Federalismi revisited

Ranskan ja Hollannin kansanäänestystulosten jälkeen EU-uutisointia ovat kriisipuheiden lisäksi hallinneet kauppakiistat liittyen kiinalaisiin tekstiileihin. Tätä taustaa vasten laaja-alainen Eurooppa-visiointi saattaa tuntua turhalta tai utopistiselta. Omasta mielestäni kuitenkin juuri tässä tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tuomaan esille niitä mahdollisuuksia, joita EU oikein toimiessaan voi tarjota nimenomaan niillä alueilla, joiden unohtamisesta tai aliarvioinnista unionia nykyisellään arvostellaan.

Kansalaiset eivät ole kääntäneet selkäänsä EU:lle sinänsä. Suuri osa siitä kritiikistä, mikä perustuslakiluonnosta mm. Ranskassa kohtasi, ei niinkään johtunut tyytymättömyydestä eurooppalaiseen yhteistyöhön sinänsä, vaan siihen, miten integraatio tämän päivän EU:ssa etenee. Monet sikäläiset sosialistit käänsivät selkänsä perustuslaille, joka heidän mielestään olisi johtanut markkinavetoisuuden lisääntymiseen ja demokratian kaventumiseen Euroopan Unionissa. Pohjoismaisesta näkökulmasta on vaikea yhtyä tähän kritiikkiin, mutta perustuslain kaatuminen on joka tapauksessa tosiasia, joka on hyväksyttävä ja ihmisten pelkoja ymmärrettävä.

Pelkoja aiheutti, sosiaalisen alasajon uhan lisäksi demokratiavaje. Voidaan kuitenkin kysyä, mistä johtuu poliittisen päätöksenteon tilan kapeneminen? Kansallinen hyvinvointivaltio, menestystarinamme, on muutoksen tilassa. Tämän päivän maailmassa kansallinen suvereniteetti, ja sen myötä kansalliset hyvinvointijärjestelmät, ovat törmänneet rajoihinsa. Monet keskeiset yhteiskunnalliset ongelmat eivät enää rajoitu valtioiden sisäpuolelle. Globalisaatio ohentaa kansallisvaltion täysivaltaisuutta, erityisenä esimerkkinä voidaan esille ottaa kansainväliset pääomaliikkeet, jotka ovat kasvaneet yli kansallisvaltioiden kontrollin aiheuttaen merkittävän valtatasapainon siirtymän demokraattisesti valituilta päätöksentekijöiltä monikansallisten yritysten omistajille. Valtioiden tulee, vaikutusmahdollisuutensa turvatakseen, jakaa valtaansa ylikansallisen tahon kanssa, tahon, joka toimii samalla tasolla mm. markkinavoimien kanssa.

Luopumalla ns. absoluuttisesta vallasta ylikansallisen yhteisön hyväksi valtiot kasvattavat suhteellista valtaansa ja saavat mahdollisuuden vaikuttaa laajoihin, globaaleihin poliittisiin kysymyksiin. Demokraattisten kansallisvaltioiden luovuttaessa toimivaltaansa ja jakaessaan suvereniteettiaan ylikansallisille toimijoille kuten EU, on tärkeää, että kansanvallan periaatteet toteutuvat myös näissä yhteisöissä. Tämän vuoksi tulevaisuuden EU:n tulee rakentua täysimääräisen poliittisen unionin suuntaan. Tulevaisuuden EU:lla tulee olla kaksikamarinen parlamentti, jonka ylempi kamari edustaa jäsenvaltioita ja alempi kansalaisia. Komissiosta tulee muodostaa Euroopan Unionin hallitus, jonka kokoonpanon tulee heijastaa Euroopan parlamentin vaalien tulosta. Kansalliset parlamentit osallistuvat päätöksentekoon ylemmän kamarin kautta. Kaikki EU:n hallitukselta tuleva lainsäädäntö tulee hyväksyä molemmissa kamareissa. EU:n tulee toimia vain niillä alueilla ja niissä määrin, joilla jäsenvaltiot ovat antaneet sille toimivaltaa.

Liittovaltiomuotoinen päätöksenteko onkin nähtävä ennen kaikkea pienten valtioiden tukena ja turvana, niin EU:n sisällä kuin maailmassa ylipäätään. Vain tällä tavalla maat kuten Suomi voivat pyrkiä vaikuttamaan olosuhteisiinsa, yksin olemme siihen liian pieniä ja voimattomia. Federaali EU ei tarjoa hyvinvointipalveluita tai päätä suomalaisen sosiaaliturvan muodosta, tähän toimintaan sopii jatkossakin parhaiten kansallinen taso. Sen sijaan se tarjoaisi meille sen poliittisen tilan, jonka piirissä voisimme tätä päättämisen vapauttamme käyttää, nykyisin joudumme liian usein vain sopeutumaan. Nykymaailmassa kansallinen suvereniteetti on illuusio. Tämä olisi syytä tunnustaa ja keskittää huomio sinne, missä hyvinvointivaltiota ensisijaisesti puolustetaan ja kehitetään, kansainväliselle tasolle.