Vaxholm ja reilu peli

Työväenliikkeen piirissä on jo jonkin ajan keskusteltu aktiivisesti ns. Vaxholmin tapauksesta. Tällä viitataan Ruotsissa, Vaxholmin kunnassa tapahtuneeseen tapahtumasarjaan, joka on ravistellut paitsi ruotsalaista, myös eurooppalaista työmarkkinajärjestelmää. Tapaus koskee latvialaista rakennusyritystä, jonka oli määrä rakentaa koulu Vaxholmiin. Kyseinen firma ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan ruotsalaisen työsopimusjärjestelmän mukaista sopimusta, jolloin Ruotsin rakennustyöläisten liitto Byggnads julisti työmaan saartoon.

Latvialaisyritys vetosi siihen, että se toimii latvialaisen rakennusalan ammattiliiton työsopimuksen mukaisesti ja että Ruotsin työmarkkinakäytäntö rajoittaa palveluiden vapaata tarjontaa kansallisuuden perusteella. Tapaus sai lisää vettä myllyynsä, kun komissaari McGreevyn katsottiin tapausta kommentoidessaan kritisoivan ruotsalaista työmarkkinajärjestelmää protektionistiseksi. Tällä hetkellä tapaus on EY-tuomioistuimen ratkaistavana, jossa on määrä päättää, onko sisämarkkinalainsäädäntö ylivertainen verrattuna kansallisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Ruotsissa Vaxholmin tapaus on saanut mitä luonnollisimmin valtaisan media-arvon. Eräät ulkomaiset työntekijät sekä heidän edusmiehensä ovat jopa syyttäneet Ruotsin ay-liikettä muukalaisvastaiseksi, syytös, jonka liitot ovat nopeasti rientäneet torjumaan.

Miten tämä vaikuttaa Suomeen? Vastaus on, ei juurikaan suoraan, mutta kiertoteitse hyvinkin merkittävästi. Suomen ja Ruotsin työmarkkinajärjestelmät ovat erilaisia ja suomalainen yleissitovuus kestää paremmin ns. lähetettyjen työntekijöiden aiheuttamat paineet. Toisaalta työehtojen valvonta on Suomessa tällä hetkellä luvattoman heikolla tasolla, jonka osoittavat jatkuvasti paljastuvat pimeän työn teettäjät kiinalaisine kivimiehineen. Merkittäviä vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan sikäli, että niillä tulee olemaan vaikutusta neuvotteluissa, joissa tulisi päättää mm. palveludirektiivin jatkosta ja maahanmuuton lisäämisestä. Pelkään pahaa, että sillä voi olla nämä tavoitteet vaarantavia vaikutuksia, jotka ovat omiaan lisäämään Euroopan taloudellisia vaikeuksia sekä heikentämään nk. sosiaalista mallia.

Vaxholmin tapausta voidaan pitää merkittävänä osoituksena siitä, miten lainsäädännössä olemassa olevia aukkoja voidaan pyrkiä kiertämään ja sitä kautta polkemaan työntekijöiden oikeuksia. Sisämarkkina- ja kilpailulainsäädäntö ei saa muodostua välineeksi kilpailuttaa työehtoja ja juoksuttaa eri maiden palkansaajia vastakkain. Eurooppa ei tarvitse työehtojen polkupolitiikkaa eikä sisämarkkina- ja kilpailulainsäädännön tule kävellä kansallisen työehtosopimusturvan ylitse. Kyseisen tapauksen mukaiset tapahtumat ovat omiaan lisäämään kansalaisten epäluuloa sekä ulkomaista työvoimaa, että koko Euroopan Unionia kohtaan.

Kaikille samassa maassa työskenteleville työntekijöille on kyettävä takaamaan tasa-arvoiset työskentelyolosuhteet. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja riisto on kyettävä torjumaan. Kyse on paitsi reilusta kilpailusta, myös oikeudenmukaisuudesta. Latvialainen tai puolalainen työmies tai -nainen on palkkansa ansainnut siinä missä suomalainen tai ruotsalainenkin, eikä hyviä työehtoja voida pitää kilpailua rajoittavina tekijöinä. Tapaus kuvaa ikävällä tavalla sitä, miten vaikutusvaltaiset tahot ovat valmiita purkamaan lähes kaikki lainsäädännölliset esteet pääoman tuoton kasvun tieltä. Tätä ei voida hyväksyä. Kaiken työn, myös tilapäisen, on kuuluttava kohdemaan lainsäädännön piiriin. Tämä on keskeinen haaste myös palveludirektiivistä käytävässä keskustelussa.


ps. Antton Rönnholm kirjoittaa varsin oivallisesti vasemmiston ja oikeiston välisistä eroista blogissaan otsikolla "Vasen, oikea, maailma on soikea". Kannattaa tutustua.