Kameleontti (kok.)

Kokoomus on todennut jatkavansa sille hieman huonosti istuvien työmieshaalareiden käyttöä myös eduskuntavaaleissa. "Työväen presidentin" kampanja oli kieltämättä onnistunut veto ja monella tapaa uutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Onnistuminen koski kuitenkin lähinnä imagoa ja ilmettä. Politiikan sisällön muuttumisesta merkittävästi parempaan suuntaan ei ollut vastaavaa varmuutta.

Oikeistopuolueiden muodonmuutos on eurooppalainen trendi. Reseptiä on kokeiltu muuallakin. Suomeenhan oikeiston työväki-teema matkittiin Ruotsista, jossa tätä käyttää maltillinen kokoomus eli Moderaterna. Nyt vuorossa on uuden puheenjohtajansa myötä Ison-Britannian konservatiivipuolue. Samaan tapaan nämä puolueet haluavat esiintyä sekä yhteiskunnallisena muutosvoimana ja politiikkaansa ihmisläheisempään suuntaan uusineina. Viesti on: me välitämme.

Moni kakku päältä kaunis. Tosiasiassa niin Ruotsissa kuin muuallakin kyse on epärehellisemmässä retorisessa paketissa tarjoilluista samoista vanhoista oikeistolaisista tavoitteista eli valtion menojen karsimisesta, yksityistämisestä sekä työntekijöiden oikeuksien heikentämisestä. Ruotsissa hyvinvointivaltion nimiin vannovat kokoomuslaiset haluavat keventää verotusta 250 miljardilla kruunulla. Tämä on viidennes valtion budjetista. Samalla vanhempainvapaita halutaan lyhentää, heikentäen tällä tavalla työn ja perheen yhteensovittamista.

Briteissä konservatiivien puheenjohtaja David Cameron, "the compassionate conservative" on puolestaan, Ruotsin tapaan, pyrkinyt muuntamaan toryjen imagoa enemmän kansalaisia miellyttävään suuntaan. "Nasty party" on ilmaisu, jota tuskin kovin moni haluaa omaan joukkueeseensa liitettävän. Tämä kuitenkin oli konservatiivien kuva kansalaisten keskuudessa, kiitos thatcherismin ja sitä seuranneiden heikkojen konservatiivijohtajien.

Cameronin idea on ollut esiintyä yleisönsä mukaan. Hän on profiloitunut paitsi "New Labourin työn jatkajana", myös "liberaalina konservatiivina" ja omilleen hän on luonnollisesti todennut olevansa "conservative to the core." Cameron on ehtinyt paitsi sekä vastustaa että kannattaa mm. lukukausimaksuja, myös minimipalkkoja ja Irakin sotaa. Tästä syystä hän onkin saanut lempinimen kameleontti. Katso Labourin kunnallisvaalikampanjan varsin hauska -ja paljonpuhuva video.

Media-aikana ja poliittisen muistin lyhentyessä päivä päivältä kameleontti voi menestyä. Työväestön puolella, kehitysyhteistyömäärärahojen puolella, julkisten palveluiden puolella. Vallassa ollessaan yksityisiä palveluita, pakkokilpailuttamista ja työllisyysmäärärahojen leikkausvaatimuksia."Me olemme uusi työväenpuolue -emmekä mainitse tässä sitä, että käytännössä vastustamme työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen merkittävää yhteiskunnallista asemaa." Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä oikeistolaisista saadaan vain harvoin sosialidemokraatteja -vaikka käytössä olisikin hyvä mainostoimisto.

Kiri kiri -harakiri?

Koulutuspolitiikka puhuttaa aina ja jatkuvasti. Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkisti eilen koulutus- ja työvoimapoliittiset linjauksensa. EK on työväenliikkeen näkökulmasta katsottuna kadehdittavan hyvin liikkeellä vaaliohjelmien teon alla ja luultavaa on, että jossain muodossa moni näistä vaatimuksista löytyy ainakin Kokoomuksen vaaliohjelmasta. EK:n linjausten mukaan toinen korkeakoulututkinto pitäisi säätää maksulliseksi.

Samaan aikaan toisaalla, Isossa-Britanniassa pohditaan opintojen nopeuttamista tiivistämällä opiskelutahtia. Lukukausimaksujen Britanniassa yhä useampi opiskelija tulee nääntymään velkataakkansa alle ja hallitus suunnittelee helpottavansa velkataakan kertymistä tiivistämällä opiskelutahtia. Edellispäivän The Times tiesi kertoa aikomuksista luoda ns. fast track degrees -järjestelmä, jossa opinnot suoritettaisiin kahdessa vuodessa loma-aikoja hyväksikäyttämällä. Myös joustavan opiskelun malleja kehitetään, tavoitteena yhä useampi korkeakoulutettu. Korkeakoulutuksen laajentamista pidetään ratkaisevan tärkeänä kansakunnan tulevaisuuden kannalta.

Heikkenevien huoltosuhteiden Euroopassa ja Suomessa tehostamista luonnollisesti tarvitaan eikä koulutus ja koulutuspolitiikka ole mikään poikkeus. Suomen tapauksessa toisten tutkintojen kohdalla on myönnettävä olemassa olevat ongelmat. Harvaa toista tutkintoa saadaan valmiiksi asti. Liian usein opinnot katkeavat, koska opiskelija saa alkuperäistä koulutustaan vastaavaa työtä. Pääsykokeiden kautta sisään mennyt toisen tutkinnon opiskelija kuitenkin vie paikan joltakulta muulta. Sama koskee jatko-opiskelijoita, monen väitöskirjan teko katkeaa työpaikan myötä kuin seinään. On selvää, ettei tätä tilannetta voida pitää toivottavana.

Samaan aikaan on kuitenkin kysyttävä, pahennammeko osaamisongelmaamme asettamalla liian suuria paineita niin korkeakoulujärjestelmälle kuin opiskelijoille? Tehokkuusvaatimusten ylikorostuminen kaiken muun kustannuksella vääristää järjestelmän perimmäistä tarkoitusta, joka on kriittiseen ajatteluun kykenevän, sivistyneen ja toivottavasti myös emansipoituneen kansalaisen tuottaminen. Putkitutkinnoilla ja jo esikoulussa alkavalla erikoistumisella näitä ihmisiä ei synny. Luovan tietotalouden oloissa voidaan perustellusti kysyä, tuottaisiko tällainen järjestelmä edes elinkeinoelämän kaipaamia osaajia? Tuskin. Pikemminkin se tuottaa loppuunpalaneita fakki-idiootteja.

Toisen tutkinnon suorittamista ei ole syytä asettaa maksulliseksi. Nopeutuva rakennemuutos vaatii usean alan osaamista, miksi siis hankaloittaa tämän hankkimista, tai estää se pienituloisilta? Heitä toisesta tutkinnosta kiinnostuneet usein ovat. Totta kuitenkin on, että jonkinlaisia sääntöjä ja velvoitteita tarvitaan. Korkeakoulujen aloituspaikat eivät saisi toimia laskuvarjoina työpaikan saannin viivästyessä syystä tai toisesta. Eräs ratkaisu olisi tämänkaltaisten opiskelijoiden korostunut ohjaaminen maisteriohjelmien piiriin, perustutkinto-opiskelun sijasta. Työmarkkinoiden vetävyys opintojen loppuvaiheessa on myös keskeinen tekijä. Valmistuvilla ei olisi vastaavanlaista tarvetta pelastautua toisen tutkinnon piiriin mikäli he voisivat olla varmempia työpaikastaan.

Kysymys määräajoista Britannian mallin tapaan ei ole Suomessa ajankohtainen. Meillä perustutkinto on maisterin, ei kandidaatin kuten briteissä. Meikäläisen järjestelmän joustavuus tarjoaa ylivertaisia etuja brittiläiseen malliin verrattuna. Työtehtävien vastaanottaminen, perheellistyminen tai kansainvälistyminen vaihto-opiskelujaksolla ovat meillä mahdollisia, taaten suomalaisille opiskelijoille ylivoimaiset ammatilliset valmiudet, elämänkokemuksista puhumattakaan, moniin eurooppalaisiin kollegoihinsa verrattuna. Samalla myös nopea opiskelu on mahdollista, kukaanhan ei estä tenttimästä ahkeraan tahtiin. Järjestelmämme on monella tapaa oivallinen ja tehokas, pitäkäämme vahvuuksistamme, eli tasa-arvosta ja joustavuudesta, kiinni.