Puhe piirikokouksessa

Ohessa pitämäni puheenvuoro Varsinais-Suomen sosialidemokraattien piirikokouksessa Salossa 21.10.2006

Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit!

Aivan aluksi haluan kiittää Varsinais-Suomen sosialidemokraatteja omasta ilahduttavasta jäsenäänestystuloksestani ja luottamuksesta uutta, nuorta kaveria kohtaan. Lähden iloisin mielin tekemään reipasta vaalikampanjaa.

Tänään haluaisin kuitenkin keskustella kampanjamenetelmien sijasta vaalien ohjelmallisesta valmistelusta. Vaalien kannalta oleellista on puhutteleva ohjelmatyö, joka kykenee motivoimaan ihmisiä toimimaan ja äänestämään sekä luomaan uskoa huomiseen. Haluan korostaa kolmen asian tärkeyttä. Ensimmäinen on työllisyys, toinen osaaminen ja kolmas eriarvoistumisen haaste ja siihen vastaaminen.

Hyvät toverit.

Ruotsin sosialidemokraatit hävisivät vaalit maan erittäin hyvästä tilanteesta huolimatta. Keskeisin syy tähän oli kansalaisille välittynyt liika itsetyytyväisyys, joka kulminoitui keskusteluun työllisyydestä, jossa oikeisto kykeni esiintymään aloitteellisena ja ongelman vakavasti ottavana. Meillä Suomessa ei ole varaa Ruotsin kaltaisiin virheisiin jo yksin siitä syystä, että oma työllisyystilanteemme ei nykyiselläänkään kestä vertailua länsinaapuriin.

SDP:ltä tulee löytyä konkreettisia lääkkeitä työllisyyden parantamiseen tulevalla vaalikaudella. Nämä on myös kyettävä tuomaan selkeästi esiin ohjelmatyössä ja puolueen ja sen johtohenkilöiden virallisissa ulostuloissa. Työllisyyden parantamisen tulee olla puolueen keskeisin viesti. Eräs keskeinen osa näitä lääkkeitä ovat osaamispanostukset.

Hyvät toverit.

Sosialidemokraattisen ja kokoomuslaisen osaamispolitiikan välillä on merkittäviä eroja. Oikeisto puhuu mielellään osaamisesta ja koulutuksen tärkeydestä, mutta jättää kertomatta, kenelle osaamista halutaan antaa. Vastaus on: muutamille harvoille. Elinkeinoelämän keskusliiton viime päivinä keskusteluun nostama henkilökohtainen koulutusvakuutus on eräs esimerkki tällaisesta politiikasta.

Vaikka ajatus selkeän rahoitusjärjestelmän rakentamisesta onkin hyvä, on malli väärä. Henkilökohtaiseen vakuutukseen olisi varaa vain harvoilla ja käytännössä tarkoittaa työnantajan vastuun ulkoistamista valtiolle ja yksilöille. Koulutusvakuutuksen ideaa ei kuitenkaan sinänsä kannata kokonaan hylätä, vaan on etsittävä tapoja mahdollistaa kouluttautuminen myös niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tämä vaatii kollektiivisia rahoitusmuotoja.

Samasta harvojen suosimisesta monien kustannuksella on kyse aktiivista työvoimapolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Samaan aikaan kun Kokoomuksessa ollaan valmiita tekemään huomattavia panostuksia joillekin yksittäisille aloille tai yksilöille, halutaan tämä rahoittaa leikkaamalla heiltä, joiden tarpeet ovat suurimmat, eli työttömiltä. Käytännössä vaatimus tarkoittaa väestöryhmien välisten koulutuksellisten erojen kasvattamista, vaikka tavoitteena yhä laajempaa osaamista vaativassa työelämässä tulisi päinvastoin olla niiden vähentäminen. Miten ylimielinen ja kylmä onkaan asenne, jossa vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten koulutus ja heille itselleen aivan todelliset työpaikat leimataan temppuiluksi. Mikä on Kokoomuksen vastaus näiden ihmisten ongelmiin? Ilmeisesti lumihanki.

Osaaminen ja sen turvaaminen muutoksessa kuuluu koko kansalle. Tämä vaatii paitsi panostuksia korkeakouluihin, myös työelämälähtöisen aikuiskoulutusjärjestelmän rakentamista, toisen asteen yhteistyön tiivistämistä sekä aktiivisen työvoimapolitiikan resurssien kasvattamista pohjoismaiselle tasolle. Kun vaalikentillä työllisyyspolitiikasta keskustellaan, on syytä kysyä, mitä vikaa on siinä, että koulutusmahdollisuudet halutaan turvata kaikille eikä vain jo valmiiksi etuoikeutetuille?

Hyvät toverit!

Kolmanneksi, ja viimeiseksi ohjelmalliseksi asiaksi haluan nostaa eriarvoistumiskehityksen. Vaikka maassa menee hyvin, ei SDP voi mennä vaaleihin tyytyväisenä. Tuloerot ovat kasvaneet ja pienellä osalla väestöä menee edelleen huonosti. Myös nämä ihmiset on saatava mukaan.

Parhaiten huolehdimme myös näistä ihmisistä huolehtimalla hyvästä taloudellisesta kehityksestä, työllisyyden paranemisesta sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta, mutta myös täsmätoimia tarvitaan. Etuuksien suhteellisen heikentämisen tie on loppuun käyty. Palveluiden käytöstä perittäviä omavastuuosuuksia on pyrittävä laskemaan, pienimpien etuuksien ostovoimaa lisättävä ja työmarkkinatukeen vaikuttava puolison tuloharkinta poistettava. Tämän lisäksi paljon keskustelua herättänyttä perintöveroa on tarkastettava siten, että vero muuttuu nykyistä progressiivisemmaksi.

Erityisen keskeistä tulevaisuuden kannalta on katkaista uhkaava syrjäytymisen periytyminen. Liian moni nuori putoaa koulun jälkeen kelkasta ja jää vaille ammattitaitoa tai muuta koulutusta. Näiden nuorten, korostuneesti nuorten miesten, ennuste elämään on heikko. Taustalta löytyy usein työttömyyttä, päihdeongelmia ja rikollisuutta. Tähän haasteeseen on kyettävä vastaamaan. Oppivelvollisuusikää on nostettava, nuorten yhteiskuntatakuuta vahvistettava ja edettävä kohti tilannetta, jossa kukaan ei jää vaille jonkinlaista ammattitaitoa tai tutkintoa. Tämä vaatii riittävää tukea opiskelulle ja monipuolisia opintojensuorittamismuotoja.

Toivon, että vaaliohjelmasta marraskuussa päättävä puoluevaltuusto kiinnittää huomiota näihin kohtiin ja nostaa ne oleelliseksi osaksi SDP:n vaaliohjelmaa.

Kiitos!