Eurooppalainen projekti on elänyt viime vuosina haasteellisia aikoja. Kansalaiset kokevat epäluottamusta unionia kohtaan. Vaikka EU on saavuttanut suuria tuloksia erityisesti rauhan ja taloudellisen kehityksen saroilla, monet ihmiset erityisesti pitkälle edistyneissä hyvinvointivaltioissa kokevat sen pikemminkin kansallisten järjestelmien uhkaajana kuin niiden kehittämisen turvaajana ja takaajana. Tämänpäiväinen tuomioistuimen Vaxholm-päätös voimistaa tätä mielikuvaa - ja syystä.Nk. Vaxholm-tapaus koski latvialaista rakennusyritystä, jonka oli määrä rakentaa koulu Vaxholmiin Ruotsiin. Kyseinen firma ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan ruotsalaisen työsopimusjärjestelmän mukaista sopimusta, jolloin Ruotsin rakennustyöläisten liitto Byggnads julisti työmaan saartoon.
Latvialaisyritys vetosi siihen, että se toimii latvialaisen rakennusalan ammattiliiton työsopimuksen mukaisesti ja että Ruotsin työmarkkinakäytäntö rajoittaa palveluiden vapaata tarjontaa kansallisuuden perusteella. Tapaus sai suurta huomiota ympäri Eurooppaa ja hakkaa merkityksessään mm. 141-pelleilyn mennen tullen. Päätöstä odotettiin - ja tässä nyt sitten ollaan.
Tuomioistuimen näkemys korostaa palvelujen viennin vapautta kunnon työolojen kustannuksella. Linja on käsittämätön. Vaikka koko päätöstä perustellaan palveluiden tarjoajan syrjimättömyyden perusteella, saa työntekijöitä näemmä syrjiä kansallisuuden perusteella ja maksaa heille elämiseen riittämätöntä palkkaa. Linja uhkaa myös kotimaisia, Vaxholmin tapauksessa ruotsalaisia pienyrityksiä. Toiset noudattavat paikallisia lakeja -ja toiset eivät. Kuka estää sosiaalisen dumppauksen ja työehtojen kierron, kun EU näemmä sen siunaa?
Tapaus kuvastaa erityisen ikävästi myös EU:n erästä toista suurta ongelmaa. Poliitikot puhuvat kauniisti sosiaalisista oikeuksista -ja tuomioistuin kävelee joka kerta kyseisten tavoitteiden yli markkinavapauksien nimissä. Missä viipyvät EU-tason lainsäädännölliset avaukset? Miksi pääoman vapaus on muita vapauksia -tai ihmisoikeuksia- arvokkaampi? Ehkä tämä saisi eurooppalaiseen vasemmistoonkin vauhtia? EU-vaaleissa vallan on vaihduttava tai nykyinen meno tekee upeasta projektista ensin vihatun ja sittemmin entisen.
Kaiken kaikkiaan synkkä ja paljonpuhuva tapaus. Ja murheellinen. Tällaisella politiikalla EU syö itse oman kannatuksensa ja vaarantaa koko tulevaisuutensa. Keskipitkällä aikavälillä tämä ei ole kenenkään etu, ei oikealla eikä vasemmalla.
Tekstit
10 kommenttia:
Tuomioistuimen linja ei minusta ole mitenkään käsittämätön. Se on sopusoinnussa EU:n perussopimusten ja unionin idean kanssa. 1980-luvulla Eurooppa-projektin suunta muutettiin tietoisella poliittisella toiminnalla.
Single European Act merkitsi unionin perustuslaillistamista radikaaliksi uusliberaaliksi entiteetiksi. Monetaristinen EMU-projekti 1990-luvun alussa sitten kruunasi tämän kehityksen.
EU ei ole mikään vaihteohto uusliberalismille. Päinvastoin, se on todellista lockelaista sydänmaata.
Toisenlainenkin Eurooppa on tietysti mahdollinen. Se edellyttää kuitenkin unionin nykyluonteen realistista ja kriittistä luentaa. Tällaista ei ole meidän mennään-niihin-pöytiin-joissa-tehdään-uusliberaaleja-päätöksiä -politiikassamme paljon näkynyt.
Joo, en käsittämättömyydellä viitannutkaan siihen, etteikö istuimen päätös olisi ollut odotettu. Käsittämätöntä on se, että tämänkaltaista politiikkaa noudatetaan, vaikka sen erityisestä onnistumisesta - ainakaan kokonaisyhteiskunnallisesta näkökulmasta- ei ole merkkejä missään.
Siis lähtökohta on, että joku fucking Latvia, jengi siellä herää amerikka-unistaan poliittisesti tietoisiksi; harmonisoivat lakinsa ja TESit sivistys/oikeusvaltioiden malliin. Silloin vaxholmeilta häviää ko. etumahdollisuus pelata markkinoilla.
NL:stä vapautumisen jälkeen ilman muuta tapahtui Baltiassa heilahdus toiseen äärilaitaan, olihan setä Samuli heidän ainut tukijansa, vaikeina vuosikymmeninä, mutta nyt voisi jo odottaa kehitystä jonkinlaisen synteesin suuntaan jossa riistokapitalismi nähdään riistokapitalismina.
Nyt lähti kyllä mopo käsistä.
Käsittääkseni Ruotsissa ei ole työehtosopimusten yleissitovuutta ja Lavalin sopimukset täytti ruotsalaisen lainsäädännön vaatimukset.
Näin svedujen reaktiot olivat lähinnä protektionismia... missä työmiesten välinen solidaarisuus?
Surkuhupaisaa onkin että ennen niin "internationaali" ay-liike on tänä päivänä niin nurkkakuntainen. Mieleeni tulee "tutkimukset" (muistaakseni SAK), joiden mukaan yli puolet Viron työvoimasta tulee Suomeen rajojen auetessa.
Come on!
Kutsuttakoon ihmisten vapaata liikkumista sitten vaikka uusliberalismiksi. Kannatan tätä hienoa aatetta!
Eikö työmiesten välistä solidaarisuutta ole nimenomaan se, että jokainen työmies saa palkan tehdyn työn mukaan, ei sen perusteella, että hän ei satu olemaan Svensson, vaan Ulmanis? Samasta työstä sama palkka, kansallisuuksiin tai pärstäkertoimeen katsomatta? Siitä minusta tässä on ollut kyse.
Ei voi olla niin, että työehtoja saa polkea, jos firma tai sen työntekijät tulevat muualta, lienee luonnollista, että kohdemaaperiaatetta sovelletaan sellaisissa asioissa kuin palkat. Vapaa liikkuvuus tottakai, muttei kenenkään hätää saa käyttää törkeällä tavalla hyväksi. Minusta työvoiman pitää saada liikkua vapaasti, kunhan ihmisillä on kohdemaassaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Se on sitä tasa-arvoa.
Ruotsalaisilla on painetta lainsäädäntönsä uusimiseen näiltä osin. On mielenkiintoista nähdä miten ay-liikkeen vastaista sotaa käyvä Ruotsin galluppohjamutiin pudonnut porvarihallitus asiaan suhtautuu.
työmiesten välistä solidaarisuutta on/olisi nimenomaan se, että jokainen työmies saa palkan tehdyn työn mukaan - myös Latviassa. Suhteiden solmiminen sen maan ay-liikkeen kanssa, tukeminen ja auttaminen kampanjoinnissa yms. ”yllytys”,
Ruotsin maaperässä tapahtuvat protektionistisen tutkainta vastaan taistelun asemesta. Jos sota kerran on jo hävitty sitä tietä.
En ole tutustunut päätökseen tarkemmin, mutta minusta se ei ollut yhtä lohduton kuin mitä Esa ja Lauri kokevat. Hesarin juttuhan otsikoi ainakin, että ongelmaksi koettiin ruotsalaisen järjestelmän "sekavuus".
En tiedä mihin viitattiin tarkemmin, mutta tuomioistuinhan tunnusti työtaisteluoikeuden ja kohdemaaperiaatteen sinänsä yhtä vahvoiksi kuin vapaan liikkuvuudenkin. Ei tämä asia ole vielä selvä, turha taas heti heitellä sitä tuhkaa ja julistaa EU tuhon tieksi.
Esim. Suomen tilanne olisi tässä ihan selkeä, kun meillä on esim. rakennusalalla yleissitovat työehtosopimukset. No, tuomiostuinhan voisi sanoa niitä "sekaviksi", mutta luulen että svedukeississä oli jostain muusta silti kyse.
ES: "Eikö työmiesten välistä solidaarisuutta ole nimenomaan se, että jokainen työmies saa palkan tehdyn työn mukaan, ei sen perusteella, että hän ei satu olemaan Svensson, vaan Ulmanis?"
...ja kehoittaa kylteillä "go home"?
...lisäksi ihmisten välistä tasa-arvoa on se, että samat lait koskevat kaikkia.
Jos yleisitovuus on työmiehen kannalta oikea ratkaisu sveduihinkin, niin sitten tulee propagoida yleissitovuutta (joka on sitten kokonaan toinen aihe).
...eikä siis kaataa hommaa EU:n viaksi.
Paremman maailman rakentaminen on ilmeisesti melko helppoa, jos nykyisen todellisuuden kaikki haasteet ja ongelmat juontuvat yhdestä ja samasta ilmiöstä eli uusliberalismista. Paitsi jos koetaan, että kaikki toimijat väriin katsomatta palvelevat tätä yhtä ja suurta epäjumalaa. Siitäkin huolimatta, iloista joulua kaikille, solidaarisesti ja parempaa maailmaa rakentaen!
Tietenkään kaikki tämän maailman ongelmat eivät johdu uusliberalismista. Sen sijaan suuri osa pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajoon liittyvistä prosesseista liittyy.
Pahoittelen kerettiläisyyttäni, kun olen joskus juljennut todeta jopa SDP:n edistäneen uusliberalismia. Moiset väitteethän ovat tietenkin kokolailla perusteettomia.
Tosiasiassa hyvinvointivaltion kriisin taustalla ovat maataloustuet, Kepun epärehellisyys sekä Pekka Himasen neroutta ymmärtämätön roskasakki.
Lähetä kommentti