Ajallisten rajallisuudesta ja vastuullisesta ympäristönsuojelusta

Jos olisimme ikuiset,
niin kaikki muuttuisi.
Koska olemme ajalliset,
jää paljon ennalleen.

Oheinen runo on erään suosikkikirjoittajani, Bertolt Brechtin tuotantoa. Pariin riviin liittyy paljon oleellista, erityisesti, kun niitä pohditaan suhteessa ympäristöpolitiikkaan ja ympäristönsuojeluun. Aivan liian usein ympäristölliset näkökulmat jyrätään taloudellista voittoa tai lyhytaikaista ja –näköistä mukavuutta tavoitellessa. Kaikki ovat yhtä mieltä ympäristönsuojelun tarpeellisuudesta ja tärkeydestä. Muutosvauhti on kuitenkin liian hidas, jotta maailman mahtavat katsoisivat asian vaativan todellisia ja nopeita toimenpiteitä.

Huonoa ja vaarallista politiikkaa, josta laskun maksavat meidän lapsemme. "Ikuisesti elävät" ihmiset todennäköisesti lopettaisivat yhteisen kotinsa tuhoamisen ja keskittyisivät paremminkin sen korjaamiseen. Koska elämä on lyhyt, keskitytään aivan liian usein toisia vastaan kilpailemiseen sekä oman vaurauden kasvattamiseen toisten, tässä tapauksessa tulevien sukupolvien kustannuksella. Tästä sopii syyttää niin liike-elämää, valtioiden johtoa kuin ammattiyhdistysliikettäkin. "Ajalliset" ovat valitettavan rajallisia.

Valitettavaa on kuitenkin myös se, että myös monet hyvää tarkoittavat ja tärkeää työtä tekevät järjestöt erityisesti ympäristöpolitiikassa itse asiassa vahingoittavat tärkeää asiaansa. Paras esimerkki tästä on Greenpeace. Viimeinen esimerkki tästä oli järjestön reaktio uutiseen Ranskaan rakennettavasta fuusioreaktorista. Upea tekninen edistysaskel, fuusioenergia, on tämän koereaktorin myötä askeleen lähempänä toteutumista. Fuusioenergia on toimiessaan käytännöllisesti katsoen rajaton ja saasteeton energiavaihtoehto, jonka kaupallinen käyttö voi olla mahdollista n. 50 vuoden kuluttua. Mutta mitä tämä "luonnon pelastamiseen" erikoistunut järjestö tekee? Tuomitsee tämän energiamuodon kehittämisen "resurssien haaskauksena"!

En voi ymmärtää, mikä ongelma on sellaisessa energiantuotannossa, joka ei kuormita ympäristöä? Miksemme voisi pyrkiä yhdistämään sekä aineellisen hyvinvoinnin että puhtaamman ympäristön, jos meillä on siihen mahdollisuus? Kun vielä otamme huomioon sen, että ihmiset pitävät jääkaapeistaan ja autoistaan sekä sen, että kehittyvien maiden väestöllä on myös oikeus halutessaan nauttia länsimaisen tasoisesta hyvinvoinnista siinä, missä meilläkin, tarkoittaisi Greenpeacen linjaus käytännössä yhä kauemmin jatkuvaa hiilen polttoa ja perinteisen ydinvoiman rakentamista. Totta on toki se, että puhtaampaa energiaa tarvitaan jo aikaisemmin kuin 50 vuoden päästä, mutta ratkaisu tähän ei ole kehityksen pysäyttäminen.

Vastuullinen ympäristönsuojelu on ympäristöajattelun valtavirtaistamista, sitovaa kansainvälistä ja kansallista lainsäädäntöä, taloudellisia kannusteita ympäristöystävällistä teknologiaa käyttöönottavalle teollisuudelle, ympäristönäkökulmien lisääntyvää huomioon ottoa kansainvälisissä kauppa- ym. yhteistyösopimuksissa, toimivaa sanktiojärjestelmää sopimusten laiminlyöjille, huomattavaa panostusta puhtaampien energialähteiden ja tuotantomuotojen kehittämiselle sekä riittävän kokoisten rauhoitettujen alueiden perustamista. Sokea kiihkoilu ja asioiden periaatteellinen vastustaminen on kestämätöntä ja antaa turhaan retorisia aseita niille, joille luonto ei ole muuta kuin resurssivarasto ja leikkikenttä.