Liettua

Joulunaika vierähti vaimoni kotimaassa Liettuassa vieraillessa. Liettualla on takanaan kunniakas historia, 1400-luvulla Liettuan suuriruhtinaskunta ulottui aina Mustalle merelle asti, jonka jälkeen maa muodosti unionin Puolan kanssa. Venäjä liitti nykyisen Liettuan alueisiinsa 1700-luvun lopulla. Liettua itsenäistyi uudelleen vuonna 1918 ja kehittyi sotien välisenä aikana nopeasti ollen yksi Euroopan vauraimpia valtioita.

Toinen maailmansota ja sen jälkeiset vuodet tarkoittivat Liettualle inhimillisesti ja taloudellisesti raskasta neuvostomiehitystä. Joidenkin arvioiden mukaan Liettua menetti vainoissa ja karkoituksissa jopa kolmanneksen väestöstään. Osa heistä pääsi toki myöhemmin palaamaan koteihinsa. Erityisen kipeästi neuvostoterrori koski koulutettuun väestönosaan. Vastaavankaltaista venäläistämistä kuin Viro ja Latvia ei Liettua kuitenkaan kokenut, venäläisten määrä väestöstä ei korkeimmillaankaan ylittänyt 10%:a. Liettua vapautui miehittäjävallasta 1990-luvun alussa, ollen ensimmäinen entisen Neuvostoliiton osavaltio, joka julistautui itsenäiseksi.

Viisitoista vapauden vuotta ovat olleet valtaisan muutoksen aikaa. Poliittinen tilanne on kehittynyt Baltian maille tyypillisen epävakaasti, poikkeuksena lähinnä se, että Liettuassa on koko itsenäisyyden ajan vaikuttanut korostuneesti pääministeri Algirdas Brazauskasiin henkilöitynyt vahva sosialidemokraattinen puolue. Tällä ei tosin ole ollut huomattavaa merkitystä harjoitetun politiikan kannalta, vaan Liettua on seurannut samaa ääriliberaalia talouslinjaa kuin pohjoisemmat naapurinsakin. Tähän kuuluvat tasaveron, joka on Liettuassa 30%:n luokkaa, lisäksi valtion menojen karsiminen sekä laajat yksityistämisohjelmat. Brazauskasia itseään on luonnehdittu entisen Neuvostoliiton taitavimmaksi poliittiseksi selviytyjäksi, joka toimi ennen itsenäisyyttä Liettuan kommunistipuolueen johdossa.

Korruptio on liettualaista yhteiskuntaa ja politiikkaa laajalti leimaava tekijä, joka ulottuu kabineteista lääkärin vastaanotolle. Aiemmin tänä vuonna Liettuan poliittisen kentän uuden, erittäin menestyksekkään tulokkaan, populistisen Darbo Partijan eli "työn puolueen" kiistelty johtaja, miljonääri Viktor Uspaskich joutui eroamaan talousministerin paikalta korruptioskandaalin vuoksi. Viime aikoina epäilyjä on esitetty myös pääministeri Brazauskasia ja erityisesti hänen vaimoaan kohtaan liittyen heidän yhteyksiinsä venäläiseen öljy-yhtiö Lukoiliin, joka tavoittelee määräävää osuutta myynnissä olevassa Liettuan menestyksekkäässä öljy-yhtiössä, Mazeikiu Naftassa. Myös maan edellinen presidentti Rolandas Paksas joutui eroamaan häneen kohdistuneiden maanpetosepäilyjen vuoksi. Näihin syytteisiin hänet tosin todettiin syyttömäksi. Kaikkiaan Liettuan politiikasta alkavat loppua puhtaat nimet. Tämä näkyy myös kansalaisten syvänä epäluottamuksena johtajiaan ja koko poliittista järjestelmää kohtaan. Osasyynä tähän on todennäköisesti myös maan lehdistön sanalla sanoen surkea tila. Maan päälehti, Helsingin Sanomiin verrattavissa oleva Lietuvos Rytas (Liettuan Aamu) muistuttaa skandaalihakuisuudessaan valitettavan paljon lähinnä brittiläistä Sunia, toinen merkittävä sanomalehti Respublika puolestaan keräsi jopa kansainvälistä huomiota hyökkäämällä rajusti lahjoittaja George Sorosia vastaan pitäen hänen toimintaansa osana juutalaista salaliittoa maailman hallitsemiseksi.

Myös arkipäivän elämä on muuttunut huimasti. Liettuaa on syystä kutsuttu "Baltian tiikeriksi". Ääriliberaali talouslinja on tuottanut merkittävää taloudellista kasvua ja näyttäytyy paitsi kaikkialla käynnistyvinä kunnianhimoisina ostoskeskusten ja pilvenpiirtäjien rakennushankkeina sekä kansainvälistyvän eliitin ostovoiman rajuna kasvuna, myös monenlaisina kasvukipuina. Näistä mainittavimpia ovat näkyvän epätasa-arvon räikeä lisääntyminen sekä monenlaiset sosiaaliset ongelmat. Liberaalin talouspolitiikan aikaansaama julkisen sektorin palkkatason suhteellinen heikkous on ollut osaltaan luomassa myös uudenlaista ongelmaa, räjähdysmäisesti kasvavaa maastamuuttoa, jonka vuoksi Liettuan väestö vähenee tällä hetkellä EU:n nopeinta tahtia. Liettuan tilastokeskuksen arvioiden mukaan EU-jäsenyyden toteuduttua 3% maan väestöstä on siirtynyt töihin ulkomaille, ilmiö, joka on samalla onnistunut vähentämään työttömyyttä, mutta joka johtaa ongelmiin julkisen sektorin rahoituksen kannalta, jos muutto jää pysyväksi. Liettua kohtaa samat ikääntymisen ongelmat kuin muutkin eurooppalaiset valtiot ja lähtijät ovat useimmiten nuoria ja koulutettuja.

Haasteista ja ongelmista huolimatta tavalliset liettualaiset tuntuvat uskovan tulevaan. EU-jäsenyys sekä ennen kaikkea jäsenyys NATO:ssa nauttivat maassa laajaa kannatusta ja niiden tuomaa poliittista suojaa arvostetaan korkealle. Maa on kansainvälistynyt ja avautunut ja liettualaisten edelleen varsin konservatiivinen arvomaailma alkanut saada uusia vaikutteita. Mikäli taloudellisen menestyksen mukanaan tuomaa vaurautta kyetään yhä paremmin saattamaan koko kansan ulottuville ja Liettua kykenee löytämään omat vahvuusalueensa kiristyvässä kansainvälisessä kilpailutilanteessa (jo nyt osa maahan 90-luvun alkupuolella siirtyneistä yrityksistä tähyää Valko-Venäjälle, Ukrainaan tai Aasiaan), voi sijainniltaan hyvälle maalle ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Suosittelen kaikille suomalaisille piipahtamista Liettuassa, eikä vierailua kannata jättää vain Itä-Euroopan suurimman vanhan kaupungin omaavaan Vilnaan. Tutustumisen arvoisia kohteita ovat myös Kaunas, Klaipeda, luonnonkaunis Kuurin kynnäs, Neuvostoliiton ykkösmatkakohteisiin kuulunut Palanga sekä Siauliain lähellä sijaitseva Kryziu Kalnas eli ristimäki.