Francis paina!

Tänään oli harvinainen vapaapäivä, joka kului siivoten ja siitä laiskistuneena yleisurheilun MM-kisoja televisiosta katsellen. Iltapäivällä juostiin miesten maraton, joka ei mitalimielessä ollut suomalaisittain menestys, mutta jonka yhteydessä televisiossa nähtiin mieltä lämmittävässä haastattelussa ainoa maaliin asti juossut suomalaisurheilija, alun perin Keniasta kotoisin oleva Francis Kirwa. Kirwa oli saanut Suomen kansalaisuuden kesäkuun lopulla, joka mahdollisti hänen osallistumisensa MM-maratonille Suomen edustajana.

Kirwa kertoi ilahtuneensa yleisön kovasta kannustuksesta. Lyhyen haastattelun aikana hän palasi useampaan kertaan siihen, miten hyvältä hänestä tuntuivat kisaa seuranneiden suomalaisten kannatushuudot: "Francis paina! Francis jaksa! Francis taistele!". Iloinen juoksija lähetti terveisiä koko maratonia seuranneelle hienolle porukalle ja valitteli kipeytynyttä jalkaansa. Yleisön tuen innoittamana ja velvoittamana hän kuitenkin juoksi maaliin asti kivuista huolimatta ja sijoittui lopulta 39:ksi.

Vaikka olen usein –ja mielestäni syystä- kritisoinut kilpaurheilua, näytti se maratonin yhteydessä parempia puoliaan. Oli hienoa huomata, että kisayleisö Helsingissä otti vastaan ulkomailta muuttaneen urheilijan omanaan ja kannustavan häntä niin kuin muitakin suomalaisurheilijoita. Juuri tällä tavoin meidän tulisi suhtautua muualta muuttaneisiin myös urheilukenttien ulkopuolella, ottamalla heidät osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä sekä kannustamalla ja tukemalla heitä pyrkimyksissään. Tavoitekin on yhteinen, oma ja yhteinen menestys ja osallisuus.

ps. tulihan se mitalikin sitten. Onnea!