sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Tuomioja

Erkki Tuomioja ilmoittautui eilen Kouvolassa mukaan SDP:n puheenjohtajakisaan. Tarkkasilmäisemmät havaitsivat allekirjoittaneenkin muutamassa uutislähetyksessä. Nelosen uutisissa käveltiin porukalla sisään Kouvolan kaupungintaloon kuin Don Quijote ja Sancho Panza.

Tuomiojan viesti oli selkeä. Hän vaatii demokraattisempaa puoluetta mm. jäsenäänestysten lisäämisen muodossa. Tähän toiveeseen on yhtynyt yli 20 puolueosastoa aloitteiden muodossa ympäri maan sekä koko SDP:n Helsingin piiri, Finlands Svenska Socialdemokrater FSD sekä SONK. Laaja puheenvuoro käsitteli myös runsaasti yhteiskuntapolitiikkaa.

SDP:n ja koko poliittisen järjestelmän on päästävä irti globalisaation sopeuttajan roolistaan ja palata kehitykseen vaikuttajaksi. Poliitikalla voidaan edelleen vaikuttaa myös yhteiskunnan reunaehtoihin. Se, tehdäänkö niin, on valinta, joka vaatii rohkeutta eikä salli jumittumista pelkkään ajankohtaiskommentointiin.

Kirjoitan tätä blogia yksityishenkilönä, en poliittisena avustajana. Silti minun on helppo kerta toisensa jälkeen olla monista asiakysymyksistä samaa mieltä Erkki Tuomiojan kanssa. Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen, yhteisöllisyys, globaali vastuu ja demokratia, ovat Suomen ja maailman kannalta kohtalonkysymyksiä. Haluan itse olla mukana sellaisessa puolueessa, joka voi uskottavasti ja ohjelmallisesti pyrkiä eteenpäin näiden kysymysten ratkaisussa. Suomessa ei tällä hetkellä ole ainuttakaan sellaista puoluetta. Ehkä meillä voisi olla yksi.

Tage Lindberg kirjoitti puheenjohtajalta vaadittavista ominaisuuksista. Luettelo oli hyvä ja täydentävä. Nostan esiin niistä viimeisen, arvot ja aatteet. Me olemme SDP ja sen on tarkoitettava jotain. Mikäli viime aikojen keskusteluista jotain on opittu, niin se, ettei sosialidemokratia aina kykene esiintymään erityisen selkeästi. Mitä ruusu rinnassa kertoo ihmisestä? Ruiskukka? Nuori menestyjä. Vihreä? Eettinen ihminen, huolissaan ympäristöstä. Yhteistä näille kahdelle on positiivinen identiteettilataus. Demareilta vastaavat selkeät mielleyhtymät puuttuvat.

Erkki Tuomioja kykenee paitsi olemaan vahva poliittinen johtaja, myös antamaan sosialidemokratialle tunnistettavat kasvot. Kansainvälinen kokemus ja arvostus on omaa luokkaansa suomalaisten valtiomiesten ja -naisten joukossa. Asiaosaamisessa Tuomiojalle ei löydy vastusta. Selkeä linja on tuonut paljon vihollisia. Mutta myös luottamusta ja arvostusta, jotka ovat vaikeammin havaittavissa kuin ilkeydet ja loanheitto.

SDP:n piirissä puhutaan paljon nuorten ja keskiryhmien tavoittamisesta. Uskon, että molemmat arvostavat suoraa ja rehellistä puhetta. SDP:n ongelma kummankaan ryhmän kohdalla ei ole ollut poliittisen linjan liika vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus, vaan sen selkeyden puute. SDP:n tulee olla vaihtoehto, jonka tunnistaa. Kun olet kaikkialla, et ole missään. Nuorten tavoittamisessa keskeistä on toivo, sanoma, josta voi innostua ja johon uskoa. Hyväkään markkinointi ei ainakaan vasemmistopuolueen kohdalla tätä korvaa.

Tuomiojassa kiteytyvät monet sellaiset arvot ja ajatukset, joita monet ihmiset kannattavat, mutta joille ei ole löytynyt joko lainkaan sopivaa puoluetta tai sitten heidän näkemyksensä on kovin epäselvä. Hän ei karta vaikeitakaan aiheita ja uskaltaa ajatella itsenäisesti, esimerkkinä vaikkapa viime päivien uskontokeskustelu. Spin doctorit eivät olleet taustalla kertomassa, ettei tätä aihetta kannattaisi käsitellä.

Mitä tulee jäsenvaaliin, ottakaa hyvät SDP:n jäsenet tämä asia todesta ja edistäkää sitä. Minä olen kyllästynyt siihen, että harvat ja valitut miehet järjestelevät vanhojen ennakkoluulojensa ja kaunojensa pohjalta yhteisen kansanliikkeen johtoa. Tämä on tilaisuus, käyttäkää se hyväksenne. Voimme myös vastata rehellisesti ja selkeästi kysymykseen: "Mihin voin vaikuttaa SDP:n jäsenenä?"

Minulla ei henkilökohtaisesti olisi minkäänlaista ongelmaa toimia myös vaikkapa Jutta Urpilaisen johtamassa puolueessa. Nykyinen puheenjohtajakin on julkista mainettaan parempi, eikä elämä loppuisi hänen uudelleenvalintaansa mikäli muut henkilövalinnat tällaisessa tilanteessa eivät tarkoittaisi oman esikunnan tai taustaryhmän vallan kasvattamista entisestään. Kaikkein mieluiten haluaisin kuitenkin nähdä SDP:n johdossa nimenomaan Tuomiojan, jonka valtavan potentiaalin haluaisin saada käyttöön puheenjohtajan paikalla. Ei rakentamassa dynastioita, vaan puolueelle uuden alun.

Erkki Tuomioja on ihmisenä ja poliitikkona sellainen johtaja, jonka SDP ja Suomi tarvitsevat. Tulkaa mukaan! Tehdään siitä yhdessä mahdollista. Sinä, joka kannatat, liity puolueeseen ja äänestä puoluekokousvaalissa ehdokkaita, jotka tukevat Tuomiojaa. Sinä, joka olet jo jäsen, lähde ehdokkaaksi! Tukensa voi ilmaista myös tulemalla mukaan kampanjaan vaikkapa Facebookissa -jäsenkirjaa ei tarvita. Kannattajia aletaan piakkoin kerätä myös verkkosivujen kautta, stay tuned!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Laitanpa Esa tähän saman kommentin, jonka juuri kirjoitin Peten blogiin:

Tuomiojan kannattaisi julkistaa nopeasti oma politiikkaohjelmansa. Hänellä on nyt se riski, että monilla on olemassa (kuten allekirj.) valmis kanta.

Kuitenkin lukisin mielelläni sellaisen 5-10 sivun, tänä vuonna kirjoitetun kuvauksen Tuomiojan ajattelusta ja poliittisista tavoitteista. Ehkä se olisi "sitä samaa vanhaa", mutta jos paperi olisi hyvä, se vähintääkin painostaisi muita kandidaatteja äkkiä mukaan kisaan.

Tuomiojan ei minusta kannata nyt jäädä ihmettelemään ja odottelemaan iskuja, vaan iskeä itse. Tämän sanottuani pidän toki epätodennäköisenä, että itse tukisin häntä SDP:n puheenjohtajaksi. En samaistu lainkaan hänen talouspoliittiseen ajatteluunsa. -koobra

-rh kirjoitti...

A:
"Tuomiojan ei minusta kannata nyt jäädä ihmettelemään ja odottelemaan iskuja, vaan iskeä itse.

Mun mielestä se, mitä hän on ottanut jo esille on sitä ihtiään, mitä muut eivät uskalla unissaankaan esittää: lopetaan se keskiaikaisen jöötin pakkosyöttö ja jos kohta pseudoakateeminen taivastelu oppilaitoksissamme - ja erotetaan kirkko valtiosta (oli jo Forssan ohjelmassa)...
Pohjimmiltaan ihmiskäsitys-kysymys. Kirkon ylläpitämä lakimoraali ei tunne etiikaa, ja on itse siviilisaation inhimisllistymisen suurin este.

Pete kirjoitti...

Itse olen tuon neuvoa-antavan jäsenäänestyksen suhteen ollut epäileväinen mutta nyt olen tullut sille kannalle, että miksi ihmeessä ei sitä ei voitaisi kokeilla? Homma kun olisi vielä teknisesti helppo ja halpa kun se tehtäisiin samassa yhteydessä puoluekokouedustajista käytävän äänestyksen kanssa: äänestyslippuun vain yksi sarake lisää ja se olisi siinä.

Ja minä en tällä kannallani edes pelaa kenenkään puolesta tai ketään vastaan. Ainakin jos ehdokkaina olisivat vain ET ja EH, niin minulle olisi aivan samantekevää kumpi heistä saisi enemmän ääniä.

Pete kirjoitti...

"Lehdellä" on taas varsin realistinen näkemys asiaan.