Aamu alkoi mukavalla sähköpostilla, sain sovittua kuukausittaisesta kolumnista lapsuudeteni kotikaupungin Kaarinan paikallislehteen, joka kantaa ytimekästä nimeä Kaarina-lehti. He tarvitsevat uudet verkkosivut. Ohessa ensimmäinen julkaistu kolumni.Uudenvuodenterveisiä graniittikaltereiden takaa
Arkadianmäki lomailee, mutta lähestyvät presidentinvaalit pitävät poliittisen lehdistön ja keskustelun vireystason tavallista vuodenvaihdetta aktiivisempana. Vaikka vaalikeskusteluissa onkin toistaiseksi keskitytty liiaksi sinkkiarkkujen hintaan tai kauluslaattojen väkäsiin itse asiakysymysten sijasta, on ilmassa selkeistä gallup-luvuista huolimatta poliittisen urheilujuhlan tuntua. Niinistön kampanjassaan käyttämä slogan ”työväen presidentti” tuo vaalikamppailuun poliittisen toimijan näkökulmasta mukavaa värinää. Monia vasemmistopuolueiden edustajia ja kannattajia sekä ay-väkeä tämä ärsytti, mutta mielestäni syyttä, uskokoon ken tahtoo. Työvoimaan kuuluvista suomalaisista työväkeen lukeutuvat käytännöllisesti katsoen kaikki. Palkansaajien joukossa on huomattava määrä niin keskustaa kuin kokoomustakin äänestäviä eikä sen käyttäminen ole kenenkään yksinoikeus.
Välipäivien poliittisen uutistyhjiön käytti parhaiten SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta, joka ehdotti siirtymistä Ruotsin tapaan ns. pitkien listojen vaaliin. Tällaisessa vaihtoehdossa äänestäjä valitsee yksittäisen ehdokkaan sijasta korostuneesti kannattamansa puolueen, jonka listoilta ehdokkaat menevät läpi puolueen asettamassa järjestyksessä. Ehdotus ammuttiin nopeasti alas monissa lehdissä ja sitä pidettiin osoituksena siitä, miten puoluetoimistojen järjestötoimitsijoita harmittaa suunnattomasti se, että edustajat valitsee ennen kaikkea kansa eivätkä he itse.
Listavaalia voisi kuitenkin tarkastella myös toisessa valossa. Ruotsia voi tuskin kukaan kutsua diktatuuriksi, vaikka listavaali on siellä käytössä. Yksikään edustaja ei mene läpi ilman hänen puolueelleen osoitettua tukea. Nykymuotoinen vaalitapa suosii yksilökeskeisyyttä ja korostaa julkisuuden merkitystä. Tämän vuoksi suomalainen politiikka on alkanut pikku hiljaa muuttua eräänlaiseksi ”kauniiden ja rohkeiden” näyteikkunaksi, paras esimerkki tästä olivat viimekertaiset eurovaalit. Ehdokkaat tämä asettaa monin tavoin eriarvoiseen asemaan. Politiikkaa tehdään ja imagoa luodaan korostuneesti yhä kaupallisemmassa mediassa, jonka vuoksi kampanja vaatii joko huomattavan rahoituksen tai sitten huomattavaa tunnettuutta. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi nuorten ehdokkaiden läpimenomahdollisuuksia. Tilanne näkyy eduskunnan kokoonpanossa jo nyt liiankin selvästi ja listavaali olisi eräs tapa vaikuttaa asiaan.
Alkanut vuosi tulee olemaan politiikan kannalta erittäin mielenkiintoinen. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpano on hallituksen tavoitteenasettelun kannalta siirtymässä tärkeimpään vaiheeseensa. Tämä uudistus tulee vaikuttamaan jokaisen suomalaisen elämään. Samaan aikaan erityisesti hedelmöityshoitolain tiimoilta tultaneen käymään mielenkiintoista arvokeskustelua, jossa vastakkaisina napoina eivät niinkään toimi oikeisto ja vasemmisto, vaan arvokonservatismi ja arvoliberalismi. Vuoden loppupuolella Suomi toimii EU:n puheenjohtajana Unionin ollessa haasteellisessa tilanteessa. Samalla on muistettava jo nurkan takana, maaliskuussa 2007 pidettävät eduskuntavaalit, joihin haetaan asemia pitkin vuotta. Tarkkailkaa siis lehtiänne.
Kolumni julkaistu Kaarina-lehdessä 4.1. 2006
Tekstit
11 kommenttia:
Esa, hyvää uutta vuotta! Erittäin hyvä kommentti listavaalista. Se on ammuttu hätäisesti alas monelta taholta ilman, että on tarkemmin paneuduttu sen erilaisiin nyansseihin ja mahdollisuuksiin. Mielenkiintoista muuten, että Maaritin ulostulon jälkeen Eero oli julkisesti eri linjoilla. Oliko ajatus kerätä näin molempien vaalitapojen kannattajat omaan leiriimme??! "Jokaiselle jotain - SDP".
Hyvää loppiaista!
Miten kovin pitkästyttävää - taas.
Hauskaa uutta vuotta, Laura. Joo, huomiotta listavaalikeskustelussa jäi myös, että listavaalimalleja on myös useita ja niihin voidaan halutessa lisätä myös ääni suoraan henkilölle, joka riittävästi hlökohtaisia ääniä kerättyään nousee listan sisällä.
Ja arvoisa anonyymi; tervemenoa, näitä ei ole kenenkään pakko lukea. Parempaa uuden vuoden jatkoa ja ajanvietettä sinulle.
Huomiotta jäi myös se seikka, että Suomessa on jo käytössä listavaali. Ehdokkaalle annettu ääni hyödyttää koko listaa ja listan eniten ääniä saanut nousee sen kärkeen. Tällaista järjestelmää kohti ruotsalaiset ovat omaansa muuttaneet.
Järjestelmä, jossa puoluekoneisto viime kädessä kuitenkin päättää eduskuntaan valittavat, on äänestäjien pilkkaamista.
Vaikka osin ymmärränkin ihan hyvin tätä pitkien listojen järjestelmää kohtaan esitettyä kritiikkiä, on vaikeaa käsittää sitä argumenttia, jonka mukaan äänestäjät eivät siinä saisi päättää eduskuntaan valittavia henkilöitä. Mikäli puolueen lista ei miellytä, äänestäjän ei tarvitse sitä äänestää. Kun lista ei saa ääniä, ei siltä mene kukaan läpi. Ei pitkien listojen järjestelmässä ole olemassa minkäänlaisia mandaattipaikkoja.
Toinen, merkittävämpi tekijä liittyy nimenomaan puolueiden politiikan sisältöön. Henkilökeskeinen vaalitapa suosii kampanjoinnissa henkilökohtaisia irtiottoja, joiden lunastaminen valituksi tulemisen jälkeen on erittäin haasteellista, politiikan ollessa ennen kaikkea ja edelleen, joukkuepeliä. Tämä puolestaan saa aikaan juuri sen kovin yleisen ilmiön: "sanoo yhtä ja tekee toista". Tottakai pitkiin listoihin liittyy sama mahdollisuus, mutta väitän, että se voisi sisältää mahdollisuuden linjakkaampaan ja äänestäjän näkökulmasta "luotettavampaan" politiikkaan.
En ole itsekään laisinkaan varma siitä, olisivatko pitkät listat toimivia esim. kunnallisvaaleissa. Ei välttämättä. Eurovaaleissa niitä voisi mielestäni kokeilla, vähintään kiihkoton keskustelu olisi tarpeen.
Onpa oivallinen valintatilanne, kun voi joko äänestää puolueen valittua tai jättää äänestämättä.
Politiikan sisällön (tai sisällöttömyyden) ongelmat pitää ratkaista muuttamalla politiikkaa -ei vaalijärjestelmää.
Jos puhutaan eri variaatioista, on parempi puhua eri variaatioista, eikä vain perinteisistä listavaaleista. On huvittavaa, jos puoluesihteerin sanomisia aletaan tulkita ja etsiä niistä positiivisia puolia ihan väkisin. Kyllä minä lukisin Feldt-Rannan näkemyksen juuri puolueen sisäisen vallan vahventamisena reaalitilanteessa.
Feldt-Ranta puhui juuri nimenomaan eduskunta- ja kunnallisvaaleista. Koskinenhan ehdotti listavaaleja eurovaaleihin. Perusteenahan käytettiin sitä, että mandaatinjaot parlamentissa sovitaan pitkälle ennen vaaleja.
Jos katsotaan vaalien lopputuloksia, niin eikö juuri viime eurovaalit olleet osoitus oikean politiikan paluusta? Pomppulinna-ilmiö jäi nähdäkseni aika vähäiseksi.
Tottakai politiikka on joukkuepeliä, mutta myös jossain määrin yksilöurheilua. Politiikon pitää kyetä myöskin vakuuttamaan kansa, ei pelkästään aatetovereitaan.
"Mikäli puolueen lista ei miellytä, äänestäjän ei tarvitse sitä äänestää" on mielenkiintoinen kommentti. Elikä siis, jos mielipidekirjoitustasi ei kotipaikkakunnan lehti julkaise, perusta toki oma. Älyllisesti epärehellistä, Esa.
Hyviä pointteja ja keskustelua, kiitos herrat. Jatketaan vielä hiukan. Tarmon huomio politiikan sisällön kehittämisestä on tietenkin aivan tosi. Listavaali voidaan tosin nähdä myös sisällön parempana esiintuomisena (siis minun mielestäni). Mikäli sisältö on huonoa, niin sitä ei luonnollisesti vaalijärjestelmällä paranneta, mutta sillä voidaan kannustaa parempaan sisällön tuottamiseen sekä ennen kaikkea siihen sitoutumiseen.
Pointtini on tämä: Kun Antti totesi listavaalin riskinä olevan sen, että ehdokkaat pelaisivat varman päälle ja myötäilisivät keskitien linjaa, ok, pahimmillaanhan se voisi tarkoittaa sitä, mutta se voisi tarkoittaa myös ehdokkaiden vahvempaa sitoutumista esim. puoluekokouspäätöksiin. Henkilökeskeisessä politiikassa ja vaalijärjestelmässä, mikäli tilanne jatkaa kehittymistään tähän suuntaan, poliittisilla puolueilla (kansanliikkeinä, ei puoluekoneistoina) ja niiden omilla näkemyksillä tulee olemaan entistä vähemmän painoarvoa. Tätäkö me haluamme?
Henkilökeskeisessä politiikassa voidaan helposti törmätä tilanteeseen, jossa jokainen ajaa omaa asiaansa eikä koherenttia poliittista linjaa synny. Tämä on sitten omalta osaltaan luomassa sitä lamaannuttavaa "mihin poliittisella toiminnalla oikeastaan voi vaikuttaa"-meininkiä. Listavaali voisi omalta osaltaan antaa mm. puoluejäsenyydelle, aktiiviselle puoluetoiminnalle ja puolueen tuottamille asiakirjoille aivan uudenlaista merkitystä ja sisältöä. Henkilökeskeisessä politiikassa kaikkien edellämainittujen merkityksellisyyden voi aivan perustellusti kyseenalaistaa. Jonkun mielestä se voi toki olla hyväkin asia.
Listavaalin ehdottomiin heikkouksiin kuuluu toki sisäisen junttauksen väistämätön lisääntyminen. Mutta kyllähän tuo osataan jo nykyisenkin vaalijärjestelmän listoja täytettäessä.
Verrattain kiinnostava keskustelu. Minusta listavaaliajatus on kiintoisa, mutta pääasiassa puolueen ja niin sanotun tehokkuuden näkökulmasta. Suomalaisessa politiikassa minusta korostuu tehokkuus liian usein demokraattisuuden tai osallistumisen kustannuksella.
Puolueen valta lisääntyy listavaalissa huikeasti. Kuten joku totesikin, valtataistelu siirtyy puolueen sisälle ja listasijoituksissa on helpompi rangaista kurittomia.
Ongelmallista listavaalissa on se, ettei se millään tavoin poista niitä asioita vaaleista, joita ihmiset tuovat tutkimuksissa esiin äänestämättömyyden syinä. Tarkoitan sellaisia asioita kuin asioista puhuminen itselle vieraalla kielellä.
Tää menee jo sivuraiteelle, mutta ajattelin tilittää kuitenkin...
Muutama kommentti keskustelussa on sivunnut irtopisteiden kerääjiä, oman tiensä kulkijoita, ryhmäkurista lipeäjiä tai miten sen nyt kukin haluaa sanoa.
Esa tuntuu olevan sitä mieltä, että listavaali olisi järjestelmä, jolla nämä ihmiset saataisiin parempaan kuriin ja nuhteeseen.
Nämä ihmiset voitaisiin jo nykyjärjestelmässäkin vaikka jättää halutessa pois ehdokkaiden joukosta, jos vain todella haluttaisiin - koska he eivät noudata puolueen yleistä linjaa. Mutta sitähän ei haluta tehdä, koska nämä jumpittelijat (tai toisin ajattelijat tms) tuovat niin valtavan määrän ääniä listalle, että heidän pois jättämisensä olisi silkkaa poliittista joukkoitsemurhaa.
Niinpä sitten vuodesta toiseen kestetään näitä muutamaa jäärää kansanedustajina tai kunnanvaltuutettuina, vaikka he ryhmäpäätöksiä halveksuen äänestävät juuri niin kuin huvittaa. Johon heillä tietenkin on kansan valitsemina edusmiehinä täysi oikeus; voisipa sanoa monesti, että velvollisuuskin.
Ei pitkien listojen vaalijärjestelmään siirtyminen tältä(kään) osin mitään olennaista muutosta toisi, ei näitä toisinajattelijoita voisi niiltäkään listoilta pois jättää.
Eipä paljoakaan eroa kommunismista näiden nuorten kotkoin toiveet...
Lähetä kommentti