lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Hyökkäys on paras puolustus

Keskustan puoluekokous käynnistyi eilen Joensuussa vaalirahakeskustelun sävyttämänä. Jo hetken horjuvalta näyttänyt puoluesihteeri Jarmo Korhosen istuin sai kuitenkin voimakasta tukea jo aamupäivällä, kun puolueen puheenjohtaja valitsi strategiakseen Keskustan yhtenäisyyteen vetoamisen.

Vanhanen olisi myös voinut valita toisin. Tunnustamalla tehdyt virheet uhraamalla hämäriin puuhiin erikoistuneen puoluesihteerinsä vaikkapa toteamalla, että kohulla on alkulähteensä ja selkeä syynsä. Tämä syy on eittämättä Jarmo Korhonen. Tätä pöydän puhdistusta ei kuitenkaan nähty jonka vuoksi Korhonen jatkanee tehtävässään myös tämän päivän jälkeen. Tämä jättänee myös pysyvän arven keskustajohdon sekä vaalirahoituskeskustelua jatkaneiden tahojen välille.

Hyökkäysstrategiaan kuului paitsi "etelän median" syytteleminen, myös omien sotkujen sekä elinkeinoelämän rahoituksen rinnastaminen ammattiyhdistysliikkeen antamaan rahoitukseen. Samalla esitettiin suoraan sanoen törkeitä valheita oman rahoituksen mitättömyydestä suhteessa kilpailijoihin. Tämän voi kuka tahansa tarkistaa lehtien kansista minkä tahansa vaalin aikana. Jokaikisen maakuntalehtien vaalienalusajan kannet käyvät sinivihreästä tapetista milloin vain.

Mutta onko ay-liikkeen vaalituki todellakin rinnastettavissa Sukari & co -osastoon? Toisessa on kyse jopa satojen tuhansien ihmisten muodostamien järjestöjen, joilla on demokraattisesti valittu johto ja joiden tavoitteet ovat hyvin yleisyhteiskunnallisia, antamasta tuesta, toisessa taas yksittäisten vahvojen ja varakkaiden yksilöiden antamasta huomattavan suuresta tuesta, jolla on suora yhteys kyseisten henkilöiden omiin liiketoimiin? Onko tämä oikeasti sama asia? Sinälläänhän vaalirahaa saa antaa ja lienee luonnollista, että sitä myös annetaan. Kysymykset syntyvät riippuvaisuussuhteista sekä lakien rikkomisesta mallia Kalli.

Eräs sivujuonne kuviossa on se, että porvarien sotkeutuessa vaalirahasuohon näkyy kansalaisten luottamuksen pettäminen nimenomaan vasemmiston kannatuksessa. SDP:n suosio on notkahtanut keskustelua käytäessä. Vaalirahoituskeskustelu ei asiaa hyvin yleisellä tasolla seuraavien ihmisten mielissä yhdisty mihinkään puolueeseen, vaan puoluepolitiikkaan yleensä. Nämä kyseiset ihmiset ovat usein perinteisesti vasemmistopuolueita äänestäneitä. "Kaikki ne ovat samanlaisia roistoja" voi olla tuttu sananparsi eri puolilla maata. Vahvat pitävät aina huolen itsestään ja omista eduistaan. Pitää paikkansa tälläkin kertaa ja oikeisto varmasti äänensä saa -kaikesta huolimatta.

Keskustelu on silti käytävä ja pyykki pestävä. On kuitenkin sääli, että tehokkaimmat keinot muuttaa Suomen korruptiolle ja epäselvyyksille erittäin altista vaalijärjestelmää ovat poliittisesti mahdottomia. Pitkien listojen järjestelmää pidetään meillä epädemokraattisena. Sehän onkin käytössä muunnelluissa muodoissa mm. sellaisissa diktatuureissa kuin Ruotsi, Norja ja Hollanti. Nykyinen henkilökeskeinen vaalijärjestelmä on aivan liian hyvä bisnes tai hyödyttää niin korostuneesti tiettyjä vaikutusvaltaisia tahoja, jotta sen kannatus päästettäisiin julkisessa keskustelussa rapautumaan. Aina riittää leimakirveen heiluttelijoita sekä poliittisten pisteiden keräilijöitä.

12 kommenttia:

keskenerainen kirjoitti...

Mitä demarit sitten häviäisivät rahoituksen julkistamisessa? Avoimmuus auttaisi erottamaan vasemmiston rahoituksen oikeistosta jos eroja on.

Toivottavasti kohun lähteet todella selvitetään ja jupakan seurauksena seuraavien vaalien budjetit ovat edeltäviä pienempiä. Vaalibudjettien jatkuvasti kasvava koko uhkaa aidosti edustuksellisen demokratian perusteita.

Sopii toivoa selvittelyn etenevän EU-parlamenttiin saakka. Kyösti Virrankoski esim. on näemmä myynyt tauluja 60 000 euron edestä. (pdf)

Niko kirjoitti...

Jos SDP:n kannatus laskee, niin se ei siis voi johtua siitä, että äänestäjien mielestä demarit ovat tekopyhiä räksyttäjiä? Ei ei, demarin mielestä se voi johtua vain siitä, että kansa on niin tyhmää, ettei se tajua kannattaa ainoaa oikeaa puoluetta.

Esa Suominen kirjoitti...

Niko; ainahan nuo tekstit näemmä voi lukea siten kuin ne omaan ahtaaseen ideologiaan parhaiten sopivat.

Anonyymi kirjoitti...

Mitkäköhön mahtavat olla ne "henkilökeskeisestä vaalijärjestelmästä hyötyvät tietyt vaikutusvaltaiset tahot" jotka estävät siirtymisen pitkiin listoihin . Tarmo M.

-rh kirjoitti...

Kepun puoluekokousta ei kannata ihmetellä; siellä puhutaan, mitä kenttä haluaa kuulla ja perinteisellä kepu-retoriikalla (suomen-hevonen, tukkimetsään ym.)
Metaforaa, assosiaatiota kognition asemesta, menoa ajattelun ja järjen kustannuksella.

Ja sitten mitä Niko tuossa edellä kärjistää, katopa mun blogista viimeinen merkintä (15.6.)

t kirjoitti...

On vähintäänkin erikoista, että intressiryhmästä riippuen vaalirahan antajien tarkoitusperät peseytyvät mielestäsi. Avoimuutta tarvitaan, olemme siitä varmasti samaa mieltä. Sen sijaan tuen antajien jakaminen ansion keräämisen muodon perusteella on varsin kummallista. Yrittäjyys on aivan samalla tavalla työtä kuin ansiotyökin. Onko se vähemmän arvokasta mielestäsi kuin ansiotyö?

Esa Suominen kirjoitti...

Kuten todettua, avoimuutta tarvitaan lisää ja vaalitukea tullaan todennäköisesti tulevaisuudessakin antamaan. Minusta kuitenkin arveluttavaa on se, että rahaa voidaan pyrkiä sitomaan "sulle-raha-mulle-tontti" -tyyppisesti. Tottakai rahoittajilla on intressejä, mutta minusta työnantajien vaatimusten huomioiminen vaikkapa veropolitiikassa on aivan eri asia kuin käyttää arvovaltaansa jonkun yksittäisen tyypin kaava-asian edistämiseen.

Jos tässä nykyisenkaltaisessa rahoitustodellisuudessa pitää elää (toivottavasti muutoksia saadaan), niin parempi voisi olla malli, jossa halukkaat vaalirahoittajat voivat osallistua kollektiivien kautta. Niiden tavoitteet olisivat väkisinkin huomattavasti yleisyhteiskunnallisempia kuin johonkin kauppapaikkaan tai kaavaan liittyviä. Ei voi olla niin, että yksi Toivo Sukari voi vastata miljoonia tavallisia ihmisiä.

Kati kirjoitti...

Mä olen alkanut lämpenemään pitkille listoille Europarlamenttivaaleissa. Veikkaan, että ensi vuonna kesällä pidettävät vaalit eivät innosta kunnallisvaalien jälkeen. Tulemme myös törmäämään siihen, että asioista ei keskustella kunnolla vaan läpi pääsee aika pitkälti ne jotka näkyvät eniten. Tähän näkymiseen tarvitaan luonnollisesti paljon rahaa..

Pitkät listat siis käyttöön EU-vaaleissa niin saadaan vaaleissa puolueiden erot näkyviin ja asiat keskusteluun.

-rh kirjoitti...

Niiden tavoitteet olisivat väkisinkin huomattavasti yleisyhteiskunnallisempia kuin johonkin kauppapaikkaan tai kaavaan liittyviä ...

Eihän se niin tässäkään ollut; vaan perustasolla rakennuslakiin ja sen tulkintaan haluttiin vaikuttaa
- ko. intressiryhmiä pelotti kestävänkehityksen mukainen tulkinta, lainohjaus.

t kirjoitti...

Pitkät listat eivät ole ratkaisu demokratiaan taasen: ne painottavat kollektiivia aina individuaalin edelle. En tietenkään ihmettele, että juuri sosialistit tätä kannattavat.

Korhonen esitti täydellistä avoimuutta vaalirahoitukseen:

http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/0115.html?view=tpn

Mikäs teidän linjanne on? Vai jatketaanko tontti per ääni-vihjailulla?

oblomov_jr kirjoitti...

Syy-seuraus -suhde demareiden gallup-kannatuksen ja vaalirahoitusjupakan välillä ei välttämättä ole selvä.

Moni voi olla tyytymätön sdp:n äskeisen puoluekokouksen henkilövalintoihin ja lehmänkäännökseen kohti keskustaa.

-rh kirjoitti...

Ei kuulemma ole muita (tyytymättömiä) kuin mä.