Eikä minun tarvinnut taaskaan pettyä. Tällä kertaa vastustettiin Eläintarhanlahdelle mahdollisesti nousevaa ravintolapaviljonkia ja asuntolaivoja. Eivätkö ne voisi mennä jonnekin muualle? Miksi Minun näköalani pitää pilata? Vuosaari-lehdessä paheksuttiin puolestaan Pro Whatever -liikkeen nimissä asuntorakentamista ilmiönä ylipäätään. Lista on loputon, makasiineista ei tarvitse edes puhua.

Alueiden asukkailla tulee luonnollisesti olla mahdollisuus tulla kuulluksi suunnitelmia laadittaessa, oikeus osoittaa tyytymättömyyttään sekä pyrkiä vaikuttamaan päätöksiin laissa sallituin keinoin. Ilmiselvää on myös se, että ajoittain valitukset ovat aiheellisia, Suomessa on tehty paljon huonoja kaupunkisuunnittelullisia päätöksiä. On kuitenkin keskeistä huomata, että tällaiset kansalaisjärjestöt ja -verkostot ovat aivan liian usein muutaman äänekkään aktiivin muodostamia keskustelukerhoja, jotka eivät ole sen paremmin edustuksellisia, läpinäkyviä kuin demokraattisiakaan. Vaikka toisaalta näiden "seurojen" toimintaa seuraillessa on helppo ymmärtää, ettei niissä ainutkaan tervejärkinen kauaa vanhene. Asukastoiminta tarvitsisi ryhtiliikkeen.

Kuva Siltasaaresta by Niklas Sjöblom

3 kommenttia:

Mustakallio Pete kirjoitti...

Täyttä asiaa turinoit (jälleen kerran). Kun ihminen ostaa asunnon joltakin alueelta hänelle syntyy usein kummallinen ajattelumaailma että hänen hallintaoikeutensa ei ulotu pelkästään omistamaansa asuntoon vaan myös enemmän tai vähemmän suureen alueeseen sen ympärillä. Suurimman Vastaan! - kansanliikkeen aiheuttavat aina erilaiset marginaaliryhmät: alkoholistit, narkomaanit, asunnottomat jne. Hieman lievemmin vastustetaan normaaleja vuokra-asuntoja mutta vielä siihenkään vastustus ei jää vaan usein vastustetaan ylipäätään minkäänlaisten naapurien tuloa lähimaille. Eikä tarvitse olla kyse edes elävistä ihmisistä vaan esimerkiksi tiet tai vaikkapa tuulimyllyt saavat nostatettua kansanliikkeitä.

Itseäni on suututtanut erityisesti kunnalliselämässä toimivien poliitikkojen kaksinaamaisuus näissä asioissa. Yleisellä tasolla sosiaalista asuntotuotantoa, tiivistä rakentamista jne. Mutta sitten kun mennään arkielämän tasolle, eli kyse onkin ihan oikeasti omaan kuntaan ja omaan lähipiiriin suunnattavasta hankkeesta, niin asenne muuttuukin hetkessä.

Ja muuten: Mihinkään kohtaan karttoja ei ole nimetty yhtään aluetta merkinnällä "JOSSAKIN MUUALLA" (siis se paikka jonne kaikki halutaan sijoittaa).

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

On niitä poikkeuksiakin. Meidän alueella toimii Keski-Espoo Seura, jonka jäsen olen ollut sen ajan, kun olemme Tuomarilassa tai Sunassa asuneet.

Seuran linja on ollut koko ajan myönteinen Espoon keskuksen kehittämiseen. Olemme ottaneet ilolla vastaan suunnitelmat lisärakentamisesta ja esittäneet kehittämisideoita.

Tuohon tietysti vaikuttaa se, että alueemme on hyvinkin keskeneräinen ja kaipaa totisesti kohennusta, mutta on tällä alueella ollut liikehdintää, joka yritti kaataa uimahallin tulon. Vastustamisen määrä on itse asiassa yllättänyt minut. Toisille rumakin voi olla arvokasta?

Kaavavalituksien rajoittamiseen olen kuitenkin suhtautunut nihkeästi. Kannatan vuorovaikutuksen kehittämistä ja pidän asiallisena YM:n tonttityöryhmän rajoitusesityksiä. Sehän lähti siitä, että yleiskaavaan perustuvista asemakaavoista ei enää voisi valittaa kahteen kertaan.

Paras ratkaisu valituksiin on kuitenkin se, että ne käsitellään nopeasti, sillä oikeusvaltioon kuuluu oikeus myös valittaa.

P.A.Jäppinen kirjoitti...

Se Eläintarhanlahden paviljonki onkin kaikkien lähtökohtaisesti niin saatanan ruma ja ideana kontekstiin sopimaton, että sen esittäjän täytyy olla basisti ja torpparin poika.