Kisa kakkonen

Demarikentän huomion suuntautuessa puolueen puheenjohtajakilpailuun myös muualla tapahtuu. Viikkoa ennen puoluekokousta kokoontuva Demarinuorten liittokokous valitsee itselleen johdon. Myös tässä vaalissa on useita ehdokkaita, toistaiseksi kolme, istuva puheenjohtaja Heta Välimäki, Ismo Puhakka sekä Sanna Kujala.

Suomalaisten poliittisten nuorisojärjestöjen merkitys yhteiskuntapolitiikassa on yleisesti ottaen harmillisen pieni. Ero vaikkapa Ruotsiin on merkittävä. Siellä liittokokoukset ovat suuria mediatapahtumia ja niiden valinnoista ja linjauksista uutisoidaan valtamediassa.

Syy on selvä. Listavaali. Ruotsalaisten nuorisojärjestöjen vetäjät ovat usein korkealla listoilla ja heistä tulee suurella todennäköisyydellä kansanedustajia. Näin kävi viime vaaleissa sekä sikäläisten kokoomusnuorten silloiselle puheenjohtajalle, keskustanuorten puheenjohtajalle että Ruotsin opiskelijademareiden vetäjälle.

Suomessa nuorisopolitiikka ja nuorisojärjestöjen johdossa toimiminen on tasoittanut tietä kansanedustajuuteen vain harvoille. SDP:ssä viimeisimpiä onnistujia on Tarja Filatov. Poliittinen toiminta ei ole muodissa ja keskittyy usein varsin korostuneesti omassa porukassa toimimiseen. Kontakteja syntyy kyllä valtakunnan vaikuttajiin, mutta melko vähäisesti kansalaisiin, äänestäjiin.

Nuorisoliikkeillä voisi kuitenkin Suomessakin olla huomattavaa poliittista roolia. Koulutuksen ohella omien ajatusten kokoaminen linjakkaaksi poliittiseksi ohjelmatyöksi ja sen eteenpäinvieminen paitsi omassa puolueessa, myös julkisessa keskustelussa on merkityksellistä nuorisopolitiikkaa. Huomiota tulisi kiinnittää myös omien tavoitteiden jalkauttamiseen. Kuinka moni nykynuorisoliittolainen on tutustunut nuorisoliiton ohjelmiin?

Demarinuorten liittokokoukselta odotan ennen muuta poliittista keskustelua. Arvot ovat tärkeitä, mutta tärkeämpää on niiden sisältö ja konkreettiset ideat. Kaikki ovat tasa-arvon puolella, mutta mitä tasa-arvo tarkoittaa? Mikä on nuoren sosialidemokratian suhtautuminen markkinoihin ja markkinatalouteen? Onko markkinoita säädeltävä nykyistä enemmän ja jos niin miten? Arvoliberaaleja ovat kaikki, sen sijaan tämänkaltaiset asiakokonaisuudet testaavat osaamista ja kykyä ottaa agenda haltuun.

Kuten puolueen kohdalla, myös nuorisoliiton puolella keskeistä olisi saada aikaan hyvä henki ja reilu kisa. Tämä vaatii sitä, että nuorisotoiminnassa aikansa mukana olleiden tulee antaa uusien ihmisten tehdä rauhassa omat valintansa. Mielipiteen ja sanomisen vapaus on kaikilla, sen sijaan Ulpu Iivarin lanseeraamat kummisedät ja -tädit loistakoot vanhan kunnon junttauksen osalta poissaolollaan myös nuorisoliiton liittokokouksessa.

Demokratiaa ja sosiaalisuutta sosialidemokraatteihin

SDP:n uudistumisesta käytävä keskustelu on hyvässä vauhdissa. Kalliomäen työryhmän ja puoluehallituksen esitykset ovat monessa suhteessa hyviä, mutta tarvitsevat ympärilleen konkretiaa. Toivon mukaan Lahdessa järjestettävä Tulevaisuusfoorumi pääsee asiassa eteenpäin. Kutsuttujen lisäksi toivoisin paikalle pääsevän ja keskusteluihin osallistuvan myös muiden. Vaaditun avautumisen ennakkoehto on, että Tulevaisuusfoorumin kaltaisiin tilaisuuksiin pitää voida osallistua ennen kaikkea kiinnostuksen, ei aseman perusteella.

On selvää, että poliittisen liikkeen ja puolueen sisäisen keskustelun tulisi ennen kaikkea kohdistua politiikan suuntaan ja yhteiskunnan tilaan sekä tulevaisuuteen. Nykymuodossaan SDP ei kuitenkaan osaa erityisen hyvin tätä keskustelua käydä, ainakaan suurella joukolla. Kunnallistasolla asia voi olla toinen, mutta kansallisiin aiheisiin pureutuvia ja aidosti vaikuttavia väyliä on kovin vähän. Tämä on osaltaan syynä puoluejäsenyyden tyhjentymiseen sisällöstä ja huonoon julkisuuskuvaan, jossa SDP näyttäytyy sulkeutuneena ja salamyhkäisenä. Kuka aidosti uskoo, että perusosastosta alkava ”komentoketju” toimii, mikäli minua ”Eipäjoen demarina” kiinnostaisi vaikuttaa vaikkapa lukukausimaksuihin?

Asiaa voidaan kuitenkin auttaa. Avainasemassa ovat jäsendemokratian tuntuva lisääminen ja sisällöllisen valmistelun seuraamisen ja siihen osallistumisen helpottaminen. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puheenjohtaja Mikko Koskinen esitti taannoisessa kolumnissaan UP Demarissa (2.7.) puoluekokouskauden lyhentämistä kaksivuotiseksi. Tämä on erittäin kannatettava ajatus. Samalla edustajamäärää tulisi kasvattaa tuntuvasti. Edustajaperusteita voitaisiin myös muuttaa siten, että vähintäänkin osa edustajista tulisi suoraan osastoista. Tämä kannustaisi aktiiviseen jäsenhankintaan, osastojen aktivointiin ja voimien kokoamiseen paikallistasolla. Samalla edustajien evästäminen tulisi helpommaksi.

Tämänhetkinen tilanne, jossa ehdokaslistoja täytetään verrattain demokraattisesti, mutta puolueen sisäisiä tehtäviä ei, on monessa suhteessa ongelmallinen. Asetelma tulisi kääntää päälaelleen. Puolueen omissa elimissä jos joissain tulisi vallita demokratian. Tämä tarkoittaisi käytännössä vähintään neuvoa-antavaa jäsenvaalia puolueen puheenjohtajasta sekä alueellisella tasolla piirien puheenjohtajista ja puoluehallitusehdokkaista. Sen sijaan ehdokasasettelussa tulisi lisätä jäsenvaalin jälkeen jäljellä olevia ”vapaita” paikkoja, joihin etsittäisiin sosialidemokraattisen arvomaailman omaavia ihmisiä myös puolueen liepeiltä, tarkoituksena koota mahdollisimman monipuolinen ja laadukas ehdokaslista. Varsinais-Suomessa on tästä erittäin hyviä kokemuksia, mikä näkyy myös nykyisessä eduskuntaryhmässä.

Puolueen ohjelmatyötä on avattava. Visioasiakirjojen käsittely näytti hyvää mallia, toivon mukaan tällä tiellä kyetään jatkamaan. Työryhmätyölle on annettava projektiluonteisia työtehtäviä vaikkapa valmistella ehdotuksia sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi tai toimintaohjelmaksi sosiaalisen Euroopan luomiseksi. Samalla niitä voidaan kannustaa oma-aloitteisuuteen. Niiden tulee olla itse itseään täydentäviä, asiantuntijarekrytoinnin mahdollistavia elimiä ja niiden työtä tulee voida seurata kaikkien kiinnostuneiden. Tämä vaatii mm. työn edistymisen raportoimista palaute- ja kommentointimahdollisuuksin puolueen verkkosivuilla sekä avoimia tilaisuuksia, jollaisia mm. EU-työryhmä tulee syksyllä järjestämään yhteistyössä Kalevi Sorsa -säätiön kanssa. Näihinkin kaipaisi kuitenkin mielellään vielä selkeämpää tavoitteenasettelua.

Sisällöllisiin kysymyksiin keskittyneitä valtakunnallisia demariverkostoja tulee taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa pyrkiä muodostamaan. Esimerkkeinä voivat toimia Koulutusalan sd. yhdistys sekä Villiruusu. Toimiakseen ne kuitenkin vaativat resursseja, joista on luonnollisesti aina pula. Niihin tulisi myös löytää toimijoiksi henkilöitä, joilla on aikaa ja intoa keskittyä juuri näiden verkostojen rakentamiseen. Järjestöllisestä edustuksesta on hyötyä legitimointimielessä, mutta samalla se voi tarkoittaa organisaation olemassaoloa vain paperilla. Verkostojen ei tule kilpailla perusosastotoiminnan kanssa, vaan tukea sitä.

Tärkein työ tehdään kuitenkin jatkossakin paikallistasolla, ihmisten parissa. Yleistä näkyvyyttä on lisättävä. Tämä perustuu kuitenkin jäsenten ja muiden aktiivisten ihmisten vapaaehtoisuuteen eikä puolue, joka ei osoita kiinnostusta jäseniään kohtaan, kykene mobilisoimaan omissa aktiiveissaan olevaa valtaisaa potentiaalia. Jäsenten tulee voida halutessaan kokea osallistumisen ja vaikuttamisen elämyksiä muulloinkin kuin vaalityön aikana. Kunnallispolitiikasta tiedottamista on lisättävä, jokaisella valtuutetulla tai lautakunnan varsinaisella jäsenellä tulisi olla jonkinlainen tiedotuskanava omaa toimintaansa varten jota myös käytetään. Helppokäyttöiset blogit tarjoavat tähän kätevän ja nopean mahdollisuuden. Nämä voitaisiin koota keskitetysti puolueen ja piirien sivuille verrattain vähällä vaivalla.

Ilo, intohimo ja itseluottamus ovat hyviä tavoitteita ja monessa suhteessa kuuluvat jo nyky-SDP:n repertuaariin. Tämä pitää saada myös näkymään ulos. Tämä vaatii vahvan poliittisen sanoman rinnalle myös sosiaalista toimintaa, jota moni puolueen jäsen kaipaa. SONK ja Demarinuoret järjestävät monipuolisen koulutuksen lisäksi mukavaa yhdessäoloa, jossa tavata muita samanmielisiä ihmisiä rennossa ja hauskassa ilmapiirissä, puolue ei kuitenkaan tällaista juurikaan tarjoa muutamia paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Eräs idea voisi olla ottaa mallia Suomenlahden eteläpuolelta, jossa Viron demarit kokoavat ihmisiä kesäpäiville. Viikonlopun kestävään, leirikeskuksessa järjestettävän tapahtuman ohjelmaan kuuluu paitsi politiikkaa, myös rutkasti hauskaa mm. piirien välisen jalkapalloturnauksen, lapsille suunnatun ohjelman, kirjailijatapaamisten, bändien, grillauksen ja tanssin merkeissä.

Mielipidekirjoitus julkaistu otsikolla "Politiikkaa ja yhdessäoloa" Uutispäivä Demarissa 12.7.2007.

Tulevaisuuden uutisia

Demarinuoret ja SONK julkaisivat eduskuntavaalisivustonsa osoitteessa www.tulevaisuudenuutiset.fi. Tutustu! Sivustolla esitellään maailmaa, joka on mahdollinen, kunhan teemme sen mahdollistavia poliittisia valintoja. Odotan innolla myös Tulevaisuuden tv-uutisia, olen kuullut puhetta erään toverin näyttävästä esiinmarssista televisiokameroiden eteen.

Kaiken kaikkiaan kampanja on ilmeeltään mielestäni hyvää työtä. Keskittyy omiin ajatuksiin ja avauksiin muita mollaamatta. Hieman toisenlaista kuin Kokoomusnuorten sisällöstä vapaa Punikkila-kampanja muutaman vuoden takaa, joka keskittyi lähinnä yksinkertaistuksiin ja erilaisia ajatuksia omaavien pilkkaamiseen. Asioita voi tehdä myös iloisesti ja tyylillä.

Nuorisoliitto

Eilen vietettiin Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhlaa ja samalla liittokokousta, jossa valittiin liitolle uusi johto. Parhaat onnittelut uudelle puheenjohtajalle Heta Välimäelle. Heta voitti arviolta kahden kolmasosan enemmistöllä nykyisen nuorisoliiton poliittisen sihteerin Lauri Holapan. Kisassa oli vastakkain paitsi kaksi erilaista ihmistä, myös erilaista poliittista linjaa. Tässä enempää analysoimatta voitaisiin todeta tietynlaisen konsensuslinjan voittaneen radikaalimpaa sisällöllistä ja profiilillista erottautumista nykyisen institutionalisoituneen sosialidemokratian valtavirtaan nähden vaatineen linjan.

Oma osallistumiseni sisarjärjestön liittokokoukseen rajoittui lähinnä tarkkailuun ja lauantai-iltapäivänä esittämääni tervehdykseen, jossa mm. pyrin herättelemään paikalla olevia toimijoita työssäkäyvän nuorison sekä vielä opintojaan aloittamattomien nuorten parempaan huomioimiseen Demarinuorten toiminnassa ja jäsenrekrytoinnissa. Tällä hetkellä myös sosialidemokraattisen puolueen nuori kaaderi täyttyy akateemisessa koulutuksessa olevista ihmisistä eikä ns. duunareita perinteisen työväenpuolueen nuorisojärjestössä ole ruuhkaksi asti. Työtätekevien nuorten väheneminen politiikasta niin demareissa kuin muuallakin on huolestuttava ilmiö. Mikäli heitä ei kyetä tulevaisuudessa puhuttelemaan entistä paremmin, voi Tony Halme -ilmiö toistua muuallakin. Laajan ihmisryhmän syrjäytyminen politiikasta on kyettävä estämään. Tämä on nuorisoliiton tärkeimpiä tehtäviä.

Vietin myös huomattavan tovin liittokokouksessa vierailleen tansanialaisdelegaation seurassa. Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry isännöi Tanzanian Centre for Democracy TCD:n delegaatiota, joka vierailee Suomessa tutustumassa suomalaisen poliittisen järjestelmän toimintaan ja osana ohjelmaa oli myös osallistuminen Demarinuorten liittokokoukseen. Delegaatiossa on edustajia kaikista tansanialaisista puolueista. Tansaniassa ei ole poliittisia nuorisojärjestöjä siinä mielessä kuin me ne ymmärrämme, jonka vuoksi vieraat olivat hyvin kiinnostuneita nuorisoliittojen toiminnasta ja asemasta suomalaisessa poliittisessa kentässä. Sain tehtäväkseni alustaa vieraille aiheesta nuorisoliiton ja nuorisopolitiikan tarkoitus, mikä osoittautuikin pienen miettimisen jälkeen huomattavasti haastavammaksi tehtäväksi kuin miltä ensi alkuun kuulosti.

Jukka Torikka kirjoittaa blogissaan oivallisesti siitä, mikä nuorisoliiton toiminnan tarkoitus voisi olla. Moniin Jukan näkemyksiin on helppo yhtyä. Tansanialaisille halusin painottaa vaikuttamistyön lisäksi poliittiseen vaikuttamiseen ja keskusteluun kasvattamista, nuorten valtaistamista sekä demokraattisen järjestelmän ja demokratian toimintaperiaatteiden tunnetuksi tekemistä nuorten keskuudessa. Keskustelua voidaan toki luonnollisesti käydä siitä, miten hyvin nämä tavoitteet toteutuvat tällä hetkellä suomalaisissa poliittisissa nuorisojärjestöissä, parantamisen varaa varmasti on. Toiminnalta puuttuu liian usein kunnolla määritelty fokus ja se on hajanaista. Nuorisojärjestöt voivat parhaimmillaan antaa erinomaisia eväitä todellisuuden ja arvovalintojen punnintaan, heikoimmillaan ne opettavat vain sellaisia toimintatapoja, jotka ovat vastuussa politiikan ja poliittisen toiminnan huonosta maineesta.

Poliittinen nuorisotoiminta tarvitsee entistä enemmän koulutuksellista sisältöä niin järjestöllisessä kuin sisällöllisessäkin mielessä. Tämä ei luonnollisesti tarkoita joidenkin valmiiden ajatusten kaatamista nuorten ihmisten päähän, vaan ennen kaikkea välineiden antamista yhteiskunnallisten olosuhteiden ja keskinäisriippuvuuksien hahmottamiseen. Paljon kehuttu koulutusjärjestelmämme ei näitä politiikka-allergiassaan tarjoa eikä sen vuoksi ole tehtäviensä tasalla. Kansainväliset Civic-tutkimukset osoittavat karun totuuden; suomalaisnuoriso on vähiten kiinnostunutta yhteiskunnallisesta vaikuttamista ja arvostaa vähiten aktiivista kansalaisuutta. Yhteiskunnallisen sivistyksen rappioituminen on ollut pitkälti luonnontieteisiin painottuneen koulutusjärjestelmän syytä. Pohdinnalle ja problematisoinnille ei tahdo opetussuunnitelmista aikaa löytyä. Tätä ongelmaa paikkaamaan tarvitaan järjestöjen tekemää työtä.

Demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan se on uudelleenmäärittelyn kohteena joka päivä. Se on myös uhattuna joka päivä, mikäli ihmiset muuttuvat välinpitämättömiksi omien asioidensa hoitoa kohtaan. Se myös mahdollistaa sellaiset yhteiskunnalliset ratkaisut, jotka siirtävät poliittista päätöksentekovaltaa kansalaisten oman vaikutuspiirin ulkopuolelle, esimerkiksi markkinavoimille. Tällaista välinpitämättömyyttä ja vaikutusvallan vähäisyyttä vastaan on kyettävä nousemaan, ja motivoitava myös muita toimimaan. Tällaiselle toiminnalle on olemassa valtava tarve. Toivon mukaan myös sosialidemokraattinen nuorisoliike kykenee tähän jatkossa entistä paremmin ja voimakkaammin. Satavuotisjuhla on oivallinen startti uudelle alulle.