tiistaina, elokuuta 09, 2005

Ajallisten rajallisuudesta ja vastuullisesta ympäristönsuojelusta

Jos olisimme ikuiset,
niin kaikki muuttuisi.
Koska olemme ajalliset,
jää paljon ennalleen.


Oheinen runo on erään suosikkikirjoittajani, Bertolt Brechtin tuotantoa. Pariin riviin liittyy paljon oleellista, erityisesti, kun niitä pohditaan suhteessa ympäristöpolitiikkaan ja ympäristönsuojeluun. Aivan liian usein ympäristölliset näkökulmat jyrätään taloudellista voittoa tai lyhytaikaista ja –näköistä mukavuutta tavoitellessa. Kaikki ovat yhtä mieltä ympäristönsuojelun tarpeellisuudesta ja tärkeydestä. Muutosvauhti on kuitenkin liian hidas, jotta maailman mahtavat katsoisivat asian vaativan todellisia ja nopeita toimenpiteitä.

Huonoa ja vaarallista politiikkaa, josta laskun maksavat meidän lapsemme. "Ikuisesti elävät" ihmiset todennäköisesti lopettaisivat yhteisen kotinsa tuhoamisen ja keskittyisivät paremminkin sen korjaamiseen. Koska elämä on lyhyt, keskitytään aivan liian usein toisia vastaan kilpailemiseen sekä oman vaurauden kasvattamiseen toisten, tässä tapauksessa tulevien sukupolvien kustannuksella. Tästä sopii syyttää niin liike-elämää, valtioiden johtoa kuin ammattiyhdistysliikettäkin. "Ajalliset" ovat valitettavan rajallisia.

Valitettavaa on kuitenkin myös se, että myös monet hyvää tarkoittavat ja tärkeää työtä tekevät järjestöt erityisesti ympäristöpolitiikassa itse asiassa vahingoittavat tärkeää asiaansa. Paras esimerkki tästä on Greenpeace. Viimeinen esimerkki tästä oli järjestön reaktio uutiseen Ranskaan rakennettavasta fuusioreaktorista. Upea tekninen edistysaskel, fuusioenergia, on tämän koereaktorin myötä askeleen lähempänä toteutumista. Fuusioenergia on toimiessaan käytännöllisesti katsoen rajaton ja saasteeton energiavaihtoehto, jonka kaupallinen käyttö voi olla mahdollista n. 50 vuoden kuluttua. Mutta mitä tämä "luonnon pelastamiseen" erikoistunut järjestö tekee? Tuomitsee tämän energiamuodon kehittämisen "resurssien haaskauksena"!

En voi ymmärtää, mikä ongelma on sellaisessa energiantuotannossa, joka ei kuormita ympäristöä? Miksemme voisi pyrkiä yhdistämään sekä aineellisen hyvinvoinnin että puhtaamman ympäristön, jos meillä on siihen mahdollisuus? Kun vielä otamme huomioon sen, että ihmiset pitävät jääkaapeistaan ja autoistaan sekä sen, että kehittyvien maiden väestöllä on myös oikeus halutessaan nauttia länsimaisen tasoisesta hyvinvoinnista siinä, missä meilläkin, tarkoittaisi Greenpeacen linjaus käytännössä yhä kauemmin jatkuvaa hiilen polttoa ja perinteisen ydinvoiman rakentamista. Totta on toki se, että puhtaampaa energiaa tarvitaan jo aikaisemmin kuin 50 vuoden päästä, mutta ratkaisu tähän ei ole kehityksen pysäyttäminen.

Vastuullinen ympäristönsuojelu on ympäristöajattelun valtavirtaistamista, sitovaa kansainvälistä ja kansallista lainsäädäntöä, taloudellisia kannusteita ympäristöystävällistä teknologiaa käyttöönottavalle teollisuudelle, ympäristönäkökulmien lisääntyvää huomioon ottoa kansainvälisissä kauppa- ym. yhteistyösopimuksissa, toimivaa sanktiojärjestelmää sopimusten laiminlyöjille, huomattavaa panostusta puhtaampien energialähteiden ja tuotantomuotojen kehittämiselle sekä riittävän kokoisten rauhoitettujen alueiden perustamista. Sokea kiihkoilu ja asioiden periaatteellinen vastustaminen on kestämätöntä ja antaa turhaan retorisia aseita niille, joille luonto ei ole muuta kuin resurssivarasto ja leikkikenttä.

4 kommenttia:

Petteri Oksa kirjoitti...

Oh yeah, oikeassa olet,

vedin tuosta greenpeacen tempauksesta itsekin oikein kunnolla kierroksia pitkään aikaan päälle:

http://merkintoja.blogspot.com/2005/06/greenpeace-totaalisesti-hukassa.html

suuravaruus* kirjoitti...

Tuohon uutiseen ollutkaan aiemmin törmännyt, kyllähän tässä fuusioenergiaa on pitkään pidetty pelastuksena. Kritiikki sitä kohtaan on myös kyllä osaltaan asiallista. Missä menee raja utopian ja realistisen fantasian välillä? Tuleeko sitä sittenkään.. Ovat varmasti ajatuksia mitä mieleen hiipii. Lakoninen ja pessimistinen kyllä kuvaavat vähän liian usein Greenpeacen linjaa ja siitä pulju on saanutkin kuhmun kylkeensä.

terveisin, viherrys*

Anonyymi kirjoitti...

Käytämme nykyisiä (saastuttavia) energiamuotoja niin kauan, kun nykyinen rahan ja vallan klikki on voimissaan ---> siis vielä pitkän aikaa.
Uskon, että saasteettomat / saasteettomammat energiamuodot saavat sijaa vasta, kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa jäljellä :(
Teki Greenpeace yms. sitä taikka tätä, niin suunta on tämä. Niin kauan kun usko kapitalismiin on yhtä luja kuin nyt.
Onko liki ainoa ratkaisu nopeampaan suunnanmuutokseen sota, joka leviää vanhalle mantereelle? jonka seurauksena "sivistysvaltiot" ajavat perinteiset energiavaransa loppuun ja laittaa nämä kehittäämään uutta, edullisempaa, helpommin tuotettavaa energiamuotoa? historia on osoittanut tämän toimineen ennenkin -> ydinenergia.

nimim. Ei hippi eikä kommunisti, muuten vaan kyyninen ;)

Ville kirjoitti...

Ilmeisesti näyttää siltä, että Siperian ikirouta on alkanut sulaa. Seurauksena voi olla itse itseään ruokkiva, kiihtyvä kasvihuoneilmiö, jota ei ihminen enää voi pysäyttää:
http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/vasen/id15884.html

Onko nyt niin, että olemme ylittäneet sellaisen rajan, jonka jälkeen kasvihuoneilmiöön on alettava sopeutua yksipuolisen torjumisen sijasta?