tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Hoitajapalkoista

Sinilevähallitus on ollut vallassa puoli vuotta ja ensimmäinen välikysymys tekee tuloaan. Hoitajapalkka-asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Tehy mainostaa tänään näkyvästi lehdissä. Hesarin koko sivun ilmoitus kysyy hyvän kysymyksen, kolmekymmentä euroa -tämäkö on paljon uhottu "historiallinen kädenojennus" hoitajille?

Kataista ei käy kateeksi. Kokoomuksessa oli varmasti tiedossa, ettei tupoa tule, niin pian vaalien jälkeen työnantajat kyseisen seikan ilmoittivat. Minkäänlaista yritystä tupon aikaansaamiseen ei sitäkään nähty. Keskitetty ratkaisu olisi tehnyt erityisesti suhteellisen aseman parantamiseen liittyvän tavoitteen saavuttamisesta taloudellisesti kestävällä tavalla jonkin verran realistisemman. Jos ja kun Katainen tilanteen tiesi, jää kaksi vaihtoehtoa. Joko hän antoi vaaleissa lupauksia joiden lunastamisen hän tiesi jo alunperinkin tuskin onnistuvan, tai sitten hän ei ymmärtänyt mitä on tekemässä. Oli sitten kyseessä kumpi vaihtoehto tahansa, ei hyvää kerro, että näillä eväillä istutaan Suomen valtionvarainministerinä.

Sinällään kautta linjan korkeampi palkankorotuslinja on monessa suhteessa perusteltu. Palkkojen osuus Suomen kansantulosta on laskenut jo pitkään ja suuri osa korotuksista valuu julkisen sektorin laariin verotulojen muodossa, loppukin jää hyödyttämään pääasiassa kotimaista kulutusta -työllistäen tätä kautta ihmisiä. Palkkatasa-arvon edistäminen jää kuitenkin puolitiehen. Luvattu tasa-arvoerä tarkoittaa n. 0,8 % korotusta kuntien palkkoihin. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että edellisen tupo-ratkaisun yhteydessä kuntien työntekijät saivat 3,9 %:n ylimääräisen korotuksen tupossa sovitun lisäksi. Siis paljon uhoa - vähän katetta puheille.

Toisen kysymyksen tuo kuntatalous. On olemassa kuntia, jotka kestävät kyllä jo tulevat korotukset ja jotka ovat jo nyt maksaneet ylimääräistä saadakseen hoitajatyövoimaa. Ja sitten on niitä, jotka eivät kestä. Valtio pettää kunnat, mikäli korotuksien kattamiseen ei löydy riittävästi rahaa. Vastuu kuuluu vaalilupausten seurauksena luonnollisesti hallitukselle. Seurauksena virkojen täyttämättä jättämisiä, lomautuksia, investointien lykkäämistä... Sinällään tämä voi olla tehokas keino kannustaa kuntaliitoksiin, joskin varsin julma sellainen.

Kaikki tietävät, ettei tavoitteen saavuttaminen ole helppoa ja yritys sinällään on kunnioitettavaa. Puheet ovat kuitenkin tekoihin nähden olleet komeita. Murheellisinta kuitenkin kaikista on Kokoomuksen ja Kataisen kiertely. "Ei ole luvattu"on Katainen todennut useaan kertaan. Iltalehden 500 euron kampanja on mikä on, mutta Katainen on ottanut aiheeseen itsekin kantaa niiltä osin, mikä koskee yleisen linjan ylimenevää osaa. 150 miljoonaa vuodessa, 600 miljoonaa vaalikaudessa on tästä alle puolet. Tämän lupauksen hän on kiistänyt mm. kuntamarkkinoiden paneelissa. Se kuitenkin löytyy Kokoomuksen nettisivuilta Kataisen omista kirjoituksista. Keskusta ja vihreät eivät nekään anna hallituskumppanilleen taustatukea, tosin erityisesti vihreiltä vaikuttaa puuttuvan kapasiteetti käsitellä tämänkaltaisia kysymyksiä.

Mikä auttaisi? Helppoa vastausta ei ole oppositiollakaan ja on selvää, että aikaa kuluu. On helppo vaatia vain lisää rahaa, joskin sitäkin tarvitaan. Demarivetoinen hallitus olisi todennäköisesti ponnistellut huomattavasti kovemmin kuin porvarihallitus saadakseen aikaan keskitetyn ratkaisun. Tämän puitteissa tasa-arvoistavien ratkaisujen aikaansaaminen, jotka demaritkin lupasivat, olisi ollut nykyistä viidakkoa helpompaa. Joka tapauksessa hoitoala on korotuksensa ansainnut ja hallituksen on luomassaan tilanteessa tultava esitettyä enemmän vastaan.

12 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Kerroppa Esa miten tupossa oltaisiin voitu tehdä ratkaisu jolla palkankorotuksia olisi ohjattu hoitajille vielä nyt tehtyä ratkaisua enemmän?

Ainakin minun käsitykseni tupoista on se, että niissä sovitaan yhtäläisistä korotuksista kaikille. Niiden kylkiäisenä on toki solmittu tasa-arvoeriä (joista työnantajapuoli ja Akava ovat halunneet eroon) mutta eihän se ollut Tehyn ongelma, koska he eivät halunneet naisvaltataisille aloille vaan nimenomaisesti hoitajille kohdistettua lisärahaa.

Esa Suominen kirjoitti...

Suoraa ja varmaa vastausta kysymykseesi ei varmasti ole. Valtion mahdollisuus vaikuttaa ratkaisuihin olisi kuitenkin ollut tuossa tilanteessa suurempi kuin tässä. Ja Katainenhan, kuten allekirjoittanutkin, puhui korostuneesti kaikista kuntasektorin koulutettujen naisten aloista.

Toki voisi leikkiä ajatuksella, että tupon yhteydessä korotukset olisivat olleet hieman maltillisempia kautta linjan ja tätä olisi täydennetty pienituloisille suunnatulla tuloveroalella, joka olisi kohdistunut korostuneesti naisvoittoisiin aloihin ja niiden ostovoimaan, sekä sen jälkeen lisätty valtionosuuksia. Monissa kaupungeissahan on jo nyt käytössä ylimääräisiä lisiä.

Ei voitane myöskään kiistää sitä tosiasiaa, että tuo raha, mitä nyt korotuksiin on varattu, on melkoisessa ristiriidassa vaalipuheiden kanssa. Toki tyhjää parempi sekin.

Petteri Oksa kirjoitti...

Ottia tuota, ethän todella tarkoita, kuten tuosta tekstistä käsityksen sain, että Tehyn pitää omilleen saada taistelullaan vielä enemmän rahaa?

Kirjoitat itsekin, että kovin monimutkaisesta asiasta on kysymys, mikä pätee korotusten osalta myöskin.

Esa Suominen kirjoitti...

Niin on. Joka tapauksessa kuntasektorin talous on jollain tavalla pelastettava. Paljon voidaan saada aikaan toimintojen tehostamisella ja päällekkäisyyksien poistamisella, joita molempia toivon mukaan saadaan kuntaliitoksilla aikaan.
(tähän liittyen mielenkiintoinen juttu VATTilta: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2007/10/02/VATT%3A+Hyvinvointipalveluista+voidaan+nipist%E4%E4+jopa+miljardi/200724267/382 ).

Meantime palveluiden on kuitenkin pyörittävä ja se vaatinee näiden korotusten oloissa valtiolta tällä hetkellä ajateltua suurempaa panostusta, jotta kunnat selviävät palkkausvelvoitteistaan ja kykenevät palvelutason parantamiseen.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Esa, tuo kaikki mitä (kommentissasi) kirjoitat on ihan asiaa ja kyllä minä entisenä keskusjärjestömiehenä tupojen edut tunnen. Yksi asia mihin ne kuitenkin soveltuvat huonosti on yksittäisten ammattiryhmien palkkauksen korjaaminen. Siitähän Tehyn vaatimuksissa on minun ymmärtääkseni kyse. Ainakin Jaana Laitinen-Pesola on minusta hyvin suoraan sanonut, että kunta-alan sopimuksen taso on sinänsä kohtuullinen mutta se ei riittävästi korjaa hoitajien palkkausta suhteessa muihin.

Varsinaisen tekstisi loppu on hämmentävä. Kunta-alan neuvottelut ovat päättyneet ja sopimus on tehty. Eikä hallitus ole neuvotteluosapuoli - vaikka välillä tuntuu että Laitinen-Pesola ja Katainen saisivat hoitaa sotkun keskenään. Alan sopimusmekanismi on sellainen, että jos Tehy saisi sitä (siis jo allekirjoitettua sopimusta) neuvoteltua jotenkin toisenlaiseksi, avataan sopimus kaikkien muidenkin sopijajärjestöjen osalta. Right, Petteri?

Esa Suominen kirjoitti...

Tottakai. Ok, tuo on epäselvä. Tarkoitus on kuitenkin ennen muuta korostaa kuntatalouden pelastamisen tarvetta. "Vastaan tulemisella" tarkoitan sitä, ettei valtio saa luistella vastuustaan sen suhteen, että monet kunnat joutuvat kauniistikin sanottuna kuseen korotusten keskellä.

Petteri Oksa kirjoitti...

Right indeed, Pete.

Ainoa vaihtoehto tuolle olisi ollut, että koko TNJ olisi lähtenyt taistelemaan oman sopimuksensa puolesta. Periaatteessa tietysti on mahdollista, että sairaanhoijat saisivat yksin oman sopimuksensa, mutta käytännössä tämä on mahdotonta.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Niin, eikö TNJ:n hajoaminen ja Superin oman sopimuksen tekeminen sekin ollut vielä vähän aikaa sitten "mahdotonta"? Tuntuu vähän siltä, että työmarkkinakäytäntöjä hallitsevat joskus liki myyttiset mittasuhteet saavat "totuudet", jotka sitten tarpeeksi kovassa paineessa joustavat.

Poliittisesti ja demokratian kannalta asia on minusta selvä: hallituksen on vastattava vaalilupauksistaan, jotka palkkapainetta ovat ratkaisevasti nostaneet. Vastaus on lisäraha, jota kunnilla ei ole, mutta valtio tekee samalla merkittävää ylijäämää. Varaa siis korjausliikkeisiin on. Estävätkö sen viime kädessä rakenteet vai poliittisen tahdon puute, siinä kysymys.

Petteri Oksa kirjoitti...

Arto, siinä on kuitenkin se, että ei Superilla nyt mitään omaa sopimusta ole, vaan he tulivat mukaan samaan sopimukseen. Ja samaan sopimukseen - tavalla tai toisella - tulevat mukaan todennäköisesti tehyläisetkin aikanaan. Ellei siis "mahdoton" tapahdu ja he saa omaa tes:iä, joka ei minusta olisi yhdenkään julkisen sektorin palkansaajan etu.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Jep, ilmaisin itseäni huolimattomasti. Super ei tehnyt omaa, mutta vastoin "ennakkotietoja" allekirjoitti TNJ:stä huolimatta Tehyn hylkäämän kunta-alan sopparin. Mutta siis vielä kerran, eikö todella ole_mahdollista_että Tehy tulisi muuttunein ehdoin mukaan kunta-alan sopimukseen?

Petteri: "tavalla tai toisella".

Onko liikkumavaraa vai ei?

Petteri Oksa kirjoitti...

On mahdollista, mutta siinä kannattaa huomioda tuo Peten mainitsema huomio siitä, miten kunta-alan sopimusjärjestelmä toimii. Muiden sopimusosapuolten pitää hyväksyä ja jos Tehy saisi merkittävästi lisää niin...

Tavalla tai toisella: Ottaa enemmän tai vähemmän turpaan lakossa, jonka ennakkoasetelmat ovat kohtuuttoman huonot.

Pitää muistaa se, että pieni kohdennus hoitoalalla on tässä sopimuksessa olemassa. Lisäksi tämän hallitusohjelman aikana tullaan vielä tekemään uudet sopimukset, jolloin on mahdollista hakea lisäkohdennuksia. Eli mahdollisuus olisi ollut lähteä mukaan pitkäjänteiseen kehittämiseen - tähänhän Super viittasi.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm.. nykyinen järjestelmä (TNJ, kollektiivistyyppinen sopiminen) palvelee kyllä järjestöeheyttä ja jonkin sortin palkkatasa-arvoa eri tavalla tuottavien alojen välillä.

Sen sijaan ylivertainen se ei ole. Ideologiselta kannalta katsottuna liberaalille se on täysin järjetön ja siksi olisikin toivottavaa, että Tehy saa murskattua vanhan perinteen.

Kannattaa muistaa tässäkin kiistassa oleva jousto: jos kunnallinen taso ei taivu, seuraava kärki pitää sitten iskeä poliittisella tasolla ja siirtyä yhä tiivimmin ostopalveluihin.

Tämä on ennenkaikkea korkeasti koulutettujen kannalta hyvä ratkaisu, SAK:ta se ei välttämättä miellytä joka on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Toisaalta itse keskusjärjestöt ovat sänkynsä pedanneet: minimipalkkojen joustamattomuus, virkasuhteiden suuri määrä vanhojen sukupolvien kohdalla on suunnannut joustot nuorempiin ikäluokkiin ja aiheuttanut aika kestämättömän tilanteen.

Helsingissä 90-luvulla tehty hiljainen sopimus murroksen ajoittamisesta "luonnollisen poistuman" kautta, joka on monessa muussakin kunnassa käytössä, on synnyttänyt aika kestämättömän tilanteen. Myllystä ei lähde tehoa niin paljon, kuin on toivottavaa.

Kylmä fakta: järjestelmä saataisiin paljon tehokkaammiksi, jos lähdettäisiin tekemään sitä tosissaan. Valitettavasti ei näköpiirissä, liian epäsuosittua politiikkaa.

Ainoa tie on siis perinteistä irrottautuminen ja paineen asettaminen, että kunnallinen sektori lyhyellä aikavälillä siirretään yksityisten hoidettaviksi soveltuvilta osin. Se nyt vain on helpompaa.