Eesti

Vietin vapunalusaikaa ystäväni Randelin kanssa Virossa tavaten sikäläisiä sosialidemokraattisia toimijoita ja viettämässä vapaa-aikaa. Randel Länts on Viron sosialidemokraattien puoluesihteeri, erittäin lahjakas nuori mies, joka on aiemmin työskennellyt mm. Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä Willy Brandt-ohjelman palveluksessa sekä avustanut virolaista europarlamentaarikkoa Toomas Hendrik Ilvestä. Matka oli monella tapaa hieno ja mielenkiintoinen, mutta myös puhutteleva.

Viro on vastakohtaisuuksien maa. Tallinnan keskusta on yhtä suurta rakennustyömaata pilvenpiirtäjineen, kun taas pienissä kylissä, joiden läpi ajoimme, aika vaikuttaa pysähtyneen. Kehityksen merkkejä näkyy kuitenkin kaikkialla maassa, myös maakuntakaupungeissa. Itsenäistyminen on tarkoittanut vaurastumista ja vapautta, joskin molemmat ovat jakautuneet perin epätasaisesti. Useimpien nuorten ihmisten mahdollisuudet ja vaihtoehdot ovat ennen näkemättömän hyvät, joskin pienen vähemmistön asiat ovat ehkä huonommin kuin koskaan. Tämä ajaa heitä etsimään identiteettiään ja hyväksyntää myös erittäin arveluttavien ja ikävien ilmiöiden ja aatesuuntien parista. Vanhan eurooppalaisen yliopisto- ja kulttuurikaupunki Tarton keskustassa näki nuoria skinheadeja pilottitakeissaan, joiden hihoissa liehui sini-musta-valkea White Pride- ja SS-tunnusten joukossa.

Itsenäisessä Virossa sosialidemokraattien asema on kauan ollut heikohko, vaikkakin kasvava. Historiallisten syiden sekä lukuisten puoluefuusioiden kautta puolueen kannattajakunta on jakautunut suomalaisittain mielenkiintoisesti. Sosialidemokraatteja Virossa äänestävät ennen kaikkea kulttuuripersoonat, älymystö, vasemmistoliberaalit ja vihreästi ajattelevat nuoret -sekä maanviljelijät. Osasyynä tässä on, ettei, monista muista entisistä Neuvostoliiton osavaltioista ja satelliiteista poiketen Viron sosialidemokraateissa ole käytännöllisesti katsoen lainkaan entisiä kommunisteja. Neuvosto-Viron poliittinen eliitti löysi uuden kotinsa ennen kaikkea keskustapuolue Keskerakondista sekä kansanpuolue Rahvaliitista.

Markkinaliberaalia talousmallia soveltavassa Virossa sosialidemokraattien tavoiteasettelu on ollut maltillinen. Demarit ovat myös olleet kannattamassa Viron nopeaa integroitumista läntisiin kansainvälisiin yhteistyörakenteisiin kuten EU:iin ja NATO:on. Eurooppalainen ulottuvuus on vahvasti korostunut erityisesti Toomas Hendrik Ilveksen myötä. Ilves valittiin valtaisalla äänivyöryllä europarlamenttiin ja hänen henkilökohtainen suosionsa siivitti demarit historialliseen vaalivoittoon. Puolueella on hallussaan tällä hetkellä kolme Viron kuudesta europarlamenttipaikasta. Muihin keskeisiin sosialidemokraattisiin yhteiskuntapoliittisiin vaatimuksiin kuuluu muun muassa progressiiviseen verojärjestelmään siirtyminen. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan monen muun puolueen tavoitteissa, mm. oikeistolainen Reformierakond vaatii tasaveron laskemista tulevalla vaalikaudella 17%:iin.

Kulkiessa Viron kaupungeissa ei voi välttyä pohtimasta Euroopan historiaa sekä Suomen ja Viron erilaisia kohtaloita. Ystäväni vei minut katsomaan isoäitinsä vanhoja, kerran pakko-otettuja maita. Vanhasta kodista on jäljellä enää kivijalka. Millaista terrorismia onkaan ollut sellainen järjestelmä, joka on ajanut ihmiset kotoaan tuhansien kilometrien päähän ja jossa miljoonat menettivät henkensä pakkotyössä tai teloituksissa, mielenvikaisen poliittisen järjestelmän -ja sitä väärinkäyttäneiden rikollisten- uhreina? Ja kuinka lähellä oli, ettei meillä Suomessa, menetettyjen alueiden evakkoja lukuunottamatta, käynyt samalla tavalla. Poliittinen kahtiajako ja terrori esti niin Baltian maita kuin monia muitakin yhteiskuntia kehittymästä osana eurooppalaista viitekehystä viidenkymmenen vuoden ajan. On uusien sukupolvien tehtävä huolehtia, ettei tällaista enää milloinkaan tapahtuisi.

Vastakohtien Viro itsenäistyi yhtenäisenä, mutta suurten länsi-integraatiotavoitteidenkin toteuduttua kansallinen suunta on hakusessa. Laululavoille tuskin on paluuta. Tulevaisuus löytyy toivottavasti osana vahvaa eurooppalaista yhteisöä. Rohkaisevia esimerkkejä paremmasta huomisesta löytyy. Sen koin niin osallistuessani puiden istuttamiseen yhdessä Tartumaan demareiden kanssa etelävirolaisella hakkuuaukealla, kuin ystäväni kertomuksessa isoisästään EU-jäsenyydestä äänestettäessä. Erilaisiin unioneihin terveen epäluuloisesti suhtautunut, elämää nähnyt mies oli todennut lopulta myönteistä äänestyspäätöstä tehdessään äänestäneensä lastenlastensa puolesta. "Se oli sinulle. Ehkä tämä liitto on parempi." Ei koskaan enää sotaa.

Kuvissa Pikk Hermannin torni Tallinnassa sekä Pärnun kaupungin vaakuna.