Yksinkertaisuus ja ennakkoluulo

Hesarin Sunnuntaidebatissa julkaistiin tänään mielenkiintoinen puheenvuoro Kokoomuksen entiseltä puheenjohtajalta, europarlamentaarikko Ville Itälältä. Itälä pelkää kirjoituksessaan EU:n sortuvan "suuruudenhulluuteensa" laajentumisen suhteen ja asettuu vastustamaan Turkin EU-jäsenyyttä. En ole koskaan pitänyt Ville Itälää kovin kaksisena poliittisena ajattelijana, valitettavasti tämänpäiväinen lukuelämykseni vahvisti tätä käsitystä entisestään.

Itälän kirjoitus on monella tapaa masentava. Hän harjoittaa sisäänpäin kääntynyttä ja tunkkaista nollasummapelin logiikkaa liittyen mm. maataloustukiin. Itälän EU on yhteisö, josta ollaan hankkimassa kansallista etua ja jäsenyyden arvo mitataan tukina saatuina euroina. En voisi olla enempää eri mieltä. Murheellinen on myös hänen käsityksensä Euroopan "luonnollisista" rajoista, jotka sulkevat kätevästi islamilaisen maailman ulkopuolelleen. Kalskahtaa ikävän erottelevalta, ellei jopa vihamieliseltä. Kuka kertoisi Ville Itälälle, että vielä viime vuosisadan alussa suomalaiset luokiteltiin joissain oppikirjoissa eurooppalaisten sijasta mongoleiksi?

Itälä kritisoi kirjoituksessaan Turkin hallitusta sinänsä oikeista asioista, mm. ihmisoikeusloukkauksista ja EU:n vaatimusten mukaisen lainsäädännön heikosta toimeenpanosta. Näistä seuraava johtopäätös, Turkin lähtökohtainen ja lopullinen sulkeminen Euroopan Unionin ulkopuolelle, on kuitenkin surullisen väärä. On huolestuttavaa, ettei kokoomusmeppi ole ymmärtänyt EU:n vaikutusvallan perusteista juuri mitään. EU:n vaikutusvalta pohjaa nimenomaan yhteistyöhön –tai ehkä pikemminkin uhkaan siitä, että yhteistyötä ei tehdä, mikäli kumppani ei kykene täyttämään EU:n sille asettamia ehtoja. EU on toiminut suurenmoisena katalyyttina demokraattiselle muutokselle, toive EU-jäsenyydestä on saanut lukuisat maat, mukaan lukien Turkin, käynnistämään tervetulleita muutoksia yhteiskuntajärjestelmässään. Toimimalla Itälän ehdottamalla tavalla tämä porkkana katoaisi.

On selvää, ettei Turkki edelleenkään ole EU-kunnossa, mm. mielenosoitusten väkivaltainen hajottaminen tai edelleen jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset kurdialueilla eivät sovi EU-maalle, eikä niitä tule millään muotoa hyväksyä. Tärkeää on kuitenkin pitää ovea raollaan, jolloin EU:lla on mahdollisuus vaikuttaa mm. Turkin vähemmistötilanteen kehittymiseen ja lainsäädännön toimeenpanon heikkouteen painostaen turkkilaisia poliitikkoja tarttumaan tehokkaammin näihin edelleen olemassa oleviin ongelmiin. Kuvitteleeko Ville Itälä, että Turkin ihmisoikeustilanne paranisi, mikäli EU sulkisi siltä ovensa?

Turkin jäsenyyden ehdoton hylkääminen myös siinä tilanteessa, että maa kykenisi täyttämään jäsenyysehdot vain sillä perusteella, että se ei ole "eurooppalainen" Itälän tarkoittamassa mielessä, ei ole huonoa politiikkaa vain Turkin ja EU:n kannalta. Se olisi paljonpuhuva viesti yli miljardille muslimille ympäri maailmaa: te ette ole kelvollisia liittymään meidän seuraamme, teittepä mitä tahansa. Ville Itälä tekee suuren virheen ja ottaa raskaan vastuun todetessaan, ettei kokoomuslainen Eurooppa ole uskontojen rinnakkainelon Eurooppa.