Eriarvoistuminen ei ole välttämätöntä

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 23.10.2008

Vaikka Suomessa toistaiseksi suurella enemmistöllä menee kohtuullisen hyvin ja ostovoima kasvaa, ovat myös erot kasvaneet. Tämä näkyy hyvin konkreettisissa asioissa kuten eliniän odotteissa, mutta myös kouluissa ja niiden oppimistuloksissa.

Suomessa tapahtuva polarisaatiokehitys tapahtuu kahteen suuntaan, köyhyyteen ja rikkauteen. Toisaalla köyhtyvien ja syrjäytyvien elämänmahdollisuudet ja elämänlaatu putoaa yleisestä yhteiskunnallisesta ”normista”. Toisaalla rikkaat eristäytyvät omille alueilleen ja omien yksityisten palveluidensa pariin, omaan maailmaansa, jossa globalisaatio on toden totta mahdollisuus. Saman kaupungin toisella laidalla se on enimmäkseen, ellei ainoastaan, uhka.

Eräs keskeinen syy siihen, että suomalainen yhteiskunta näyttää hyväksyvän entistä suuremmat erot, liittynee juuri kokemusmaailmojen eriytymiseen. Tässä aluevaikutuksilla ja alue-eriytymisellä on suuri merkitys. Erilaisiin ihmisiin törmää omassa arkipäivässään entistä vähemmän. Tällöin ei synny kokemusta yhteisessä veneessä olemisesta. Lapsiin osuessaan tämä kehitys on erityisen epäoikeudenmukainen.

Vastaus voisi löytyä kansallisella tasolla mm. erojen vähentämisen nostamisesta politiikan painopisteeksi, palvelupanostuksista ja asiakasmaksujen vähentämisestä, aktiivisesta, kysyntävetoisesta talous- ja työllisyyspolitiikasta, sosiaalisesti kestävästä yhdyskuntasuunnittelusta, jolla vältetään alue-erojen kasvu ja tasa-arvoistavasta, kaikki mukaan ottavasta koulutuspolitiikasta.

Finanssikriisi tarjoaa hyvän esimerkin siitä, ettei vapaa markkinatalous yksin kykene tuottamaan kestävää hyvinvointia. Nyt tarvitaankin uudenlaista julkista aktiivisuutta.