Helsingin Sanomat uutisoi tänään jo kauan hiljaisena tietona ja valistuneena arvailuna olemassa olleen uutisen, ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille ollaan kaavailemassa tuntuvia lukukausimaksuja.
Kysymys lukukausimaksuista ulkomaisille opiskelijoille on opiskelijajärjestöille ongelmallinen. Toisaalta on kauan tunnustettu lisäresurssien tarve. Suomalainen korkeakoulutus tarvitsee lisää resursseja, jotta se voi säilyä laadukkaana ja kilpailukykyisenä ja jotta suomalaisen yhteiskunnan korkeaan osaamiseen perustuva strategia voi toteutua. Ikääntyminen ja siitä aiheutuva tulonsiirtojen ja palveluiden kysynnän kasvu vaikeuttavat julkisen sektorin rahoituksen merkittävää kasvattamista. Toisaalta kyseessä on periaatteellisesti erittäin merkittävä siirtymä. Suomessa koulutus on perinteisesti ollut opiskelijalle maksutonta, ja huomattavien maksujen "päästäminen" järjestelmän sisään -kysehän ei ole erillisistä ohjelmista, vaan maksavat opiskelijat opiskelisivat yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa, herättää ymmärrettävistä syistä epäluuloja tasa-arvoista koulutusjärjestelmää arvostavien opiskelijoiden edustajien keskuudessa.
Käsittelin lukukausimaksuaihetta SDP:n Eurooppavision tausta-aineistona julkaistussa nettikolumnissani alkuvuonna. Siinä päädyin lopputulokseen, jonka mukaan lukukausimaksut kotimaisille opiskelijoille ovat kestämätön ratkaisu, mutta tilanne muuttuu käsiteltäessä ulkomailta tulevia, usein hyväosaisia nuoria. Hyvinvointivaltio perustuu sukupolvisopimukseen, jossa kulloinkin työelämässä olevat rahoittavat lasten ja nuorten sekä jo työuransa päättäneiden elämää. Järjestelmä ei pysy pystyssä, mikäli vapaamatkustamista esiintyy. Nykyisellään järjestelmä pitää sisällään mahdollisuuden ns. social shoppingiin, jossa ulkomaalainen opiskelija voi hakea suomalaisten veronmaksajien kustantaman maksuttoman koulutuksen vailla minkäänlaista tarkoitusta jäädä Suomeen valmistumisensa jälkeen. Valmistuttuaan moni heistä muuttaa joko Isoon-Britanniaan tai Yhdysvaltoihin, maihin, joissa palkat ovat korkeita ja verotus matalaa. Hyöty koituu yksilölle ja matalan verotuksen maille, laskun maksavat opiskelijan lähtömaa ja Suomi.
Toinen merkillepantava seikka on tarve löytää uusia osaamisen ja taloudellisen menestymisen aloja. Perinteisen teollisuuden työpaikat vähenevät tuotannon siirtyessä lähemmäksi markkinoita ja matalampaa kustannustasoa-meillä on vain vähän keinoja vaikuttaa tähän sinänsä luonnolliseen kehitykseen. Samalla verotulojen tarve kasvaa. Näistä syistä uusia vientialoja pitää löytää ja kansainvälisten koulutusmarkkinoiden ollessa olemassaoleva tosiasia, on meidän syytä olla niillä mukana. Suomella voisi olla koulutuksen tarjoamisessa markkinarako, jota Kiina-ilmiö ei välittömästi uhkaa. Asiakkaita todennäköisesti riittäisi myös lukukausimaksujen Suomessa, tosin ei välttämättä senkaltaisia ulkomaisia opiskelijoita, joita meillä on nyt. Kansainvälistymisen vaatimia voimavaroja pitää lisätä niin sivistyksen kuin menestyksenkin nimissä ja jostain näiden rahojen on tultava.
Edellä mainituista seikoista huolimatta suhtaudun itse kriittisesti siihen tilanteeseen, jossa meillä on samoissa luentosaleissa kahden kastin opiskelijoita, maksavia ja opinnoistaan maksamattomia. Myös ulkomaisten opiskelijoiden pakeneminen Suomesta on ongelma, jonka syitä, vaikeaa työmarkkinatilannetta, ei lukukausimaksuilla paranneta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, ettei nykyisellä tavalla voida jatkaa, mikäli ulkomaisten opiskelijoiden määriä tuntuvasti lisätään. Tämän vuoksi voitaisiinkin pohtia järjestelmää, jossa maksavat opiskelijat opiskelisivat selkeästi omassa kategoriassaan. Tämä voisi tarkoittaa maksullisen yliopistokoulutuksen eriyttämistä selkeästi sitä varten perustettuihin yliopisto-omisteisiin yrityksiin. Nämä yritykset toimisivat markkinaperusteisesti, toki noudattaen korkeaa tutkimuksen ja opetuksen tasoa sekä asettamalla myös laadullisia sisäänpääsykriteereitä.
Yliopisto-omisteisuus olisi keskeistä siitä syystä, että maksullinen koulutustarjonta pysyisi kontrolloituna osana koko koulutusjärjestelmää ja (usein tosin suotta) pelätyt professori- ym. paot yksityiselle sektorille, seikka, jota usein painotetaan keskustellessa yksityisistä yliopistoista, kyettäisiin estämään. Tämän lisäksi tätä kautta koulutuksen myynnistä saadut tulot jäisivät kokonaisuudessaan yliopistojen käyttöön ja hyödyttämään niiden toiminnan parantamista. Varsinaiset yliopistot jatkaisivat vastaavalla tavalla kuin nykyisinkin, ottamalla opiskelijoita ei maksukyvyn vaan motivaation ja kyvykkyyden perusteella, seikka, joka on ollut oleellisimpia suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen ja menestymiseen liittyvistä tekijöistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Kamraatti johtaja,
On ihan totta, että mikäli strategia ulkomaisten opiskelijoiden määrän kasvattamisesta onnistuisi, niin nykyistä järjestelmää täytyisi muuttaa. Kysymys onkin, että miksi ja miten ulkomaiset opiskelijat alkaisivat nykyistä enemmän rantautua Suomeen? Kaukaiseen ja tuntemattomaan, kylmään Pohjois-Euroopan maahan. Miksi? Senkö takia, että laittamalla hintalaput tutkinnoille niiden arvostus kasvaisi eksponentiaalisesti? En usko. Teknisen alan koulutus on jo nyt arvostettua kansainvälisesti, mutta muuten arvioisin koulutuksemme sijaitsevan siellä "ok, mutta liian kaukana ja ..ei"-korissa. Tämän johdosta suurieleinen prosessi kolmansien maiden opiskelijoiden opintojen tekemisestä maksulliseksi on jotenkin varjonyrkkeilyä.
Toveri piäsihteeri
Niin, suomalaisten tutkintojen houkuttelevuus on suuri kysymysmerkki, itse kuitenkin uskoisin, että onnistuneella markkinoinnilla kyettäisiin houkuttelemaan esim. Pakistanin esimerkin mukaisia tilauksia jonkin tietyn opiskelijamäärän kouluttamisesta. Sen sijaan yksittäisten opiskelijoiden houkuttelu voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi.
Voi Esaesa, mitä sulle on nyt taas myyty, kuulostat Opetusministeriön megafonilta. Kaunista puhetta mutta mihin tuo johtaa?
Voisiko olla mahdollista, että massaluentoihin ja muuhun kyllästyneet suomalaiset alkavat vaatia pääsyä siihen samaan osakeyhtiökarsinaan, jota nyt toivotat tänne tervetulleeksi? Jos mulla olis ylimääräistä rahaa, niin aivan varmasti itseni ja lapseni sinne sijoittaisin. Tällaistako tahdot?
Suomalaisen yliopisto-opetuksen taso on mitä on -ainakin yleissivistävällä puolella. yksikköhinnat eivät kerro puoliakaan totuudesta, raha kuluu jonnekin ihan muualle kuin opetukseen. Hieman kärjistäen: akateeminen vapaus on vapauttanut opiskelijat laadukkaalta opetukselta. Jos opiskelijoihin panostaminen aloitetaan niistä maksukkaista, mitä meille muille tapahtuu? Tahdommeko me karsinan toiselle puolelle?
Kaveri Piäsihteeri
Toveri piäsihteeri,
huolesi siitä, että myös muut alkaisivat hinkua "vihreälle oksalle" maksullisen koulutuksen puolelle on usein viljelty uhkakuva. Se perustuu kuitenkin mielestäni logiikaltaan siihen vaaralliseen ajatukseen, että julkinen järjestelmä ei lopulta olisikaan oikeasti kilpailukykyinen, vaan sitä pitää varjella ulkopuolisilta vaikutteilta. Itse en tähän aivan yhtä suurella todennäköisyydellä usko.
Suomessa on jo tällä hetkellä vapaat koulutusmarkkinat, tarkoittaen sitä, että kuka tahansa voi perustaa Suomessa yliopiston. Tätähän koitettiinkin, muistatko vielä Kittilän Preston Universitya? Toki se ei saa antaa suomalaista ylempää korkeakoulututkintoa, mutta university se silti on. Preston hävisi vähin äänin, eikä uusia yrittäjiä ole ilmaantunut. Miksi? Markkinoiden puutteen vuoksi, koska suomalainen julkinen koulutusjärjestelmä on osoittautunut niin vahvaksi ja arvostetuksi, että yksityiselle yliopistolle ei ole markkinarakoa.
En tietenkään itsekään halua vapauttaa koulutusjärjestelmää vapaalle kilpailulle, sillä se mitä todennäköisimmin vääristäisi koulutuksen tarjontarakenteen, johtaisi kirjavaan laatuun, oikeusturvan murenemiseen ja kansallisen koulutuspolitiikan. Sen sijaan peräänkuulutan julkisen järjestelmän tehokkuutta ja toimivuutta, jonka uskon olevan saavutettavissa myös nykyisen kaltaisissa suomalaisissa yliopistoissa. Kyse ei ole vain rahasta, vaan myös toimintatavoista.
Esittämääni ajatusta maksavien opiskelijoiden eriyttämisestä voisi toki tarkentaa SONKn linjan mukaiseksi, tarkoittamaan pelkästään tilauskoulutettavia opiskelijoita. Tämä viimeistään, korjaa, jos olen mielestäsi väärässä, poistaisi huolen järjestelmän vääristymisestä kuvaamasi kaltaiseksi, todellisuudeksi, joka on valitettavan totta mm. vakuutusmarkkinoilla suhteessa terveydenhuoltoon.
Ja minkähän takia on hirveän paha asia jos ulkomaalaiset joutuisivat maksamaan koulutuksestaan täällä siinä tapauksessa, että suomalainen joutuisi maksamaan hänen omassa maassaan? Miksi ylipäänsä Suomessa on niin hirveän paha asia ajatella itseään ensin. Täysi idiootti elättää muita omalla kustannuksellaan. Maailmassa on menossa kilpailu, jossa todellakin kannattaisi pysyä mielellään kärjessä eikä itkeä jos yhdelle lähi-itäläiselle tulee paha mieli. Mieluummin sille, kuin minulle, minun naapurille, toiselle Suomalaiselle. Tietenkin itse pidän kouluni ulkomaisesta sävytyksestä ja totuus on, että jokin järki maksuissa pitää olla koska eihän tänne kovinkaan ihmeelliseen hintaan kukaan tule. Koulutuksen suunnittelu, järjestäminen ja proffien/opettajien määrä oppilasta kohti on kuitenkin aika säälittävää.
Lähetä kommentti