lauantaina, elokuuta 30, 2008

Poliittinen keskusta?

Kun SDP:n puheenjohtaja vaihtui, määritteli Jutta Urpilainen SDP:n "arvopuolueeksi joka on jäänyt yksin poliittiseen keskustaan". Tästä vaikutti syntyvän aidosti mielenkiintoinen keskustelu, joka jäi kuitenkin hieman kesken.

Suomessa termiä poliittinen keskusta on vaikea käyttää, koska se yhdistyy helposti Keskusta -nimeä kantavaan agraaris-konservatiiviseen oikeistopuolueeseen. Eurooppalaisessa poliittisessa kartassa Suomen Keskusta on kummajainen, jolle ei varsinkaan vastaavalla kannatuksella tahdo helpolla löytyä verrokkia. Maalaisliittolaisuus voidaankin suoralta kädeltä hylätä synonyymina poliittisessa keskustassa olemiselle.

Mitä Suomen SDP:n "poliittinen keskustassa olo" sitten voisi tarkoittaa? Se voisi tarkoittaa ajattelua, jossa vasemmisto-oikeisto -jako liittyy nimenomaan luokkakysymyksiin ja joiden nähtäisiin vanhempaa yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä lientyneen tai poistuneen. Jos entisenkaltaisia selkeitä yhteiskuntaluokkia ja sitä kautta eturyhmiä ei enää ole, poistuu teollisuusyhteiskuntaan syntyneiltä puolueilta eturyhmäulottuvuus. Silloin keskeiseksi jäävät ennen muuta arvot -tai sitten eturyhmät muodostuvat jollain muulla tavoin kuin työmarkkina-aseman mukaan.

Yllä oleva varmasti sisältää osan totuutta, mutta myös työmarkkina-asemilla ja asemalla tuotannossa ja taloudessa on edelleen merkitystä. Talous on poliittista, myös tilanteessa, jossa se tarkoituksella pyritään depolitisoimaan. Perinteistä politiikkaa kuitenkin murentaa ennen muuta sen jääminen kansalliselle tasolle talouden ylikansallistuessa sekä paikallisella tasolla ihmisten identiteettien moninaistuminen. Verrannollisessa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset voivat kuulua kulttuurisesti aivan eri ryhmiin. Tämä antaa tilaa ennen muuta Suomen politiikan kaltaiselle vihreälle liikkeelle.

Kun taloudellisilla asemilla ja rakenteilla on edelleen huomattavaa merkitystä, voidaan taloudellisten asemien merkityksettömyys ainakin pääosin unohtaa. "Poliittinen keskusta" voisikin myös tarkoittaa vasemmistolaisten painotusten vähentämistä an sich. Mikäli katsotaan, ettei muuttuneessa yhteiskunnassa esimerkiksi sosioekonomisen tasa-arvon tavoittelulle ei enää ole vastaavaa tarvetta - tai kannatusta- kuin aiemmin, voitaisiin näitä painotuksia politiikan teossa ja linjauksissa vähentää. Se voisi myös tarkoittaa sen näkemyksen perustuslaillistamista, että vahva taloudellinen suorituskyky yksin, ilman yhteiskunnan aktiivista toimintaa, koituu kaikkien hyödyksi.

Tilanteessa, jossa maassa menee keskimäärin taloudellisesti hyvin, mutta erot ja eriarvoisuus ovat kasvussa ja tietty osa yhteiskuntaa erottuu omaan todellisuuteensa niin asteikon ylä- kuin alapäässäkin, ei tälle oletukselle kuitenkaan löydy juuri perusteita. Suomessa aivan liian vähälle julkiselle keskustelulle jäänyt rahoitusmarkkinakriisi viimeistään osoittaa, ettei vapaa markkinatalous kykene takaamaan vakaata ja tehokasta toimintaa -reiluista ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista puhumattakaan, vaan vahvoja julkisia instituutioita sekä interventioita tarvitaan. Lisäksi sosialidemokratian koko eettinen oikeutus sekä laaja osa itseymmärryksestä liittyy nimenomaan heikommassa asemassa olevien puolustamiseen. Kyseessä olisi melkoinen periaatteellinen suunnanmuutos, josta puolue tuskin selviäisi.

SDP:n poliittista keskustaa pitää siis etsiä vielä muualta. Se voidaan myös asemoida suhteessa kilpaileviin puolueisiin. Tähän voitaisiin viitata myös kyseiseen keskustaan jäämisellä. Ei siis siirtymisellä sinne. Tämän määrittelyn mukaan SDP on aina sijainnut poliittisessa keskustassa, laitavasemmiston ja äärioikeiston/talousliberaalien välisessä maastossa. Tätä voidaan pitää historiallisena tosiseikkana. Mikäli oikeistolaiset painotukset saavat valtaa kilpailevissa puolueissa ja ne siirtyvät poliittisesti oikealle, ja SDP:n linja on korostuneesti pysyvä, ollaan tilanteessa jossa tällä tavoin määriteltyyn keskustaan jää vain SDP.

Tälläkin näkökulmalla on ongelmansa. Myös SDP on vaihtanut usein linjauksiaan, eikä Urpilaisen kauden SDP ole varmastikaan samanlainen kuin vaikka Lipposen kauden, tai millainen olisi ollut Erkki Tuomiojan vetämä sosialidemokraattinen puolue. Nykyistä tai tulevaa uutta linjaa ei voida määritellä vain suhteessa muihin, vaan se rakennetaan omalta analyysipohjalta omiin periaatteisiin ja ajatuksiin tukeutuen. Sen tarkkaileminen mitä vierellä tapahtuu on vaalitaktiikkaa ja sinällään tärkeää valppaana olemista, muttei käy ohjelmallisen uudistustyön peruslinjaksi.

Poliittinen keskusta voidaan myös määritellä siten, että kyse on ihmisten suuren enemmistön liikkeestä sekä vasemmistolaisella painotuksella yhteiskunnan positiivisesta roolista heidän elämiensä mahdollisuuksien takaajana. Ison-Britannian Labourin sloganeista ehkä tarttuvin koskee vallan, varallisuuden ja mahdollisuuksien jakamista tasaisesti, to put power, wealth and opportunity in the hands of the many, not the few. Luottamusta yhteiskunnan suuren enemmistön, tavallisten työtätekevien, eläkkeelle jo siirtyneiden sekä nuoren sukupolven haluun rakentaa yhteiskuntaa, jossa myös heikommista pidetään huolta. Sosialidemokraattien "poliittinen keskusta" voisikin tarkoittaa nimenomaan tätä. Keskeistä on kuitenkin se, että SDP itse määrittelee mitä tämä puhuttu "keskusta" nimenomaan sisällöllisesti tarkoittaa.

9 kommenttia:

Elina Aaltio kirjoitti...

Hei Esa,

hyvä kun olet tarttunut tähän kysymykseen. Itseänikin se suuresti kiinnostaa. Mitä tosiaankin tarkoitetaan sillä, että SDP on jäänyt poliittiseen keskustaan?

Esitit useita vaihtoehtoja, ja kuten totesit, mikään niistä ei oikein toimi selityksenä. Itse epäilen, ettei puheenjohtaja itsekään oikein tiennyt mitä tarkoitti tämän lauseen sanoessaan. Ehkä se pääsi lipsahtamaan. Jos ei, haluaisin kuulla puoluejohdon oma määritelmän poliittiselle keskustalle.

Jospa sillä tarkoitetaan sitä, että kun arvot ovat vasemmalla, mutta poliittinen toiminta oikealla, keskimäärin ollaan keskellä.

Pete M. kirjoitti...

Minusta SDP on poliittisessa keskustassa mutta kyllä sinne mahtuvat aika hyvin myös nykyiset hallituspuolueet. En ainakaan minä ole havainnut mitään merkittävää siirtymistä oikealle, mutta ehkä olen liian kaukana Espoossa sitä havaitakseni :-)

Puolueen puheenjohtajan sanomisia tuskin voi selittää kukaan muu kuin hän itse. Jos hänen ajatuksensa vaivaat mieltä niin eikö kannattaisi kysyä häneltä itseltään? Uskon että vastauksenikin saa.

JP kirjoitti...

moi Esa! tosta talouskriisistä on puhuttu paljon ja itse olen samaa mieltä filosofi Tommi Uschanovin hesarissa 24.8 esittämään kritiikkiin, että vasemmisto ei kommentoi kriisiä mitenkään ja että talouspolitiikan tutkiminen on jäänyt vähälle. Urpilaisen olisi puheessaan pitänyt määritellä mitä meinaa poliittisella keskustalla, niin ei tarvisi nyt arvuutella :)

Petteri Oksa kirjoitti...

Nii-ih, eikös tämä "neue mitte" jossain jo joskus nähty. Tunnetun loisteliain tuloksin.

Meikä on niin toivottoman vanhanaikainen, että poliittisessa keskustassa olevaan puolueeseen kuuluminen tuntuu vastenmieliseltä. Että jotta jos sinne parkkeerataan, niin sillä saattaa olla seurauksia.

Poliittisessa keskustassa ei ole muuta ohjaavaa periaatetta kuin pragmatismi - ja siitä taas ei, minusta, ole poliittiseksi ideologiaksi.

Piia Rekilä kirjoitti...

Minulle (HUOM SIIS MINULLE) sosialidemokratia on aina edustanut eräänlaista keskellä olemista ja konsensusta. En ihan ymmärrä miksi keskellä oleminen tarkoittaisi sitä, että emme ole heikompien asialla. Minulle keskellä oleminen tarkoittaa sen tiedostamista, että ihminen on inhimillinen ja tarvitsee vastineen maksamilleen asioille.

Keskellä voi saada turpaansa niin oikealta kuin vasemmalta, mutta loppujen lopuksi yhteiskuntaa parantavat muutokset syntyvät vasta, kun keskiluokka on ne valmis maksamaan. Siksi heitä on kuunneltava. Minulle keskellä oleminen on sitä, että ymmärtää useamman kuin yhden näkökulman ja valitsee niistä sen, joka tuo inhimillisesti parhaan tuloksen.

Tämä tosiaan voi olla pragmaattista, mutta eikö poliittisen ideologiankin pitäisi olla ennemminkin keino saavuttaa tietynlainen maailma kuin itseisarvo.

Kari kirjoitti...

Ansiokas kirjoitus - taas kerran.

Terminä "poliittinen keskusta" on kieltämättä epäselvä ja jopa vaarallinen puolueen laajaa kannattajakuntaa ajatellen. Kaiken lisäksi SDP:llä tuskin on voimaa lanseerata tuota käsitettä uudelleen sillä tavoin, että se aukenisi kansalaisille meidän eduksemme. Annetaan siis kepulien pitää keskusta jatkossakin reilusti omanaan.

Sen sijaan lopussa esittämäsi brittislogan sopii mainiosti SDP:n ideologiaan. Kenties meidän olisikin parasta pitää esillä omia arvojamme ja ajatuksiamme, kuin korostaa asemointiamme useimmille ihmisillekin epäselvällä puoluekartalla.

Matti kirjoitti...

Hyvää pohdintaa (joskin julkisen keskustelun peräänkuuluttaminen kahteen kertaan aktiivisen keskustelijan itsensä taholta on vähän arveluttavaa), mutta mainitsemasi vihreän liikkeen onnistuminen on sittemmin 20 vuotta takaperin synnyttänyt ihan oikean puolueenkin :D.

Keskellä alkaa kyllä olla niin ahdasta että jostain laidasta pitää yrittää läpimurtoa. Perussuomalaisten noste on kova, mutta läpimurto tuntuu tulevan vähän alakautta...

Anonyymi kirjoitti...

by the way vieläkö vimma-klubi toimii esa?

Esa Suominen kirjoitti...

Vimma toimii, mutta kutsujina toimii itseni siirryttyä Turkuun Saija Jokela (saija.jokela (at) helsinki.fi). Laita viestiä hänelle jos epäilet pudonneesi listalta.