Nuorisoliitto

Eilen vietettiin Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhlaa ja samalla liittokokousta, jossa valittiin liitolle uusi johto. Parhaat onnittelut uudelle puheenjohtajalle Heta Välimäelle. Heta voitti arviolta kahden kolmasosan enemmistöllä nykyisen nuorisoliiton poliittisen sihteerin Lauri Holapan. Kisassa oli vastakkain paitsi kaksi erilaista ihmistä, myös erilaista poliittista linjaa. Tässä enempää analysoimatta voitaisiin todeta tietynlaisen konsensuslinjan voittaneen radikaalimpaa sisällöllistä ja profiilillista erottautumista nykyisen institutionalisoituneen sosialidemokratian valtavirtaan nähden vaatineen linjan.

Oma osallistumiseni sisarjärjestön liittokokoukseen rajoittui lähinnä tarkkailuun ja lauantai-iltapäivänä esittämääni tervehdykseen, jossa mm. pyrin herättelemään paikalla olevia toimijoita työssäkäyvän nuorison sekä vielä opintojaan aloittamattomien nuorten parempaan huomioimiseen Demarinuorten toiminnassa ja jäsenrekrytoinnissa. Tällä hetkellä myös sosialidemokraattisen puolueen nuori kaaderi täyttyy akateemisessa koulutuksessa olevista ihmisistä eikä ns. duunareita perinteisen työväenpuolueen nuorisojärjestössä ole ruuhkaksi asti. Työtätekevien nuorten väheneminen politiikasta niin demareissa kuin muuallakin on huolestuttava ilmiö. Mikäli heitä ei kyetä tulevaisuudessa puhuttelemaan entistä paremmin, voi Tony Halme -ilmiö toistua muuallakin. Laajan ihmisryhmän syrjäytyminen politiikasta on kyettävä estämään. Tämä on nuorisoliiton tärkeimpiä tehtäviä.

Vietin myös huomattavan tovin liittokokouksessa vierailleen tansanialaisdelegaation seurassa. Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry isännöi Tanzanian Centre for Democracy TCD:n delegaatiota, joka vierailee Suomessa tutustumassa suomalaisen poliittisen järjestelmän toimintaan ja osana ohjelmaa oli myös osallistuminen Demarinuorten liittokokoukseen. Delegaatiossa on edustajia kaikista tansanialaisista puolueista. Tansaniassa ei ole poliittisia nuorisojärjestöjä siinä mielessä kuin me ne ymmärrämme, jonka vuoksi vieraat olivat hyvin kiinnostuneita nuorisoliittojen toiminnasta ja asemasta suomalaisessa poliittisessa kentässä. Sain tehtäväkseni alustaa vieraille aiheesta nuorisoliiton ja nuorisopolitiikan tarkoitus, mikä osoittautuikin pienen miettimisen jälkeen huomattavasti haastavammaksi tehtäväksi kuin miltä ensi alkuun kuulosti.

Jukka Torikka kirjoittaa blogissaan oivallisesti siitä, mikä nuorisoliiton toiminnan tarkoitus voisi olla. Moniin Jukan näkemyksiin on helppo yhtyä. Tansanialaisille halusin painottaa vaikuttamistyön lisäksi poliittiseen vaikuttamiseen ja keskusteluun kasvattamista, nuorten valtaistamista sekä demokraattisen järjestelmän ja demokratian toimintaperiaatteiden tunnetuksi tekemistä nuorten keskuudessa. Keskustelua voidaan toki luonnollisesti käydä siitä, miten hyvin nämä tavoitteet toteutuvat tällä hetkellä suomalaisissa poliittisissa nuorisojärjestöissä, parantamisen varaa varmasti on. Toiminnalta puuttuu liian usein kunnolla määritelty fokus ja se on hajanaista. Nuorisojärjestöt voivat parhaimmillaan antaa erinomaisia eväitä todellisuuden ja arvovalintojen punnintaan, heikoimmillaan ne opettavat vain sellaisia toimintatapoja, jotka ovat vastuussa politiikan ja poliittisen toiminnan huonosta maineesta.

Poliittinen nuorisotoiminta tarvitsee entistä enemmän koulutuksellista sisältöä niin järjestöllisessä kuin sisällöllisessäkin mielessä. Tämä ei luonnollisesti tarkoita joidenkin valmiiden ajatusten kaatamista nuorten ihmisten päähän, vaan ennen kaikkea välineiden antamista yhteiskunnallisten olosuhteiden ja keskinäisriippuvuuksien hahmottamiseen. Paljon kehuttu koulutusjärjestelmämme ei näitä politiikka-allergiassaan tarjoa eikä sen vuoksi ole tehtäviensä tasalla. Kansainväliset Civic-tutkimukset osoittavat karun totuuden; suomalaisnuoriso on vähiten kiinnostunutta yhteiskunnallisesta vaikuttamista ja arvostaa vähiten aktiivista kansalaisuutta. Yhteiskunnallisen sivistyksen rappioituminen on ollut pitkälti luonnontieteisiin painottuneen koulutusjärjestelmän syytä. Pohdinnalle ja problematisoinnille ei tahdo opetussuunnitelmista aikaa löytyä. Tätä ongelmaa paikkaamaan tarvitaan järjestöjen tekemää työtä.

Demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan se on uudelleenmäärittelyn kohteena joka päivä. Se on myös uhattuna joka päivä, mikäli ihmiset muuttuvat välinpitämättömiksi omien asioidensa hoitoa kohtaan. Se myös mahdollistaa sellaiset yhteiskunnalliset ratkaisut, jotka siirtävät poliittista päätöksentekovaltaa kansalaisten oman vaikutuspiirin ulkopuolelle, esimerkiksi markkinavoimille. Tällaista välinpitämättömyyttä ja vaikutusvallan vähäisyyttä vastaan on kyettävä nousemaan, ja motivoitava myös muita toimimaan. Tällaiselle toiminnalle on olemassa valtava tarve. Toivon mukaan myös sosialidemokraattinen nuorisoliike kykenee tähän jatkossa entistä paremmin ja voimakkaammin. Satavuotisjuhla on oivallinen startti uudelle alulle.