Kokoomus on todennut jatkavansa sille hieman huonosti istuvien työmieshaalareiden käyttöä myös eduskuntavaaleissa. "Työväen presidentin" kampanja oli kieltämättä onnistunut veto ja monella tapaa uutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Onnistuminen koski kuitenkin lähinnä imagoa ja ilmettä. Politiikan sisällön muuttumisesta merkittävästi parempaan suuntaan ei ollut vastaavaa varmuutta.Oikeistopuolueiden muodonmuutos on eurooppalainen trendi. Reseptiä on kokeiltu muuallakin. Suomeenhan oikeiston työväki-teema matkittiin Ruotsista, jossa tätä käyttää maltillinen kokoomus eli Moderaterna. Nyt vuorossa on uuden puheenjohtajansa myötä Ison-Britannian konservatiivipuolue. Samaan tapaan nämä puolueet haluavat esiintyä sekä yhteiskunnallisena muutosvoimana ja politiikkaansa ihmisläheisempään suuntaan uusineina. Viesti on: me välitämme.
Moni kakku päältä kaunis. Tosiasiassa niin Ruotsissa kuin muuallakin kyse on epärehellisemmässä retorisessa paketissa tarjoilluista samoista vanhoista oikeistolaisista tavoitteista eli valtion menojen karsimisesta, yksityistämisestä sekä työntekijöiden oikeuksien heikentämisestä. Ruotsissa hyvinvointivaltion nimiin vannovat kokoomuslaiset haluavat keventää verotusta 250 miljardilla kruunulla. Tämä on viidennes valtion budjetista. Samalla vanhempainvapaita halutaan lyhentää, heikentäen tällä tavalla työn ja perheen yhteensovittamista.
Briteissä konservatiivien puheenjohtaja David Cameron, "the compassionate conservative" on puolestaan, Ruotsin tapaan, pyrkinyt muuntamaan toryjen imagoa enemmän kansalaisia miellyttävään suuntaan. "Nasty party" on ilmaisu, jota tuskin kovin moni haluaa omaan joukkueeseensa liitettävän. Tämä kuitenkin oli konservatiivien kuva kansalaisten keskuudessa, kiitos thatcherismin ja sitä seuranneiden heikkojen konservatiivijohtajien.
Cameronin idea on ollut esiintyä yleisönsä mukaan. Hän on profiloitunut paitsi "New Labourin työn jatkajana", myös "liberaalina konservatiivina" ja omilleen hän on luonnollisesti todennut olevansa "conservative to the core." Cameron on ehtinyt paitsi sekä vastustaa että kannattaa mm. lukukausimaksuja, myös minimipalkkoja ja Irakin sotaa. Tästä syystä hän onkin saanut lempinimen kameleontti. Katso Labourin kunnallisvaalikampanjan varsin hauska -ja paljonpuhuva video.
Media-aikana ja poliittisen muistin lyhentyessä päivä päivältä kameleontti voi menestyä. Työväestön puolella, kehitysyhteistyömäärärahojen puolella, julkisten palveluiden puolella. Vallassa ollessaan yksityisiä palveluita, pakkokilpailuttamista ja työllisyysmäärärahojen leikkausvaatimuksia."Me olemme uusi työväenpuolue -emmekä mainitse tässä sitä, että käytännössä vastustamme työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen merkittävää yhteiskunnallista asemaa." Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä oikeistolaisista saadaan vain harvoin sosialidemokraatteja -vaikka käytössä olisikin hyvä mainostoimisto.
Tekstit
22 kommenttia:
Ratkaisevaa on, että vaikka suomalaiset tavallaan ovat usein jonkin verran perinnerakkaita, myös halu muutoksiin ja uudistuksiin on voimakas.
Sosialidemokraatit tietävät hyvin, että yhteiskunnan rakentaminen ja siitä huolehtiminen työn ja hyvinvoinnin lisäämiseksi ei ole mikään yhden vaalikauden projekti. Se on tehtävä, jonka on jatkuttava vuosikymmenestä toiseen, vaikka maailma, maailmanjärjestys ja niiden synnyttämät poliittiset ja yhteiskunnalliset reunaehdot muuttuvat. Kaukonäköinen ja pitkäjänteinen kompromissien tie on kuitenkin vaikea tuotteistaa.
Ongelma tämä on, koska kuten esim. entinen televisiokanavayhtiön johtaja David Cameron on osoittanut, nopean ja voimakkaan muutoksen tie on helppo tuotteistaa ja markkinoida, muutoksen suunnasta riippumatta. Ja uusi ja jännittävä extreme-tuote ikävä kyllä vaikuttaa helposti paljon kiinnostavammalta kuin jatkuvuus, vaikka tämä uusi tuote tarkoittaisikin vaikkapa paluuta 1800-luvun yövartijavaltio-ajatteluun 2000-luvun aseteknologialla ja ympäristöongelmilla, ja pahimmillaan terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa yksilönvapauksien rajoittamisella täydennettynä.
Vaikka suuret muutokset on helppo tuotteistaa, on ymmärrettävä, että yhteiskunnan rakentaminen työtä ja hyvinvointia edistävällä tavalla ei ole tuote, vaan saavutus joka on mahdollinen vain maltilla ja askel askeleelta. Paluu yhteisvastuun pakoilun kaksinaismoralistiseen aikakauteen olisi hetkellisesti merkittävä muutos, mutta matka siitä tilasta takaisin hyvinvoivaan tulevaisuuteen olisi vaikeampi kuin koskaan.
Kertakäyttöisestä ja laadultaan poikkeuksellisen heikosta kopiotavarasta on ostopäätöksen jälkeen vaikea saada rahoja takaisin, vaikka tuotteessa olisi kyse poliittisesta valinnasta. Nyt ei siksi ole varaa heräteostoihin.
Taas saamme kuulla kokoomuksen Työväki-teemasta nähdäkseni epäreilun tulkinnan, jossa teema asetetaan lainausmerkkeihin: "Työväki".
Ja jälleen vastaan teeman sisältävän tärkeää yhteiskuntakritiikkiä.
Perinteinen käsitys työväenpuolueista ja –aatteesta perustuu marxilaiseen työn käsitteeseen, jossa työn ymmärretään määrittävän
hyödykkeen arvon. Pääomalle ei kuulu mitään, koska se ei tee työtä. Täten kapitalisti – siis pääoman omistaja – nyhjää tyhjästä kerätessään voittoa, siis lisäarvoa, ja tulee näin palkkatyötä hyväksikäyttämällä riistäneeksi jotain, mikä kuuluu työläiselle. Näin yksityisomaisuuteen perustuva
yhteiskunta olisi murskattava, koska se on epäinhimillinen
vieraannuttaessaan työn tuotteet sen tekijöistään.
Ajatuksenkulku on johdonmukainen, mutta perustuu ainakin nykynäkökulmasta varsin kapeaan työn käsitteeseen. Päättelyn taustalla oletetaan työksi vain
välittömästi jotain konkreettista tuottava rajaten työn käsitteen
ulkopuolelle omistamisen, siihen liittyvän riskinoton ja hallinnoinnin.
Ajattelua ja aivotyötä ei siinä ymmärretä tuotantovälineeksi sirpin ja vasaran rinnalle.
Työväki-teema korostaa työn ymmärtämistä laajemmin.
Kokoomus ei siis mene vasemmiston tontille, vaan osoittaa tuon
tontin ja siihen liittyvien vastakkainasetteluiden perusteettomuuden ja
vanhanaikaisuuden.
Tuo vastaperustelu osuu aivan oikeaan, mutta oli relevantimpi 30-vuotta sitten. Kyllä henkinen työ on työtä siinä missä muukin ja ollut jo pitkään työväenliikkeen aktiivien keskuudessa vallitsevaa työtä. Mitä tulee esimerkiksi työlainsäädännön ja palkkaperusteisen sosiaaliturvan kehittämiseen, olisi enemmän kuin tervetullutta jos Kokoomuksen eduskuntaryhmässäkin ajateltaisiin vastakkainasettelun olevan ohi. Siellä kun tuntuu suhtautuminen näihin olevan yhä enemmän kuin nihkeää.
Kun huomioidaan kokoomuksen esiintyminen työväki-teemoineen kaikkineen, ja toisaalta kokoomuksen tavoitteet, mukaan lukien enemmän tai vähemmän kaikkien palvelujen ideologisista syistä tapahtuva ulkoistaminen ja jopa esim. vanhustenhoidon vastuun osittainen siirtäminen järjestöille (Jyrki Kataisen näkemykset pääsiäisenä Helsingin Sanomissa), kokoomus nimenomaan pyrkii lietsomaan henkiin vastakkainasettelua, joka sosialidemokraattisesta näkökulmasta on turha.
Jos kokoomuksen mielestä vastakkainasettelun aika todella olisi ohi, miksi sen silloin olisi esiinnyttävä "työväenpuolueena"? Miksi se silloin olisi purkamassa konsensuspolitiikkaa, jota se itsekin vielä joitakin vuosia sitten oli rakentamassa? Vastakkainasettelun aika on ohi heti, kun kokoomus suostuu tämän tosiasian itsekin tunnustamaan eikä enää yritä tuotteistaa 70-luvulle jämähtänyttä retoriikkaansa.
On tietenkin totta, että firman menestys on sekä omistajan että työntekijän edun edellytys. Työntekijä ei kuitenkaan välttämättä tästä hyödy, ellei työnantaja ole valistunut tai työntekijät järjestäytyneitä ja edustettuja.
Kun itse asiassa tarkastellaan viimeaikaista kehitystä, niin eivätkö nimenomaan demarit ole olleet korostamassa yhteistyötä mm. sopimusjärjestelmän muodossa. Nimenomaan oikeisto pyrkii pois tästä yhteistyöstä ja syyttää vasemmistoa pysähtyneisyydestä. Tämä, jos mikä, on tarkoituksetonta vastakkainasettelua, varsinkin kun otetaan huomioon Suomen mallilla saavutettu hyvä taloudellinen kehitys.
j erra sanoi...
"kokoomuksen tavoitteet, mukaan lukien enemmän tai vähemmän kaikkien palvelujen ideologisista syistä tapahtuva ulkoistaminen"
En voinut uskoa silmiäni tällaista tekstiä nähdessäni. Vai ideologisista syistä?! Palvelurakenteen muutosten suhteen ideologisinta ja epärationaalisinta näkemystä kyllä edustaa demarit, joille kuntien oma palveluntuotanto on pyhä lehmä ja puheet ulkoistamisesta ja/tai yksityistämisestä vallanahneiden usurpaattorien jargonia. Mikään tutkimus tai onnistunut kokeilu ei saa demarien rivejä tunnustamaan mitään muuta ratkaisua kuntien omaa palveluntuotantoa toimivammaksi. Juuri tätä on ideologinen sokeus. Toisaalta ymmärrän tämän poliittisena realiteettina, koska näistä kannanotoista riippuvat demarien saamat äänet.
Olen tyytyväinen moneen hyvin "kokoomuslaiseen" politiikkaan jota punamulta on viimeisten vuosien aikana harjoittanut, mutta harmittavan kaksinaamaista se on äänestäjiä kohtaan.
Harmillista, että demarit edelleen joutuvat olemaan varuillaan etteivät menetä äänestäjiään vasemmalle - vihreille ja vasemmistoliitolle.
En voinut minäkään uskoa silmiäni sinun tekstiäsi lukiessani. Demareilla ei varmasti ole mitään ideologista ongelmaa palvelujen järjestämisen suhteen, päin vastoin. Myös demareiden toimesta palveluja on tietyissä tapauksissa avattu kilpailulle, kun sitä laajan konsensuksen vallitessa on pidetty perusteltuna.
Sosialidemokraattinen politiikka onkin perustunut käytännönläheisyyteen ja parhaan ratkaisun etsimiseen ja omaksumiseen tapauskohtaisesti. Se ei ole ideologista sokeutta, vaan tervettä järkeä.
Käsityksesi on, ettei kilpailutuksen vastustamiselle voi olla mitään muuta perustetta kuin huoli omasta kannatuksesta. Etkö tuolla nimenomaisella näkemyksellä nimenomaan osoita uskovasi, että kilpailutus on aina, tapauksesta ja sen erityispiirteistä riippumatta paras vaihtoehto? Jos se ei ole ideologista ajattelua, sitten et voi syyttää sosialidemokraattien käytännönläheisen tapauskohtaista linjaakaan ideologisesti motivoiduksi.
Tulkitsen hyväksi merkiksi oikeistobloggaajien älähdyksen. Asia on pinnalla ja Esa teki hyvää työtä kirjoittaessaan eräästä aikamme suurimmista silmänkääntötempuista.
Palveluiden yksityistäminen on tavoitteena vain ja pelkästään ideologisista syistä. Tarkoitus on nakertaa demareiden äänestäjäpohjaa ja luoda uusia markkinoita hillittömiä voittoja takoville yksityisille toimijoille. Ihmisen hätä on hyvä markkinavaltti. Jos kaupungin palveluksessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi henkilökuntaa, niin ostetaan palvelut markkinoilta - hintaan mihin hyvänsä.
Mitä tulee "ajatteluun ja aivotyöhön" oikeutuksena pääomiin perustuvalle työntekijöiden riistolle, niin ei voi kuin kelmeästi nauraa. Ainahan syyllisyyttä on yritetty jollakin lääkitä, mutta tämä ei vain toimi. Työväen käsite ei ole mihinkään muuttunut. Ainoastaan sanan kaiku on erään erinomaisen mainostoimiston ansiosta hieman toinen - myös Suomessa. Mutta toivottavasti sanojen sävyerot eivät ratkaise tulevia vaaleja, vaan poliittinen linja.
Tasaverokeskustelu ja jatkuva, varovainen oikeistolaisen politiikan markkinointi "järkevänä vaihtoehtona" on vaarallista kehitystä. On uhkana, että uudet ja kiiltävät mallit (jotka oikeasti ovat halpaa lainaa 1800-luvulta) ajetaan väkisin keskusteluun ja esitellään vaihtoehtoina nykyiselle politiikalle.
Siitä ei seuraa mitään hyvää. Vain muutamat varakkaat voittavat - ja heidän hännystelijänsä.
Siinäpä se suuri kysymys onkin! Voittavatko edes ne muutamat varakkaat ja hännystelijät? Hyvinvoinnin tulevaisuus on globaali kysymys. Kun yhteiskunta on raunioina, demokraattinen traditio on murskana eikä kukaan voi nukkua öitään rauhassa, voittajia ovat vain ne jotka pakenevat. Globalisoituvaa maailmaa ei kuitenkaan voi paeta, kun ei ihminen Marsissakaan elää voi.
Politiikkaa tehdään paljolti mielikuvilla. Ovat sloganit sitten työväkeä, varmaa vaihtoehtoa, aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta tms. Tämä on avannut uuden kiehtovan markkinasegmentin mainostoimistoille. Niskalenkki tästä on otettavissa, kunhan päättäjät kiinnittäisivät enemmän huomiota käyttämäänsä retoriikkaan, joka vieraannuttaa ihmisiä yhteiskunnallisista asioista. Näin ei saada kuitenkaan ihmeitä aikaan, vaan poliitikkojen on otettava takaisin itselleen yhteiskunnallisten uudistusten aloittajan rooli, joka osaa ja haluaa rakentaa kaikille kestävää sekä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa siten, että toiminnalla on kansalaisten laaja kannatus ja osallisuus.
Yksityinen vs. julkinen ovat ideologisina vaihtoehtoina molemmat huonoja.
1) Yksityisideologit ajattelevat suunnilleen näin:
Firmojen varoilla aina isäntä, jota palveltava ja siten pyrittävä vastaamaan kuluttajien tarpeisiin mahdollisimman tehokkaasti voittojen maksimoimiseksi.
2) Julkisideologit ajattelevat suunnilleen näin:
Kustannuksista häviää voitontavoittelusta syntyvä omistajien pussiin menevä lisäarvo, joten tiukalla virkamiesetiikalla tuotetun palvelun täytyy olla halvempi.
Käytännössä molemmista lienee kuitenkin huonosti hoidettuja esimerkkejä.
Kilpailua ei tule ymmärtää liian kapeasti vain yksityisiä palveluntarjoajia koskevaksi (tässä joidenkin kokkarihenkisten moka).
Yksi kilpailija on myös julkisesti tuotettu palvelu: eihän kannata ostaa, jos katsoo pystyvänsä itse tuottamaan edullisemmin (huomioiden hinta-laatu-suhteen).
Ja sama toisinpäin: ei kannata tuottaa, jos ostamalla saa parempaa halvemmalla (tätä ei puolestaan tunnu kaikki demarihenkiset ymmärtävän).
j erra: "Jos kokoomuksen mielestä vastakkainasettelun aika todella olisi ohi, miksi sen silloin olisi esiinnyttävä "työväenpuolueena"?"
Lienee suht' selvää, että tarkoitus on liudentaa 'työväki'-sanan juoksuhauta-asetelma ja osoittaa, että samaa jengiä tässä kaikki pääsääntöisesti ollaan.
On toki selvää, että kokoomuksenkin riveistä löytyy yhteistyökykyä ja ymmärrystä myös sosialidemokraattien näkemyksille mm. kilpailutuskysymyksissä. Kuvaamani sosialidemokraattinen käytännönläheisyys on lähestymistapa, jonka toivottavasti jaamme myös joidenkin kokoomuslaisten kanssa, ja tämä on tietysti hieno asia.
Tarkoitus oli silti hiukan provokatiivisellakin argumentoinnilla muistuttaa, että esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa Jere Lahden (kok.) laatima muistio julkisten palveluiden järjestämisestä ei antanut käytännössä mitään ymmärrystä kilpailuttamisen vaihtoehdoille. Huomioiden muistion julkaisuajankohta ja tosiasia, ettei kokoomus missään vaiheessa muistion melko yksisilmäisestä argumentoinnista sanoutunut irti, on perusteltua kysyä, mitkä kokoomusjohdon omat motiivit asiassa ovat.
Kommentoidakseni siteeraustasi aiemmasta kommentistani työväki-asiassa, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Mutta minua ihmetyttää silti se, että pitkäaikaisen hallitusyhteistyön keskeydyttyä kokoomus haastaa sosialidemokraattien edelleen harjoittaman johdonmukaisen konsensuslinjan tuotteistamalla täysin toisensisältöiset toimintatavat, jotka asettavat jopa kokoomuksen sitoutumisen kolmikanta-ajatteluun hiukan epäselväksi. Työväki-sanan käytöllä kokoomus epäsuorasti vihjaa sosialidemokraattien olevan jonkinlainen yhden luokan edunvalvontapuolue, vaikka sosialidemokratiassa on kyse luokattomuuden ja tasa-arvon edistämistä, eikä ainakaan vastakkainasettelusta.
Työväenpuolueeksi ilmoittautumalla kokoomus osoittaa haluavansa olla koko kansan, tai ainakin nykyisten kannattajiensa sekä "työväen" puolue. Tämä on toki hienoa. Mutta samalla kokoomus osoittanut halunsa edistää luokkajakoon perustuvaa näkemystä yhteiskunnasta. Tämä saa "Vastakkainasettelun aika on ohi" -retoriikan kuullostamaan Martti Lutherin huoneentaulu-opilta, eli "kukin sääty tyytyköön osaansa". Sellaisella 1500-luvun ajattelulla, jossa toinen on herra ja toinen renki eikä muuta voi, ei ole mitään tekemistä luokattoman yhteiskuntamallin kanssa.
Lainaukset j erran...
"...Jere Lahden (kok.) laatima muistio julkisten palveluiden järjestämisestä ei antanut käytännössä mitään ymmärrystä kilpailuttamisen vaihtoehdoille."
En tunne muistiota. Oman käsitykseni on, että aina pitää kilpailuttaa. Julkinen tuotanto on sitten yksi kilpailun osapuoli.
"...konsensuslinjan tuotteistamalla täysin toisensisältöiset toimintatavat, jotka asettavat jopa kokoomuksen sitoutumisen kolmikanta-ajatteluun hiukan epäselväksi."
En ymmärrä, mistä toimintatavoista puhut. Kyseenalaistaminen kai kuuluu elävään demokratiaan.
"Työväki-sanan käytöllä kokoomus epäsuorasti vihjaa sosialidemokraattien olevan jonkinlainen yhden luokan edunvalvontapuolue,"
Eikö se ole? ;) No ei tietenkään, mutta avioliitto SAK:n kanssa ei ainakaan paranna uskottavuutta tässä suhteessa.
"vaikka sosialidemokratiassa on kyse luokattomuuden ja tasa-arvon edistämistä, eikä ainakaan vastakkainasettelusta."
Näin epäilemättä ja siinä demareilla on käsittääkseni kunniakas historia.
"Työväenpuolueeksi ilmoittautumalla kokoomus osoittaa haluavansa olla koko kansan,"
Näin juuri.
"...tai ainakin nykyisten kannattajiensa sekä "työväen" puolue."
Ei vaan, että kaikki me olemme työväkeä (sana on sama, mutta käsite on eri; siis sama sana toisin ymmärrettynä).
"Tämä on toki hienoa. Mutta samalla kokoomus osoittanut halunsa edistää luokkajakoon perustuvaa näkemystä yhteiskunnasta."
Tätä en näe.
j erra sanoi:
"Käsityksesi on, ettei kilpailutuksen vastustamiselle voi olla mitään muuta perustetta kuin huoli omasta kannatuksesta. Etkö tuolla nimenomaisella näkemyksellä nimenomaan osoita uskovasi, että kilpailutus on aina, tapauksesta ja sen erityispiirteistä riippumatta paras vaihtoehto?"
Väitteesi on olkinukkea hyväksikäyttävä tahallinen vääristely.
Kuten Ruso edellä mainitsee, ei kilpailutus itsessään ole lainkaan huono asia. Julkisesti tuotettujen palvelujen tulee vaan olla kilpailun osapuolina, jotta voidaan selvittää kenen toimesta palvelut oikeasti saadaan tuotettua tehokkaimmin. Yksityistäminen/ulkoistaminen ei luonnollisestikaan ole aina paras ratkaisu, mutta joissain tapauksissa se ehdottomasti on sitä.
Isot puolueet suhtautuvat käytännössä pragmaattiseen palvelujen ulkoistamiseen/yksityistämiseen verrattaen samalla tavalla, mikä on mielestäni hieno asia. Mutta vaaliretoriikassa demarit syyllistyvät usein muiden syyttämiseen palvelujen vastuuttomista yksityistämispyrkimyksistä sekä verojen alentamispyrkimyksistä hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita vaarantavalla tavalla. Tämän he tekevät ainakin osittain siksi, koska heidän kannattajapohjansa suhtautuu nihkeämmin yksityistämiseen tilastollisesti kuin esim. kokoomuksen kannattajapohja. Näytteenä tästä toimii vaikka Juhana Harjun edellä oleva kommentti (vaikkakin näytteenä hieman puutteellinen, heikon otantansa vuoksi). Tämä kuvastaa demarien rajoittuineita näkemyksiä yksityistämisestä ja autuasta tietämättömyyttä siitä, että heidän oma puolueensakin sitä auliisti harjoittaa. Ei ole tainnut mennä tiedottaminen perille, kun demarien "kenttä" ei tiedä että puoluejohto ei pidä yksityistämistä sellaisena
Eli pitäisi saada ne teot vastaamaan sanoja, tai toisinpäin. Muuten poliitikot ansaitsevat nimensä "tyhjänjauhajina"
Työväki-teemalla pyritään nimenomaan laajentamaan termin käsitettä sisältämään muutkin kuin perinteiset työntekijät ja siten poistamaan vastakkainasetteluja. En ymmärrä millä tavalla perustelet itsellesi, että kokoomus pyrkii edistämään luokkajakoon perustuvaa näkemystä yhteiskunnasta.
ruso: "En tunne muistiota. Oman käsitykseni on, että aina pitää kilpailuttaa. Julkinen tuotanto on sitten yksi kilpailun osapuoli."
Jotain tuohon suuntaan esitettiin muistiossakin.
ruso: "En ymmärrä, mistä toimintatavoista puhut. "
Esimerkiksi niistä, jotka itse olet kilpailutusasiassa esittänyt.
ruso: "Eikö se ole? ;) No ei tietenkään, mutta avioliitto SAK:n kanssa ei ainakaan paranna uskottavuutta tässä suhteessa."
Joku voisi väittää, ettei SAK:lla ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea SDP:tä, koska kokoomus on liian riippuvainen työnantajaosapuolesta kyetäkseen minkäänlaiseen itsenäiseen politiikantekoon. Toivottavasti näin ei ole.
ruso: "Ei vaan, että kaikki me olemme työväkeä (sana on sama, mutta käsite on eri; siis sama sana toisin ymmärrettynä)."
Jos tuosta todella on kysymys, kokoomus on hiukan harhaanjohtava retoriikassaan. Vastakkainasettelun aika tuossa mielessä päättyi tässä maassa jo vuosikymmeniä sitten, suureksi osaksi sosialidemokraattien ansiosta.
lasse: "Kuten Ruso edellä mainitsee, ei kilpailutus itsessään ole lainkaan huono asia. Julkisesti tuotettujen palvelujen tulee vaan olla kilpailun osapuolina, jotta voidaan selvittää kenen toimesta palvelut oikeasti saadaan tuotettua tehokkaimmin. Yksityistäminen/ulkoistaminen ei luonnollisestikaan ole aina paras ratkaisu, mutta joissain tapauksissa se ehdottomasti on sitä."
On tiettyjä palveluja, joita luonteensa vuoksi ei nyt eikä missään olosuhteissa voi kilpailuttaa. Kirjoittamasi perusteella ajattelet palveluja yksinomaan hintakysymyksenä, vaikka tyhmempikin tietää ettei halvin ole aina paras. Palvelut ovat siinä määrin keskeinen yhteiskunnan osa-alue, että ne vaikuttavat välillisesti monia muitakin reittejä kuin sitä kautta, minkä hinnan kunta tai valtio niistä maksaa.
Tarkoitukseni ei ollut tässä yhteydessä ryhtyä kilpailutuskysymyksen "profeetaksi", vaan käyttää sitä esimerkkinä kuvaamaan sitä vaihtoehdottomuuden ajattelutapaa, jota tietyt kokoomusvaikuttajat ilmeisesti edustavat. On surullista, jos kokoomushenkiset ajattelijat pitävät koko julkista sektoria pelkkänä menoeränä.
Päätän kommentointini tässä yhteydessä tähän. Keskustelu jatkunee muissa yhteyksissä, jos siihen aihetta on.
Jälleen järkyttävää sanojeni vääristelyä, mutta kai sitä voi odottaakin.
En ole sanonut mitään hinnasta ja kuinka se on muka minun mielestäni tärkeintä kun vertaillaan palvelujen tuotantovaihtoehtoja. Mitä jos lopettaisit sanojen laittamisen suuhuni. Kilpailutuksessa yhtenä vertailutekijänä on nimenomaan laatu.
Olen pettynyt keskustelun tasoon. Pateettista.
Lainaukset j erran
"Joku voisi väittää, ettei SAK:lla ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea SDP:tä, koska kokoomus on liian riippuvainen työnantajaosapuolesta kyetäkseen minkäänlaiseen itsenäiseen politiikantekoon. Toivottavasti näin ei ole."
Muistaakseni se oli Niinistö joka arvosteli 3-kannan valtaa valtakunnanpolitiikassa parlamentin kustannuksella, ja ihan tasapuolisesti kritisoiden sekä työnantajia että työntekijöitä. EK ilmoitti, ettei pressanvaalit kuulu heille (toisin kuin SAK).
"Tarkoitukseni ei ollut tässä yhteydessä ryhtyä kilpailutuskysymyksen "profeetaksi", vaan käyttää sitä esimerkkinä kuvaamaan sitä vaihtoehdottomuuden ajattelutapaa, jota tietyt kokoomusvaikuttajat ilmeisesti edustavat. On surullista, jos kokoomushenkiset ajattelijat pitävät koko julkista sektoria pelkkänä menoeränä.
"
Aivan oikein, mutta yhtä harmillista on, jos ykstyistämistä pidetään yksipuolisesti hyvinvointiyhteiskunnan turmiona.
Lasselle vielä: käsitin kommenttisi tehokkuudesta kapea-alaisemmin kuin olit ilmeisesti tarkoittanut. Pahoitteluni.
Nähdäkseni kilpailuttamisen ongelmallisuus on siinä, että kilpailuttamismittarit mittaavat nykyisellään kovin huonosti sitä, mikä julkisissa palveluissa on tärkeintä, eli tasa-arvoista saatavuutta, laatua ja pitkäjänteisyyttä. Hoiva voidaan toki tuotteistaa, mutta saadaanko sen kautta parempia palveluita ja kohdeltua ihmisiä ihmisinä, on sitten eri asia.
Kilpailuttamisella voidaan saada tehokkuushyötyjä, tämä on totta. Usein julkinen tuotanto joutuu kilpailuttamisprosessissa pohtimaan tuottotapojaan ja luonnollisesti tehokkaampi yhteisten varojen käyttö on kaikkien etu. Tämä voi kuitenkin pahimmillaan johtaa sellaiseen karsintalinjaan, joka heikentää palvelutasoa tarjousten arvioinnin jää pelkkiin kustannuksiin. Samalla se voi houkutella kaunistelemaan lukuja, varsinkin kun kunnat eivät aina tiedä mitä itse asiassa haluavat ostaa.
Oleellista olisikin tulevaisuudessa sekä a) rakentaa entistä paremmin peruspalveluiden tarkoituksenmukaisen arvioinnin mahdollistavia mittareita ja b) parantaa kuntien osto-osaamista. Oma arvaukseni olisi, että tämän kautta havaittaisiin julkisen tuotannon olevan useimmiten erittäin tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainen tapa tuottaa palveluita.
Mäkinen: "Oleellista olisikin tulevaisuudessa sekä a) rakentaa entistä paremmin peruspalveluiden tarkoituksenmukaisen arvioinnin mahdollistavia mittareita ja b) parantaa kuntien osto-osaamista. Oma arvaukseni olisi, että tämän kautta havaittaisiin julkisen tuotannon olevan useimmiten erittäin tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainen tapa tuottaa palveluita."
Näin juuri. Hinta-laatu-suhde ratkaisee. Ei vain hinta.
Ja voi hyvinkin olla, että julkinen tuotanto osoittautuu joissakin tapauksissa mainettaan paremmaksi. Uskon suomalaiseen virkamiesetiikkaan. Mutta pelkkä sen toitottaminen ei riitä. Asian todentamiseksi kilpailutus on kova juttu.
Viittaan alkuperäiseen kirjoitukseen, enkä sitä seuranneeseen keskusteluun.
Valitettavasti myös SDP syyllistyy samaan kameleonttimaiseen muodonmuutokseen. Puolueen nimestä on johdettavissa sen periaatteelliset kivijalat: sosialismi ja demokratia.
Sosialismia ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tunnu puolustavan yksikään kansanedustaja - saati ministeri. "Sosialismi" on puettu aikaan sopivaan kaapuun mahdollisimman suuren vallan saavuttamiseksi. Ideologiasta viis, kunhan valta säilyy perheessä.
Välillisesti tässä samalla kustaan demokratian varpaille.
Äänestäjien on yhä vaikeampi löytää eroja ehdokkaiden välillä, koska yhä harvemmat tunnustavat reilusti mitään väriä. Vaalien alla kyllä puhutaan kauniisti, mutta toteutus unohdetaan vaalien jälkeen. Vai voisiko joku kertoa Lipposen hallitusten suurimman aidosti sosialistisen saavutuksen?
Puolueille on käynyt kuin urheiluseuroille. Se, että joku kannattaa HIFK:ta ja joku toinen vaikka Tapparaa on perinnekysymys. Ei siellä enää kaupunkien kasvatit kilpaile paremmuudestaan jääkiekossa. Kaksi yritystä (HIFK Oy ja Tappara Oy) kilpailevat rahasta - kiekonpeluu on yksi väline muiden joukossa voiton maksimoimiseksi.
Yhtä lailla SDP ja Kokoomus kilpailevat sekä rahasta että vallasta. Vaalit ovat heidän kaukalonsa, ja peli on paljon likaisempaa kuin kotoisessa jääkiekon SM-liigassa.
Lähetä kommentti