tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Debriefing

Katsoi asiaa miten tahansa, Suomi otti eduskuntavaaleissa kolmiloikan oikealle. Vasemmisto, erityisesti SDP kärsi rökäletappion ja vaalien suurvoittajaksi nousi Kokoomus, ensi kertaa suuremmaksi kuin demarit. Porvari nukkui uurnien lähistöllä huonosti, sen sijaan sosialidemokraattien kannattajat lepäsivät lähiöissä laakereillaan. Tuloksena surkein tulos vuosikymmeniin ja todennäköinen siirtyminen vaihtopenkille.

Mikä sitten aiheutti SDPn rökäletappion ja mikä Kokoomuksen voiton? Osa johtuu ihmisten perustavanlaatuisesta kyllästymisestä SDPhen. Tällaista "ajan henkeä" vastaan on vaikea taistella. Tuomioja kysyi verkkosivuillaan miksei SDPn ajamaan muutokseen uskota. Minusta kyse on ennen muuta hallitusväsymyksestä, 12 vuotta vallassa on pitkä aika. Vaaliohjelma oli parempi kuin aikoihin, tosin iskevät sloganit puuttuivat, ehdokasasettelu kohtalaisen onnistunut, kampanjakin hyvä, tosin ehkä olisi sopinut paremmin oppositiopuolueelle, mutta viesti ei mennyt läpi tai SDPhen sen ajajana ei uskottu. Mainoskohu tuskin ääniä vei, kyse on suuremmasta ongelmasta, joka ei parane muulla kuin pitkäjänteisellä ohjelmallisella ja järjestöllisellä työllä.

Osasyy yllä mainitussa on luonnollisesti mediailmastolla, joka oli avoimen vihamielinen SDPn viestiä ja itse puoluetta kohtaan. Keskustelu keskittyi asioiden sijasta mainontaan, tässä luonnollisesti oli mukana myös omaa syytä. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman kiistatta hyvin sujuneet tv-esiintymiset eivät auttaneet, imago-ongelmasta ei päästy eroon. Tilanne muistutti aika ajoin ajojahtia. Onkin kysyttävä, miksi ura työmarkkinajärjestössä tekee ihmisestä poliittisen persona non gratan suomalaisille tiedotusvälineille?

Pahinta, ja pohtimisen arvoisinta vasemmistolle ja ay-liikkeelle kokonaisuutena, lienee kuitenkin se, että kansalaisille tämä meni läpi. Paljon hyvää ja arvokasta aikaan saanut ay-liike on erityisesti nuorille kaupunkilaisille lähinnä kauhistus. Ihmisten omaa typeryyttä ja sokeutta, sitäkin, mutta myös todellinen ongelma ja itsetarkastelun paikka, markkinointiosaamista (ei-välttämättä-sd.) tarvittaisiin kipeästi. Naispuheenjohtaja Ihalaisen jälkeen tekisi SAKlle terää.

Demarien taistellessa imago-ongelmansa kanssa Kokoomuksen Niinistö-taktiikka onnistui. Puolue onnistui tekemään vaaleista presidentinvaalien kolmannen kierroksen ja hyödyntämään nosteen. Ja miksei olisi pystynyt? Kilpailevien puolueiden viesteissä irvailtiin siitä, kuka johtaa Kokoomusta. On myönnettävä, miksi ketään olisi kiinnostanut? Mitä väliä sillä on, politiikkahan on joka tapauksessa joukkuepeliä? Päinvastoin, olisiko SDPnkin kannattanut hyödyntää julkisuudessa enemmän vaikkapa suosittua ulkoministeriään sen sijasta, että juostiin kerta toisensa jälkeen päin honkaa uskoen että se lopulta antaa periksi?

Taustalla lienee myös yhteiskunnan tila. Vaurastuneessa yhteiskunnassa entistä harvempi kokee tarvitsevansa yhteiskunnan apua tai tukea ja keskittyy pikemminkin omaan olemiseensa. Proletaarilla on paljon muutakin menettävää kuin kahleensa, ja veronkevennys kiinnostaa. Solidaarisuus maassa on rapautunut, ja on todettava, ettei SDP ole onnistunut toimimaan sen torjumiseksi hallituksessa toimiessaan, vaikka tulokset ovatkin olleet monella tapaa vakuuttavia.

Edellä mainittu näkyy myös äänestysprosentissa, joka kampanjoista huolimatta jatkoi laskuaan. Tämä on myrkkyä ennen kaikkea vasemmistolle. Äänestysvilkkauden heikkous puhuu ennen kaikkea pettymyksestä ja kyllästymisestä politiikkaan. Ehkä porvarihallitus antaa jälleen aihetta äänestykseen myös SDPn politiikkaa eniten tarvitseville, mene ja tiedä.

Omasta mielestäni SDPllä on nyt huolellisen itsetarkastelun ja oman organisaation ja viestin uudelleenrakentamisen aika. Puolueen ruohonjuuritasolla on vilpitöntä halua rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, nyt se pitää saada näkymään, eikä Keskustan politiikan äänettömäksi takuumieheksi lähteminen tätä tue. Lisäksi kansanvaltaa olisi kunnioitettava ja vaalituloksen näyttävä hallituksen kokoonpanossa.

Luonnollisesti ohjelmakysymykset ratkaisevat, mutta mielestäni tarvitaan todella hyviä syitä siihen, että sosialidemokraatit hallitukseen osallistuisivat. Kansa halusi oikeistohallituksen ja mikäli mahdollista, sen tulee sellainen saada. Tätä voisivat täydentää myös vaalit voittaneet vihreät. Neljä vuotta kuluu nopeasti ja mikäli SDP siirtyy oppositioon, voidaan siellä olla varmoja yhdestä asiasta, me tulemme taas!

22 kommenttia:

Mustakallio Pete kirjoitti...

Moi,

Varsin hyvää analyysia. Minä olen _todella_ huolestunut siitä, jos puoluejohdossa aiotaan kuitata rökäletappio sillä ettei "äänestäjiä saatu liikkeelle" tai "ettei sanomamme mennyt perille".
Oikeasti pitäisi kysyä, miksi niin monet äänestivät muita - ennen kaikkea Kokoomusta - eivätkä demareita? Jossakin vaiheessa tulee tarkempaa tutkittua tietoa näissä vaaleissa äänestäneistä, mutta voisin vaikka lyödä vetoa että merkittävä virta Kokoomukseen kulki toimihenkilönaisten suunnalta.

Ja olisiko SDP:n taholta voitu olla sanomatta suoralta kädeltä EItä _edes_ sille ehdotukselle, että vaalien ajankohtaa tulisi siirää myöhemmäksi keväälle?

JP kirjoitti...

moips,

tappio kirveltää kieltämättä. henk.koht tappio oli 77 äänellä suuri, mutta vielä puolueen tappio siihen päälle ni voit kuvitella miltä tuntui.

olen analyysisi kanssa samaa mieltä. Ongelma on sama niin Ruotsissa, Saksassa kuin muuallakin Euroopassa. Olen jopa sitä mieltä, että poliittiset ja taloudelliset teoriat on uudelleenajateltava.

Liberalistisen (?) talouskasvu-ajattelun mukaan talouden kasvaessa syntyy myös työpaikkoja. Tämä ei ole automaation aikakaudella enää totta, talouskasvua saattaa tapahtua, mutta se ei välttämättä enää johda työpaikkojen syntyyn, vaan jopa niiden vähenemiseen.

Näin myös sosialidemokratia on kriisissä. Keskitymme vanhan puolustamiseen, yritämme säilyttää työpaikkoja, mutta silti tuloerot jatkavat kasvuaan ja köyhyys lisääntyy.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että demareiden täytyy ajatella solidaarisuus ja tasa-arvo yhteiskunnassa uudella tavalla, yhteiskuntana jossa saamme perustuloa ja teemme työtä yhteiskunnan hyväksi. Tämä ei ole minun ajatukseni, vaan Ulrich Beckin.

Niin tai näin, keskustelua täytyy käydä! Miksi vaalit eivät kiinnosta, kuinka saisimme nuoret aktivoitua, miten teemme Euroopasta solidaarisemman? Ennenkaikkea nyt ei saa tyytyä selittelemään tulosta mainoksilla, hallitusväsymyksenä jne. Toivottavasti pidät säkin keskustelua yllä! Niin ja tsemppiä urasi jatkoon!

Hildur kirjoitti...

Vaalitappio ei yhdellä asialla tai ihmisellä selity, vaan se on monen summa.

Nyt pitää tosiaan tehdä perusteellinen analyysi. Uskon että puoluerhallituksen nimeämä Antti Kalliomäki on hyvä ihminen johtamaan tätä työtä.

Toivon että prosessista tulee avoin ja perusteellinen ja että laajasti koko kentässä käydään keskustelu siitä mitä tästä pitää oppia ja miten edetä.

Oppositiossa meillä lienee mahdollisuus terävöittää politiikkaamme ja sanomamme sekä elvyttämään puolueorganisaatiota kokonaisuudessaan.

Panu kirjoitti...

Kansa on kyllästynyt demarit ja muutkin vasemmiston soluttaneeseen totalitaristiseen terroristiaatteeseen nimeltä "feminismi". Esimerkiksi Susanna Rahkosen mielisairautta lähentelevä, valkohehkuinen miesviha oli selvä signaali, että puolet potentiaalisista äänestäjistä oli hänelle solvattavia vihollisia. Miehet sen tietävät: politiikan koulukiusaajia ei tarvitse äänestää niin kauan kuin demokratia on.

Mustakallion Pete on oikeassa toimihenkilönaisten suhteen. Naiset äänestivät kokkareita siksi, että Katainen antoi selkeän signaalin: feministejä ei tarvitse äänestää, kokoomuskin ajaa etuanne. Feminismi on kummallinen aate: stalinismiin verrattava totalitaarinen ideologia, jonka on annettu myrkyttää koko vasemmisto aivan rauhassa. Hyvinvoivat keskiluokkaiset naiset äänestivät vasemmistoa niin kauan kuin luulivat, että heidän oli pakko äänestää feministejä = vasemmistoa valvoakseen etujaan. Nyt he tietävät jo, että feministit - tyypillisesti elämässään epäonnistuneita vallanhimoisia luusereita ja mitättömyyksiä - eivät ole menestyneille naisille mikään luonnollinen liittolainen, ja he voivat äänestää yhdessä muun rahakkaan ylemmän keskiluokan kanssa kokoomusta.

Jussi kirjoitti...

Kysyit, miksi ura työmarkkinajärjestössä tekee ihmisestä poliittisen persona non gratan suomalaisille tiedotusvälineille.

Suomalaiset tiedotusvälineet ovat Yleä lukuun ottamatta (pörssi)yhtiöitä. Tiedotusvälineen linjan määrää päätoimittaja, ja päätoimittajan valitsee omistaja. Omistaja haluaa suurimman mahdollisen voiton, ja voittoa kasvattavat sellaiset yhteiskunnalliset ratkaisut, jotka heikentävät työntekijän asemaa. Omistajan intressissä on tukea sellaisen mielipideilmaston syntymistä, jossa tällaisia ratkaisuja voi tehdä.

Sellainen pörssiyhtiö, joka tiedotusvälineellään promovoisi ay-henkisiä tavoitteita, heikentäisi omia asemiaan. Tiedotusvälineet ovat liiketoiminnan muoto muiden joukossa. Turha uskotella muuta.

Ilja Suvanto kirjoitti...

Kuten blogini lyhyesti vaali-iltaa ruotineen merkinnän kommenttilaatikossa totesin, niin SDP:n ohjelmista tuntui paistavan lievä linjattomuus. Puolueella on näkemyksiä ja kannanottoja, mutta etenkin kokoomus kykeni pakkaamaan omat näkemyksensä yhtenäisiksi visioiksi, jotka oli helpompi tarjota äänestäjille.

Puolue kaipaa ihmisiä, joilla on sekä visio että missio ja kyky tuoda ne ihmisten lähelle. Uskon, että Suomessa kaivataan merkkejä pitkälle kantavasta näkemyksestä. Kokoomuksen "Tulevaisuuden toivot" antoivat äänestäjille kaivatun kiintopisteen.

SDP:n suurin ongelma taisikin olla juuri kampanjan linjausten näennäinen hajanaisuus. Viestintä ei tällä kertaa osunut kohdalleen.

Sonia kirjoitti...

Liisa Jaakonsaarikin tuki telkkarissa äsken tätä Antti Kalliomäen selvityskomiteaa vaalitappiosta ja totesi, että SDP:n vaalikampanjassa mentiin överiksi hyvinvointivaltion puolustamisessa. Siis mitä?!

Olen kyllä samaa mieltä Jaakonsaaren kanssa siitä, että ei pidä puolustaa kampanjassa hyvinvointivaltiota, jos ei sitä puolusta kahdentoista hallitusvuoden aikana. Se ei ole uskottavaa ja tulokset on nyt nähty. Eikä ole ihme, etteivät ihmiset usko vasemmiston politiikkaan todellisena
vaihtoehtona, jos vasemmisto itse on 12 vuotta selittänyt oikeistolaisia päätöksiään sillä, ettei mitään muuta mahdollisuutta ole. Lama selittää vielä ensimmäiset vuodet, mutta ei enää näitä viimeisiä. Emme me voi syyttää kokoomusta hyvinvointivaltion rapauttamisesta veronalennuksista,
tuloerojen kasvusta ja yksityistämisistä tai valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta, jos itse olemme istuneet hallituksessa siunaamassa näitä samoja asioita. Tässä mielessä kampanja oli huono, sillä se kuvasi sitä politiikkaa, jota meidän PITÄISI tehdä, eikä sitä, mitä olemme nyt tehneet. Mutta ei tästä voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kampanja oli huono, vaan se, että politiikan on oikeasti muututtava, jotta uskottavuutemme yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustajina palaisi.

Eikä vaalitappio tietenkään selity vain yhdellä asialla tai henkilöllä, mutta minusta olisi kyllä nyt tärkeää, että SDP näyttäisi myös ulospäin, että otamme tosissaan tämän epäluottamuslauseen, joka on meitä kohtaan esitetty.

"Selvityskomitea", jonka johdossa on puolueen politiikkaa muovaamassa ollut ministeri ei ole sellainen "avoin ja laajasti keskusteleva prosessi", jonka kautta tätä tulosta pitäisi käsitellä. Se tulee näyttämään ulospäin siltä, että me emme ota tätä tilannetta vakavasti vaan aiomme jatkaa aivan kuin ennenkin. Jos imagomme on tunkkainen jo nyt, niin ei se tällaisella ainakaan parane. Minusta historian suurimman vaalitappion jälkeen ei ole ihan kohtuutonta vaatia, että myös puolueen puheenjohtaja miettii, onko paikkansa ansainnut. Ja vaikka olisikin ansainnut, tällaisessa tilanteessa on pakko reagoida. On niin tyypillistä tälle puolueelle, että reaktio on "selvityskomitea",joka "selvittää perin pohjin, miksi äänestysprosentti laski"...Se ei riitä kenenkään puolueen ulkopuolisen silmissä.

Kun SDP nyt on ollut ajamassa joka puolelle valtionhallintoonkin tätä tulosajattelua, eikö sitä pitäisi soveltaa omassakin piirissä?...

Neljän vuoden päästä meillä on mahdollisuus saada takaisin se luottamus, jonka olemme nyt menettäneet, mutta kyllä kauhistuttaa aika paljon mitä ehtii tapahtua ennen sitä.

Jussi kirjoitti...

Vasemmiston kokonaistappio oli aika raju tosiaan. Syitä on monta, osa vasemmiston ulkopuolella ja osa omasta toiminnasta lähtöisin. Ulkopuolisen silmin demareilla on pitkällä hallituskaudella ollut tiettyä kaavoihin kangistumista havaittavissa.

Hienoihin tasa-arvon ja heikkojen puolustamisen aatteisiin perustuva sosialidemokraattinen liike on kovin järjestökeskeisen oloista. Väitän siis vain että vaikutelma on. SDP on viime aikoina vaikuttanut enemmän muutosvastarintaiselta vailmiin maailman puolustajalta kuin uudistushaluiselta.

Puolueessanne näytetään otettavan vakavasti vaalitappio, helppoja selityksiä ovat tosiaan ne Peten mainitsemat. Puolueessa on paljon voimavaroja, toivottavasti uudet ihmiset ja ajatukset saavat enemmän tilaa kun olette pitkään aikaan haastajan asemassa. Valta tekee aina varovaiseksi, nyt SDP:llä on tilaisuus vähän irroitella ja tuulettaa ajatuksia.

Niitä SDP:n maanläheisiä ihmiskasvoja on ollut ikävä ja porvarihallituskauden jälkeen voi olla kovastikin. Miettikää paluuta aatteellisille juurille, tämän päivän realiteetit ja puhetapa mielessä. Ei tämä tosiaan mikään sosialidemokraattien aikakauden loppu ole.

Tero Pesonen kirjoitti...


Paljon hyvää ja arvokasta aikaan saanut ay-liike on erityisesti nuorille kaupunkilaisille lähinnä kauhistus.


Ei ay-liike sinänsä ole nuorille kauhistus, SAK on. Tai ainakin niille jotka opiskelevat akateemiseen tutkintoon.

Mitä tulee siihen miksi niin moni äänesti Kokoomusta. Ehkä pienituloiset, akateemiset köyhät (enimmäkseen naisia) ovat vihdoin oivaltaneet ettei duunaripuolue aja heidän asiaansa. Ehkä on oivallettu, ettei SDP ja solidaarisuus kulje käsikädessä.

Kokoomus on varmasti korjannut aimopotin näitä ääniä, jotka ennen menivät ihan tavan vuoksi demareille, onhan SDP "pienen ihmsien asialla." Ehkä ajattelu on terävöitynyt, asioita on alettu miettiä, ja vanhoja totuuksia on arvioitu uusiksi vuoden 2007 näkökulmasta.

Se, että Vasemmsitoliitto ei myöskään pärjännyt, on osoitus että syy ei ollut vain SDP:n hallitusvastuussa. Vasemmisto yleisemminkin koetaan vain yhdeksi tietyjen intressiryhmien etujen ajajaksi siinä missä kaikki muukin tätä nykyä. Miksi akateeminen köyhä joka tulee saamaan minimaalisen eläkkeen pitkän opiskelunsa ja pienten tulojensa vuoksi äänestäisi vasemmistoa, erityisesti SDP:tä, joka lähinnä on profiloitunut ajamaan hyvinvoivien duunareiden asiaa?

Tähän päätelmään olen itse monesti törmännyt ihmisten kanssa keskustellessa, ja kysyessäni, miksi SDP ei enää houkuta. Kokooomuksen nähdään pelaavaan avoimin kortein ja sanat tasa-arvo, tulevaisuusvetoinen ja hyvinvoinnin kehittäminen tulevat esiin sinisistä puhuttaessa. Niitä ei liitetä SDP:hen, joka nähdään vanhaan jämähtäneeksi ja globalisaation käsittelyyn kyvyttömäksi puolueeksi joka on tullut liian ylpeäksi ja vallasta sokeaksi.

Monia yksinkertaisesti ärsyttää koko SDP, ja noihin "tuemme vain demareita" SAK:n "yrittäjä on yhteiskunnan vihollinen" mainoksiin kiteytyi koko tämä touhu. Kyllä niillä oli selkeä imagovaikutus.

SDP henkii yhteiskunnallista pysähtyneisyyttä ja 70 lukua. Se huokuu Halosmaisuutta. Ihmiset ymmärtävä miten nopeasti maailma ympärillä muuttuu, ja halutaan, että hallitus haluaa ja kykee arvioimaan näitä muutoksia ja miten niihin reagoidaan, niin että hyvinvointi voidaan turvata jatkossakin.

Kokoomus sai viestinsä läpi, ja se oli positiivinen viesti, se puhui tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Se ei ollut kenenkään vastainen viesti. Se ei ollut 70- tai 80-luvun maailmasta.

Oliko SDP:n viesti tämä myös? Jos oli, ei sitä ainakaan kukaan huomannut.

hna kirjoitti...

Minulta meinasi silmät lentää vastakkaiseen seinään, kun vaali-iltana selityksiksi anneettiin ensimmäisinä Petenkin mainitsemat "huono kampanja", "ettei kansa ymmärtänyt SDP:n viestiä" ja "huono sää"! Ainoa, joka sanoi mitä pitikin ja mitä piti kuulla oli Tuomioja. Ja jos vain yksi siihen pystyy, niin mitä sekin jo kertoo.

Turha syyttää kampanjaa, äänestäjiä nyt ei kannattaisi (sen muistaa ainakin meeedia) ja säätäkin on tavallaan huono parjata.

Kampanjan sisällä ei tainnut kovin paljoa solidariaa olla. Siis ihan vain noin suhteellisen pintaa syvemmälle menevällä kosketuksella sanottuna. Helsingin vaalitoimistossakin EERO oli enemmän sanana ja naamana näkyvillä kuin edes SDP.

Syitä on niin paljon. Se on hallitusväsymystäkin, mutta on se muutakin. Yleisemmällä tasolla.

Kuten Jaakonsaarta on lainattu YLE:n uutissivustolla: "Oliks se Paavo Haavikko, joka sanoi, et jos ei ole rahaa, niin pitää ajatella, et jos se ajattelemisen aihe alkaa nyt", kun puolue menettää jo puoluetukeakin.

Mutta siinä on yksi iso syy. Kun ei ole tarvinnut olla luova, vaivata päätään visioilla, innovaatioilla, uudistuakaan. Kun kaikki on tippunut syliin kuin Manulle illallinen.

Ja iso virhe jo pitkään on ollut mustavalkoinen jako duunareihin ja yrittäjiin. Vaikka paskoja työnantajia riittää valitettavasti, niin moni pk-yrittäjä on isolla kädellä duunari ja 24h kolmivuorossa. Ja kun yrittäjiksi moni on jo pakotettu, niin näitä yhden–kahden hengen yrityksiä ei pitäisi näin vahvasti leimata verenimijöiksi.

SDP:n moni, etenkin nuori, kokee myös kovin sulkeutuneeksi. Sen toimintaan tuntuu olevan vaikea päästä sisään. Varsinkaan jos ei ole taustaa nuorissakotkissa tmv. Ja ikävällä tavalla slipoverit ja punainen (se tietynsävyinen) yhdistetään SDP:hen.

Mites se suhde jäsenistössä taas menikään..? 8kymppisiä on enemmän kuin 18 vuotiaita tai jotenkin näin. Huh, huh!

Minä pidän tätä vaalitulosta kenties SDP:n kannalta tervehdyttävänä ja shokkina, jonka se tarvitsee päästäkseen taas jyvälle omasta tarkoituksestaan. Muuten mikään, ei mikään olisi muuttunut, koska ei olisi edes tarvinnut.

Enkä todellakaan ole valmis ottamaan mitään villaisella painettua analyysiä vastaan! No way Jose.

Jusa kirjoitti...

Mitäs jos seuraaviin vaaleihin mennessä laittaisimme perusasiat kuntoon? Kuten tiedottaminen.

Liityin SNKoon (muistaakseni) 1974. Jo silloin puhuttiin tarpeesta saada (edes) yksi iso työväenlehti. Kelataan 30 vuotta eteenpäin ja huomataan että tilanne on sama ellei huonompi.

Täällä Pirkanmaalla perustettiin juuri vaalien alla verkkoon Kansan Lehti. Hyvä niin mutta kovin pienellä porukalla tiedotetaan 300 000(+) kansalaisen talousalueella.

Näitä blogeja on mutta koska netti halpa julkaista, pitäikö meidän yrittää vielä enemmän? Jotain koka USAn dem.puolueen Think Progress blogin tapaan kerää kaikki edistykselliset blogit?

Jotain joka tapauksessa on tehtävä. Ei voi olla niin että täällä Tampereellakin jos yrität saada selville mitä toverit vaalipiirin valtuustoissa ja eduskuntaryhmässä miettivät niin sitä tietoa saa tosissaan kaivaa.

Jussi Träskilä
Tampere

S. Liikkanen kirjoitti...

Jaa'a. Aivan turha on minusta syyttää mediaa SDP:n huonosta vaalimenestyksestä.

Itse en ole poliittisesti aktiivinen kuin itsekseni ja pyörin siis aivan ei-poliittisissa piireissä kuunnelleen ei-poliittisten ihmisten ajatuksia.

Kyllä SDP:n ongelma on nimenomaan se, että 12 vuotta hallituksessa oltuaan tuloksena on ollut yhä enemmän kahtiajakautunut yhteiskunta. Suomella menee hyvin mutta se ei ole näkynyt köyhien kukkarossa. Kaiken tämän ajan SDP on ollut enemmän vallankahvassa kuin muut. Lipposen hyvin oikestolainen vasemmistopolitiikka ei kanna nukkuvien puolueeseen asti ja kun samalla demarit menettivät omat "oikeistolaiset" äänestäjänsä kokoomukselle niin kai voi sanoa, että sitä saa mitä tilaa.

Summa summarum: SDP lupasi toista mitä oli 12 vuotta tehnyt. Ihmiset eivät uskoneet. Eivät oikealla eivätkä vasemmalla. Siitä kai kertoo vasemmistoäänien siirtyminen nukkuviinkin.

Muutosta kaivataan.

KarriNica kirjoitti...

Hei Esa,

selvitysryhmällä on edessään paljon työtä. Toivottavasti sitä työtä ei käydä toimiston kammioissa, vaan oikeasti kysellään ihmisiltä mikä meni vikaan. Pelkään, että parin viikon tai kuukauden päästä vaan tulee julki muistio, jossa todetaan, että viesti ei mennyt läpi ja nettisivuilla oli liian punainen värimaailma...

Jos kerran ydinalueilla ei porukka äänestänyt niin varmaan sitä vastausta voi ihan rennoin ottein käydä sieltä kyselemässä. Ei siitä ainakaan haittaa ole, että kysytään ihmisiltä mikä mätti. Varmasti nuorilla on myös oma sanansa sanottavana tässä, jos vain saa mahdollisuuden sen ilmaista.

Tsemppiä sulle Esa ja otahan yhteyttä, kun pyörit täällä päin!

Anonyymi kirjoitti...

S. Liikkanen: Minusta osoittaa vähän perustelemattoman vahvaa luottamusta SDP:n asemaan, että myös neljä viimeistä vuotta, jolloin päähallituspuolue on ollut keskusta, "SDP on ollut enemmän vallankahvassa kuin muut". SDP ei ole äiti. Se ei ole omnipotentti, ja vaikka sitä voi paljosta syyttää, ihan kaikesta ei sentään. Se on vain puolue, kuten ne muutkin. Valitan.

sj

S. Liikkanen kirjoitti...

sj: Valitan. Minusta SDP on ollut myös viimeiset 4 vuotta suhteellisen runsaasti vallankahvassa ollut puolue tässä maassa. Valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkut, presidentin posti, eduskunnan puhemiehen paikka, Suomen Pankin pääjohtaja, erittäin vahvat siteet SAK:n suuntaan jne.

Ei toki suurin kaikilla akseleilla mutta varmasti riittävän suuri todetakseen oman vastuunsa omasta ja maansa tilasta oman hallitusvastuunsa osalta. Eikös?

Eikä SDP toki ole ainoa syyllinen nykymenoon (en ole edes niin väittänytkään) mutta silti tuskin syytönkään?

Jos puolueen reaktio vaalitappioon on kaikkien muiden ja pelkän metsään menneen vaalikampanjan syyttäminen niin pieleen menee minusta.
E. Suomisen blogissaan mainitsema vihamielinen media-ilmasto on minun nähdäkseni suoraa seurausta kyvyttömyydestä nähdä omien virheliikkeidensä seuraukset puhumattakaan niiden myöntämisestä.

Vaikka olen ei-poliittinen henkilö niin olen muistaakseni aina äänestänyt SDP:tä. Toivoakseni SDP pystyy nyt katsomaan rehellisesti peiliin ja suorittamaan tarvittavat korjausliikkeet, jotta voisin jatkossakin heitä äänestää.

Venla kirjoitti...

Hyviä kommentteja monilta ja myös Esan oma analyysi oli erittäin hyvä.

Yksi lisäkommentti: Uskoisin, että meille kaikille demareille tekisi hyvää lukea Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen kirjoittama kirja "Yksilön ääni - Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla." Mielestäni siinä nousee esiin erittäin keskeisenä ajatus siitä, että tavalliset ihmiset kokevat hyvinvointivaltion tänä päivänä erilailla kuin ennen. Ihmiset eivät enää tänä päivänä halua olla kasvottoman järjestelmän asiakkaita, vaan he haluavat osallistua palvelujen tuottamiseen ja myös "ostamiseen". Demarit leimautuvat tämän järjestelmän ylläpitäjiksi ja vastaavasti Kokoomuksen yksilöä korostava politiikka itse asiassa vaikuttaa huomattavasti yhteisöllisemmältä.

Meidän haaste onkin tulevaisuudessa osaltansa myös se, miten saamme yhdistettyä sellaisen hyvinvointimallin, joka joustaa yksilön tiettyjen tilanteiden edessä, kuitenkaan unohtamatta tasa-arvon periaatetta.

-Venla

ps. Onnea Esalle omasta tuloksestasi.
Mielestäni meidän kannattaa todellakin jäädä nyt oppositioon uudistumaan, nuorentumaan ja terävöitymään. Mutta kauhistuttaa kyllä kovasti se, millaista koulutuspolitiikkaa saamme, jos Kokoomuksesta tulee opetusministeri. Kuinkakohan nopeasti saamme sanoa tervetuloa tasoryhmät peruskouluun - tällöin murentuu yksi aivan keskeinen meidän menestyksemme ja tasa-arvomme takaajista!

A. K. Tiivi kirjoitti...

Hyvää ja tarpeellista keskustelua. Nostan pienen lainan kautta erään näkökulman esiin. "Tero Pesonen" totesi:

"SDP henkii...Se huokuu Halosmaisuutta."

Ja myöhemmin:

"...Kokoomus sai viestinsä läpi, ja se oli positiivinen viesti, se puhui tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Se ei ollut kenenkään vastainen viesti."

Ensimmäinen pätkä todistaa liikkeemme elinvoimaisuuden, tarpeellisuuden ja legitimiteetin. Yli puolet suomalaisista valitsi viime presidentinvaaleissa sosialidemokraatin presidentiksi tasan tarkkaan hänen arvomaailmansa ja toimintansa johdosta. Olemme siis laajaa suosiota nauttiva kansanliike, joka ihmisten mielestä pitää huolta heille tärkeistä asioista.

Sitten tuo toinen pätkä. Siihen kiteytyy eräs merkittävä ongelma menneessä kampanjoinnissa. Ihmiset ovat suhteellisen onnellisia Suomessa, vaikka suuriakin epäkohtia yhä esiintyy. Heihin ei uppoa talouden ja työllisyyden (työllisten määrän!) kasvaessa painajaisilla pelottelu, vaan heille on tarjottava positiivisia visioita tulevaisuudesta, joiden varaan he voivat omaa elämäänsä rakentaa. Heidän tulevaisuudenuskoa tulee kasvattaa, ei kaventaa. Tähän tarvitaan uusia ajatuksia, uusia sanoja ja uusia tekoja.

Esa Suominen kirjoitti...

Upeaa, että aihe aiheuttaa näin paljon, tasokasta ja laaja-alaista keskustelua, kiitos siitä. Muutama oma havainto:

On aivan selvää, ettei tappiota voida laittaa sään tai mainonnan piikkiin. Syyt ovat syvemmällä, politiikassa ja rakenteissa, vaikka edellämainituissakin oli vikaa.

Ihmisten odotukset sosialidemokratiaa ja sosialidemokraattista puoluetta kohtaan ovat suuret. Vasemmiston kannattajat, niin äänestäjät kuin sympparitkin, toivovat mielestäni puolueeltaan ennen muuta yhteiskunnan aktiivista roolia, kansan vallan korostamista taloudellisen vallan vastapainona ja tukea vaikeuksiinsa. SDP ei ole, monista hyvistä tuloksista huolimatta, kyennyt täysimääräisesti tähän, tai ainakaan kommunikoimaan saavutuksiaan ulos. Ehkä juuri siksi kampanja saattoi vaikuttaa falskilta.

Totuus on, että tuloerot ovat kasvaneet ja osa porukasta pudonnut kelkasta. Ihmiset tietävät, että porvareita tämä ei kiinnosta, ja he ovat pettyneitä siihen, ettei se näytä kiinnostavan demareitakaan, joilta odotettiin enemmän (oli tämä totta tai ei). Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa dogmaattista vasemmistolaisuutta (jota kampanjakin harjoitti), vaan rakentavaa vasemmistolaisuutta, yhteistyötä vahvan oman agendan pohjalta. On luotava se oma "hearts and minds agenda", johon ihmiset voisivat uskoa, pelkkä talousmantra ei sitä ole, ei varsinkaan demareilla.

Uskon Peten näkemyksiin siitä, että nimenomaan toimihenkilönaiset käänsivät SDP:lle selkänsä ja kääntyivät Kokoomukseen. Tämä johtuu varmasti imagokysymyksistä, mutta ehkä myös "positiivisen viestin" puuttumisen vuoksi. Kokoomusääniä meni eteenpäin ehkä myös protestiksi, porvarihallituksesta tuskin moni julkisella sektorilla työskentelevä hyötyy. Tämä mielestäni korostaa edellä mainittua, SDP:n tulee olla yhteistyön puolue hyvinvointivaltion puolesta, puolue joka osaa työelämäkysymykset ja pitää huolta myös heikoimmista, puolue, jonka mielestä talouskasvu ja hyvinvointi täydentävät toisiaan.

Ihmisläheiset kasvot, ja ihmisläheiset toimintatavat auttavat alkuun tässä tilanteessa. Lisäksi puolueen on kyettävä näyttämään, että se ottaa tappion vakavasti. Raportti ei saa jäädä säätiedotukseksi, tilaisuuksiakin voitaisiin järjestää, ja ennen kaikkea - kysyä ihmisiltä mitä he sosialidemokraateilta odottavat? Liikettä itseään on kyettävä uudistamaan avoimempaan suuntaan, nykyinen pyramidimainen monoliitti ei kutsu osallistumaan tai kannattamaan, vaikka arvot ja asiat olisivatkin kohdallaan.

Toivoa kuitenkin on. Vaalien jälkeen allekirjoittanut, pomostani puhumattakaan, on saanut valtavan palautevyöryn suorastaan järkyttyneiltä ihmisiltä, joista osa on äänestänyt vihreitä, osa jopa Kokoomusta - ja joita kaduttaa nyt kummasti. "Eihän tässä näin pitänyt käydä, miksi perkeleet hävisitte!?" Nyt on kuitenkin maito maassa ja neljä vuotta mennään oikeistokomennossa. SDP:lle tappio voi tehdä hyvää, nyt tuuletetaan komeroita ja hankitaan uusia hyviä ihmisiä uudistamaan sosialidemokratiaa. Demarinuoriinkin on parissa päivässä liittynyt toistakymmentä uutta jäsentä ja puolue on saanut uusia nuoria jäseniä.

Panu kirjoitti...

Meikäläisen blogiin eräs kommentaattori totesi, että kokoomuslainen talouspolitiikka on nykyisissä oloissa realiteettien vaatima välttämättömyys, jolloin vasemmiston tehtäväksi jää lähinnä ajaa feministien ym. uhreiksi itsensä stilisoivien todellisuudessa varsin hyvinvoivien eturyhmien ryhmäetua (heh, olipas kömpelö ilmaus). Suurta osaa kansasta ei kiinnosta femakkojen ideologisen juputuksen tukeminen, joten he äänestävät kokoomusta. Jos demarit haluavat voittaa ensi vaalit, passaisi yrittää miettiä niitä keinoja, joilla demarit, tai vasemmisto yleensä, voisi talouspuolella tarjota uskottavan, oikeudenmukaisen vaihtoehdon sille kokoomuslaisten "ainoalle vaihtoehdolle".

Tosiasia on, että oikeistolla on nyt yhteiskunnallinen aloite, koska suuri osa ihmisistä on vakuuttuneita siitä, että kokoomuslainen taloudenhoito on ainoa reaalisesti olemassaoleva vaihtoehto, samaan tapaan kuin 70-luvulla vasemmistolla oli yhteiskunnallinen aloite, kun varsin merkittävä osa ihmisistä uskoi, että tulevaisuudessa odottaa jonkinlainen sosialismi. Passaisi teidän miettiä, miten pallo palautetaan vasemmistolle. Lipposen "me kokomustaamme vielä kokomustemmaksi kuin Kokoomus" -linja ei taida kannattaa ajan pitkään.

Ceterum censeo: heittäkää ne femakot pellolle, eivät ne kuitenkaan ole solidaarisia köyhille miehille.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Kuka voitti vaalit

Anssi Pirttijärvi kirjoitti...

Täällä on jo hyvää keskustelua ja onneksi blogin pitäjä vie näitä viestejä eteenpäin Kalliomäen työryhmässä.

Lisäilen vielä, että toivottavasti seuraavan neljän vuoden aikana jalkaannutaan enemmän, nimenomaan lähiöissä, jotka nyt nukkuivat ja ehkä jopa kysytään heiltä, miksi he eivät demareita äänestäneet.

Toiseksi nyt täytyy saada nuoremmat ikäluokat haltuun. Pitkän päälle ei SDP:lle riitä, että meillä oli 70-luvulla paljon nuoria kannattajia.

Kolmanneksi täytyy tarkoin seurata, mitä käy Kokoomuksen lupauksille tasa-arvotuposta. Meidän täytyy osoittaa, että sekä poliittinen että ammatillinen (SDP, SAK) työväenliike ajaa keskiluokan naisten, kuten sairaanhoitajien, asemaa paremmin kuin kokoomus.

Matias Kaihovirta kirjoitti...

Problemet med SDPs politik att man fjärmat sig från människan och människans vardagsverklighet, "långa bron" har blivit en mycket lång bro till de som är där uppe och de som är där nere. Esa, du har haft fina förslag på SDPs interna förnyelse och jag hoppas att de tas i bruk, men jag tror att problemet ligger i det att vi har en partiledning som inte har erfarenhet av arbetslivet i det s.k. vanliga samhället eller en utbildning, vilket trots allt är till nytta. Det känns lite ironiskt att Heinäluoma talar om vikten att utbilda sig när mannen själv har avbrutit sina studier och arbetat hela sitt vuxna liv i fackföreningsrörelsens trygga grå korridorer, långt från vardagsverkligheten. Gårdagens (27.3) Ajankohtainen Kakkonen satt en sannfinländsk riksdagskandidat från kymmenedalen, verkligen spiken på skaft varför SDP misslyckades i valet. Orsaken var de ovannämnda och resultatet torde vara klartext vid nuläget.
Jag är skeptisk till att Antti Kalliomäki kan komma till några resultat, det är allmän kännedom att han är en betydande person i kulisserna, högst antagligen blir resultatet att partiet utser en syndabock, högst antagligen en kvinna, som får gå.
Glöm inte Karl Poppers ord om att "total makt korrumperar totalt", det är just vad som hänt med SDP. Allt spel och "veljeily" med bästa broder politik samt maktfullkomlighet har nu straffat socialdemokraterna. Jag är inte ledsen över konsekvenserna mot socialdemokratiska politiker eller partiet i sig, utan över att de som vore i behov av socialdemokratisk välfärdspolitik kommer att få det ännu sämre med en borgerlig regering.
God fortsättning Esa och lycka till.