Demokratiaa ja sosiaalisuutta sosialidemokraatteihin

SDP:n uudistumisesta käytävä keskustelu on hyvässä vauhdissa. Kalliomäen työryhmän ja puoluehallituksen esitykset ovat monessa suhteessa hyviä, mutta tarvitsevat ympärilleen konkretiaa. Toivon mukaan Lahdessa järjestettävä Tulevaisuusfoorumi pääsee asiassa eteenpäin. Kutsuttujen lisäksi toivoisin paikalle pääsevän ja keskusteluihin osallistuvan myös muiden. Vaaditun avautumisen ennakkoehto on, että Tulevaisuusfoorumin kaltaisiin tilaisuuksiin pitää voida osallistua ennen kaikkea kiinnostuksen, ei aseman perusteella.

On selvää, että poliittisen liikkeen ja puolueen sisäisen keskustelun tulisi ennen kaikkea kohdistua politiikan suuntaan ja yhteiskunnan tilaan sekä tulevaisuuteen. Nykymuodossaan SDP ei kuitenkaan osaa erityisen hyvin tätä keskustelua käydä, ainakaan suurella joukolla. Kunnallistasolla asia voi olla toinen, mutta kansallisiin aiheisiin pureutuvia ja aidosti vaikuttavia väyliä on kovin vähän. Tämä on osaltaan syynä puoluejäsenyyden tyhjentymiseen sisällöstä ja huonoon julkisuuskuvaan, jossa SDP näyttäytyy sulkeutuneena ja salamyhkäisenä. Kuka aidosti uskoo, että perusosastosta alkava ”komentoketju” toimii, mikäli minua ”Eipäjoen demarina” kiinnostaisi vaikuttaa vaikkapa lukukausimaksuihin?

Asiaa voidaan kuitenkin auttaa. Avainasemassa ovat jäsendemokratian tuntuva lisääminen ja sisällöllisen valmistelun seuraamisen ja siihen osallistumisen helpottaminen. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puheenjohtaja Mikko Koskinen esitti taannoisessa kolumnissaan UP Demarissa (2.7.) puoluekokouskauden lyhentämistä kaksivuotiseksi. Tämä on erittäin kannatettava ajatus. Samalla edustajamäärää tulisi kasvattaa tuntuvasti. Edustajaperusteita voitaisiin myös muuttaa siten, että vähintäänkin osa edustajista tulisi suoraan osastoista. Tämä kannustaisi aktiiviseen jäsenhankintaan, osastojen aktivointiin ja voimien kokoamiseen paikallistasolla. Samalla edustajien evästäminen tulisi helpommaksi.

Tämänhetkinen tilanne, jossa ehdokaslistoja täytetään verrattain demokraattisesti, mutta puolueen sisäisiä tehtäviä ei, on monessa suhteessa ongelmallinen. Asetelma tulisi kääntää päälaelleen. Puolueen omissa elimissä jos joissain tulisi vallita demokratian. Tämä tarkoittaisi käytännössä vähintään neuvoa-antavaa jäsenvaalia puolueen puheenjohtajasta sekä alueellisella tasolla piirien puheenjohtajista ja puoluehallitusehdokkaista. Sen sijaan ehdokasasettelussa tulisi lisätä jäsenvaalin jälkeen jäljellä olevia ”vapaita” paikkoja, joihin etsittäisiin sosialidemokraattisen arvomaailman omaavia ihmisiä myös puolueen liepeiltä, tarkoituksena koota mahdollisimman monipuolinen ja laadukas ehdokaslista. Varsinais-Suomessa on tästä erittäin hyviä kokemuksia, mikä näkyy myös nykyisessä eduskuntaryhmässä.

Puolueen ohjelmatyötä on avattava. Visioasiakirjojen käsittely näytti hyvää mallia, toivon mukaan tällä tiellä kyetään jatkamaan. Työryhmätyölle on annettava projektiluonteisia työtehtäviä vaikkapa valmistella ehdotuksia sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi tai toimintaohjelmaksi sosiaalisen Euroopan luomiseksi. Samalla niitä voidaan kannustaa oma-aloitteisuuteen. Niiden tulee olla itse itseään täydentäviä, asiantuntijarekrytoinnin mahdollistavia elimiä ja niiden työtä tulee voida seurata kaikkien kiinnostuneiden. Tämä vaatii mm. työn edistymisen raportoimista palaute- ja kommentointimahdollisuuksin puolueen verkkosivuilla sekä avoimia tilaisuuksia, jollaisia mm. EU-työryhmä tulee syksyllä järjestämään yhteistyössä Kalevi Sorsa -säätiön kanssa. Näihinkin kaipaisi kuitenkin mielellään vielä selkeämpää tavoitteenasettelua.

Sisällöllisiin kysymyksiin keskittyneitä valtakunnallisia demariverkostoja tulee taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa pyrkiä muodostamaan. Esimerkkeinä voivat toimia Koulutusalan sd. yhdistys sekä Villiruusu. Toimiakseen ne kuitenkin vaativat resursseja, joista on luonnollisesti aina pula. Niihin tulisi myös löytää toimijoiksi henkilöitä, joilla on aikaa ja intoa keskittyä juuri näiden verkostojen rakentamiseen. Järjestöllisestä edustuksesta on hyötyä legitimointimielessä, mutta samalla se voi tarkoittaa organisaation olemassaoloa vain paperilla. Verkostojen ei tule kilpailla perusosastotoiminnan kanssa, vaan tukea sitä.

Tärkein työ tehdään kuitenkin jatkossakin paikallistasolla, ihmisten parissa. Yleistä näkyvyyttä on lisättävä. Tämä perustuu kuitenkin jäsenten ja muiden aktiivisten ihmisten vapaaehtoisuuteen eikä puolue, joka ei osoita kiinnostusta jäseniään kohtaan, kykene mobilisoimaan omissa aktiiveissaan olevaa valtaisaa potentiaalia. Jäsenten tulee voida halutessaan kokea osallistumisen ja vaikuttamisen elämyksiä muulloinkin kuin vaalityön aikana. Kunnallispolitiikasta tiedottamista on lisättävä, jokaisella valtuutetulla tai lautakunnan varsinaisella jäsenellä tulisi olla jonkinlainen tiedotuskanava omaa toimintaansa varten jota myös käytetään. Helppokäyttöiset blogit tarjoavat tähän kätevän ja nopean mahdollisuuden. Nämä voitaisiin koota keskitetysti puolueen ja piirien sivuille verrattain vähällä vaivalla.

Ilo, intohimo ja itseluottamus ovat hyviä tavoitteita ja monessa suhteessa kuuluvat jo nyky-SDP:n repertuaariin. Tämä pitää saada myös näkymään ulos. Tämä vaatii vahvan poliittisen sanoman rinnalle myös sosiaalista toimintaa, jota moni puolueen jäsen kaipaa. SONK ja Demarinuoret järjestävät monipuolisen koulutuksen lisäksi mukavaa yhdessäoloa, jossa tavata muita samanmielisiä ihmisiä rennossa ja hauskassa ilmapiirissä, puolue ei kuitenkaan tällaista juurikaan tarjoa muutamia paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Eräs idea voisi olla ottaa mallia Suomenlahden eteläpuolelta, jossa Viron demarit kokoavat ihmisiä kesäpäiville. Viikonlopun kestävään, leirikeskuksessa järjestettävän tapahtuman ohjelmaan kuuluu paitsi politiikkaa, myös rutkasti hauskaa mm. piirien välisen jalkapalloturnauksen, lapsille suunnatun ohjelman, kirjailijatapaamisten, bändien, grillauksen ja tanssin merkeissä.

Mielipidekirjoitus julkaistu otsikolla "Politiikkaa ja yhdessäoloa" Uutispäivä Demarissa 12.7.2007.