Hyökkäys on paras puolustus

Keskustan puoluekokous käynnistyi eilen Joensuussa vaalirahakeskustelun sävyttämänä. Jo hetken horjuvalta näyttänyt puoluesihteeri Jarmo Korhosen istuin sai kuitenkin voimakasta tukea jo aamupäivällä, kun puolueen puheenjohtaja valitsi strategiakseen Keskustan yhtenäisyyteen vetoamisen.

Vanhanen olisi myös voinut valita toisin. Tunnustamalla tehdyt virheet uhraamalla hämäriin puuhiin erikoistuneen puoluesihteerinsä vaikkapa toteamalla, että kohulla on alkulähteensä ja selkeä syynsä. Tämä syy on eittämättä Jarmo Korhonen. Tätä pöydän puhdistusta ei kuitenkaan nähty jonka vuoksi Korhonen jatkanee tehtävässään myös tämän päivän jälkeen. Tämä jättänee myös pysyvän arven keskustajohdon sekä vaalirahoituskeskustelua jatkaneiden tahojen välille.

Hyökkäysstrategiaan kuului paitsi "etelän median" syytteleminen, myös omien sotkujen sekä elinkeinoelämän rahoituksen rinnastaminen ammattiyhdistysliikkeen antamaan rahoitukseen. Samalla esitettiin suoraan sanoen törkeitä valheita oman rahoituksen mitättömyydestä suhteessa kilpailijoihin. Tämän voi kuka tahansa tarkistaa lehtien kansista minkä tahansa vaalin aikana. Jokaikisen maakuntalehtien vaalienalusajan kannet käyvät sinivihreästä tapetista milloin vain.

Mutta onko ay-liikkeen vaalituki todellakin rinnastettavissa Sukari & co -osastoon? Toisessa on kyse jopa satojen tuhansien ihmisten muodostamien järjestöjen, joilla on demokraattisesti valittu johto ja joiden tavoitteet ovat hyvin yleisyhteiskunnallisia, antamasta tuesta, toisessa taas yksittäisten vahvojen ja varakkaiden yksilöiden antamasta huomattavan suuresta tuesta, jolla on suora yhteys kyseisten henkilöiden omiin liiketoimiin? Onko tämä oikeasti sama asia? Sinälläänhän vaalirahaa saa antaa ja lienee luonnollista, että sitä myös annetaan. Kysymykset syntyvät riippuvaisuussuhteista sekä lakien rikkomisesta mallia Kalli.

Eräs sivujuonne kuviossa on se, että porvarien sotkeutuessa vaalirahasuohon näkyy kansalaisten luottamuksen pettäminen nimenomaan vasemmiston kannatuksessa. SDP:n suosio on notkahtanut keskustelua käytäessä. Vaalirahoituskeskustelu ei asiaa hyvin yleisellä tasolla seuraavien ihmisten mielissä yhdisty mihinkään puolueeseen, vaan puoluepolitiikkaan yleensä. Nämä kyseiset ihmiset ovat usein perinteisesti vasemmistopuolueita äänestäneitä. "Kaikki ne ovat samanlaisia roistoja" voi olla tuttu sananparsi eri puolilla maata. Vahvat pitävät aina huolen itsestään ja omista eduistaan. Pitää paikkansa tälläkin kertaa ja oikeisto varmasti äänensä saa -kaikesta huolimatta.

Keskustelu on silti käytävä ja pyykki pestävä. On kuitenkin sääli, että tehokkaimmat keinot muuttaa Suomen korruptiolle ja epäselvyyksille erittäin altista vaalijärjestelmää ovat poliittisesti mahdottomia. Pitkien listojen järjestelmää pidetään meillä epädemokraattisena. Sehän onkin käytössä muunnelluissa muodoissa mm. sellaisissa diktatuureissa kuin Ruotsi, Norja ja Hollanti. Nykyinen henkilökeskeinen vaalijärjestelmä on aivan liian hyvä bisnes tai hyödyttää niin korostuneesti tiettyjä vaikutusvaltaisia tahoja, jotta sen kannatus päästettäisiin julkisessa keskustelussa rapautumaan. Aina riittää leimakirveen heiluttelijoita sekä poliittisten pisteiden keräilijöitä.