Kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän

Sain toveri Mikko Saulilta (Mikko myös kuukauden kolumnistina Demarinuorten sivuilla) lahjaksi Suomen Attacin julkaiseman mielenkiintoisen teoksen "More Taxes - Promoting Strategies for Global Taxation" liittyen maailmanlaajuiseen verotukseen, verokilpailuun ja veronkiertoon. Teoksen innoittamana päätin lisätä blogiin kesällä kirjoittamani nettikolumnin, joka löytyy myös Jyväskylän työväenyhdistyksen sivuilta. Lukuiloa!

Kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän

Otsikon lause on osa tv-maksuhallinnon kampanjaa, jolla ihmisiä on herätelty havaitsemaan tv-lupamaksun merkitys ja kannustamaan sen maksamiseen, osana hyvää kansalaisuutta ja oman korren kekoon kantamista. Paitsi tv-maksuihin, slogan pätee myös verotukseen ylipäätään. Verotus on resurssien keräämistä yhteisten palvelujen ja tulonsiirtojen rahoittamiseksi, jonka lisäksi sillä on mm. tulonjaon tasoittamiseen liittyviä tehtäviä. Verotuksen taso määräytyy sen mukaan, millaisia velvoitteita julkisyhteisö on ottanut hoitaakseen. Mikäli yhteiskunnan palveluita ei haluta merkittävästi leikata, on selvää, että verotuksen taso on sitä korkeampi, mitä vähemmän veroja maksavia kansalaisia ja yhteisöjä yhteiskunnassa on. Tätä taustaa vasten veronkierto, vapaamatkustaminen toisten varoilla, kieltäytyminen demokraattisesti sovituista velvoitteista on sekä ongelmallista että moraalitonta.

Edellämainittuun pahantekoon syyllistyy kuitenkin valitettavan moni yritys ja menetykset ovat tuntuvia. Maksamatta jääneitä veroja eli verojäämiä oli Verohallituksen tietojen mukaan vuoden 2004 lopussa 3 miljardia euroa. Suunta on ollut laskeva jo 1990-luvun puolivälistä lähtien osittain verovelkojen vanhenemisen myötä, mutta kyse on edelleen erittäin merkittävästä summasta, joka muodostaa jopa viisi prosenttia bruttoverotuloista. Verojäämätilastot eivät kerro mitään piilevistä harmaaseen talouteen liittyvistä veroveloista, jotka voivat olla kolmin-nelinkertaisia näkyviin uusiin verovelkoihin nähden. Merkittävä osa veroveloista johtuu siitä, että verovelkaa on kasvatettu tarkoituksellisesti ja jätetty se sitten maksukyvyttömäksi järjestetyn yhtiön vastuulle. Tämä tilanne on hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon näkökulmasta täysin kestämätön.

Vertailun vuoksi voidaan tarkastella sosiaalietuuksien väärinkäytön aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Poliittisen oikeiston usein keppihevosenaan käyttämistä sosiaaliturvan väärinkäytöksistä koituu yhteiskunnalle vuoden 2003 tietojen mukaan n. 20 miljoonan euron tappiot. Tämä on alle sadasosa verrattuna yritysten tilastoituihin ja piileviin verovelkoihin, jotka perustuvat monesti pelkkään maksuhaluttomuuteen. Tämä ei luonnollisestikaan tee tukien väärinkäytöstä millään muotoa hyväksyttävää, mutta ongelmien välisten mittasuhteiden ymmärtäminen on havainnollistavaa, kuten myös se, ettei veronkiertoa ole lainkaan vastaavalla tavalla konstruoitu ongelmaksi julkisessa keskustelussa kuin sosiaaliturvan "vääristäviä" elementtejä ja "sosiaalipummiutta".

Lakisääteisten velvoitteiden kiertämiseen voidaan käyttää myös konsulttiapuja. Verosuunnittelupalvelut ovatkin merkittävä tekijä yritysten pyrkiessä keventämään verotustaan. Osasyynä tämän ilmiön syntymiseen on toki monimutkainen ja porsaanreikiä sisältävä verojärjestelmä, mutta voidaan perustellusti kysyä, onko verosuunnittelupalvelujen käyttö hyvää yrityskansalaisuutta? Maksetuilla veroilla kustannetaan infrastruktuuria, turvataan työvoiman osaamistasoa ja tuetaan kansalaisten ostovoimaa. Tämä rakennelma ei kestä vapaamatkustamista. Kaikki maksavat- kaikki saavat -periaate ei toteudu, mikäli osa peliin osallistujista pyrkii jatkuvasti ja tarkoituksella nauttimaan järjestelmän eduista, muttei suostu osallistumaan kustannuksiin.

Kun yksi ei maksa- muut maksavat enemmän. Niin veronmaksumoraalin ylläpito, kansalaisten tasavertaisuus, reilu kilpailu kuin valtiontalouskin vaativat valtiovallalta tehokkaita toimia verojäämien vähentämiseksi ja veronkannon tehostamiseksi. Sääntöjen tulee olla kaikille samat ja sääntöjen noudattamatta jättämisestä on seurattava riittävä sanktio. Eettinen vastuu kuuluu myös yrityksille, osana hyvää yrityskansalaisuutta. Tämän lisäksi tehokkaampi veronkeruu saattaisi antaa mahdollisuuden uusiin, työllisyyttä elvyttäviin veroratkaisuihin. Tämän luulisi myös elinkeinoelämälle kelpaavan.