Verotuksesta

Suomalainen verotusjärjestelmä on monella tapaa toimiva, hyvä ja tuottaa hyviä tuloksia niin verokertymän kuin käyttötarkoitustensakin osalta. Se sisältää kuitenkin useita kehittämisen kohteita. Verojärjestelmällä voitaisiin nykyistä paremmin sekä tukea elinkeinotoimintaa ja työllisyyden paranemista että tuottaa lisääntyvää oikeudenmukaisuutta kansalaisten kesken. Eräs selkeimmistä epäoikeudenmukaisuuksista on pääomatuloverotuksen ja ansiotuloverotuksen eriarvoisuus. On väärin, että passiivisesta omistamisesta joutuu useimmiten maksamaan kevyemmät verot kuin ahkerasta työnteosta. Tulevaisuudessa verotuksen painopistettä tuleekin pyrkiä suuntaamaan työnteosta omistamisen suuntaan. Ympäristöverojen varaan ei hyvinvointipalveluita tai muuta yhteiskunnan kannalta keskeistä verorahoitteista toimintaa rakentaa, sillä ne ovat luonteeltaan ohjaavia. Tässä roolissa niitä tulee luonnollisesti suosia.

Ansiotulojen verotusta tulee jatkossakin keventää pienituloisiin painottuen yhdessä palvelualojen alv:n kanssa, joskin aikataulu tulee sovittaa siten, ettei hyvinvointivaltion rahoituspohjaa missään vaiheessa vaaranneta ja veropohjan laajuudesta pidetään huolta. Veropolitiikalla ei muutoinkaan tule pyrkiä tekemään rakennepolitiikkaa sen ollessa siihen väärä ja tehoton työkalu. Pitemmällä aikavälillä on pyrittävä siihen, että sekä pääoma- että työtuloja verotettaisiin saman progressiivisen taulukon mukaisesti. Tähän on luonnollisesti pitkä matka eikä siihen voida päästä yhdessä yössä jo yksin pääomien vapaan liikkuvuuden ja verokilpailun vuoksi, vaan tätä kohti tulee edetä kansainvälisen yhteistyön avulla. Yritykset, ja ennen kaikkea talletukset ja arvopaperit liikkuvat ihmisiä ketterämmin yli rajojen etsimässä parempaa tuottoa. Siksi oikeudenmukaisempaa verojärjestelmää tulee lähestyä myös lisäämällä pääomatuloja saavan väestönosan määrää.

Mm. VTM Ville Kopra on esittänyt vuonna 2005 ilmestyneessä, Olli Kosken toimittamassa Suomi-ilmiö-teoksessa erityisen pääomatulovähennyksen luomista piensijoittamista kannustamaan. Tällä hetkellä vain viisi prosenttia palkansaajien varallisuudesta on arvopapereissa. Kopran mukaan vähennyksen kautta voitaisiin kannustaa kanavoimaan tällä hetkellä tuottamattomilla käyttö- ym. säästötileillä makaavaa rahaa kasvavien yritysten käyttöön. Samalla kotimainen omistuspohja laajenisi ja pääomatuloja ohjautuisi yhä laajemmalle joukolle. Idea on mielenkiintoinen, vaikka suhtaudunkin periaatteessa epäluuloisesti erilaisten vähennysjärjestelmien lisäämiseen niiden aiheuttaessa turhan usein vääristymiä ja tehdessä verojärjestelmästä vaikeammin ymmärrettävän. Tällä voisi omalta osaltaan kuitenkin olla sekä elinkeinotoimintaa piristävä että tulonmuodostuksen kannalta tervehdyttävä vaikutus.

Perintövero aiheuttaa silloin tällöin kiivasta keskustelua. Oikeistopuolueiden piiristä, kuinka ollakaan, on vaadittu perintöveron poistamista pitäen sitä "epäoikeudenmukaisena". Oikeistolaisen logiikan mukaan peritystä omaisuudesta on verot jo kertaalleen maksettu ja pääomien pitäisi antaa kasautua vapaammin. Minua tämä perustelu on aina kummastuttanut. Eikö porvarilliseen ideologiaan ole perinteisesti kuulunut yksilöllisyyden ja yksilön oman vastuun korostaminen? Miten tähän ajatukseen soveltuu ajatus siitä, että jotkut olisivat oikeutettuja täysin "ilmaiseksi" saatuun omaisuuteen toisten joutuessa aloittamaan kaiken alusta?

Perintövero on järkevää säilyttää sekä oikeudenmukaisuuden että tasa-arvon nimissä. Tämän lisäksi sen tuotto tulee muihin veromuotoihin kohdistuvan alennuspaineen myötä muodostumaan yhä keskeisemmäksi valtiontalouden toiminnan kannalta. Perintövero kannustaa myös tehokkaaseen taloudelliseen toimintaan. On kansantalouden kannalta edullista, etteivät pesien omaisuudet jää makaamaan ja rappeutumaan, vaan että niitä pyritään saattamaan jälleen osaksi taloudellisen kierron järjestelmää. Järjestelmä vaatii toki tarkistuksia mm. sen aika ajoin aikaansaamien taloudellisten ongelmien osalta, mutta on perusrakenteeltaan toimiva ja terve.

Verotuksen merkittävimmät kehittämiskohteet löytyvät ennen kaikkea kansainvälisten verojen puolelta. Otollisia kehittämisen kohteita maailmanlaajuisella tasolla on ennen kaikkea kansainväliseen, rajat ylittävään asekauppaan kohdistuva vero. Myös erilaiset valuutanvaihtoveromallit ovat mielenkiintoisia sekä ohjausvaikutuksiltaan (spekulaation ehkäiseminen) että mahdollisten tuottojensa osalta. Maailmanlaajuisilla veroilla voitaisiin ensi vaiheessa tavoitella ennen kaikkea ohjaavia vaikutuksia ja rahoitusta kansainvälisille järjestöille sekä katastrofiapuun. Alueellisella tasolla puolestaan voidaan pyrkiä mm. varojen keräämiseen yhteisiin politiikkoihin sekä mahdollistamaan kansallisen tason veropolitiikan liikkumatila. Tällainen menetelmä olisi esimerkiksi pääomaverotuksen minimitasojen asettaminen EU-alueella. Tätä kautta voidaan aikanaan pyrkiä myös alueelliseen, yhtenäiseen progressiiviseen veromalliin, jonka puitteissa valtiot voisivat asettaa omia tasojaan.