Kansallista etua kansainvälisesti

Presidentinvaalien yhteydessä erityisesti Kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön sekä hänen kannattajiensa parista on kuulunut kritiikkiä siitä, että Suomen ulkopolitiikka ja presidentti Halosen toiminta on keskittynyt liiaksi globalisaation hallintaan ja oikeudenmukaisempaan maailmankauppaan Suomen kansallisten etujen kustannuksella. Presidentin, kuten ilmeisesti ulkopolitiikan laajemminkin, tulisi heidän mukaansa keskittyä erityisesti vienninedistämiseen sekä uusien työpaikkojen luomiseen. Globalisaation hallintapyrkimyksillä ja hyvinvointivaltion puolustamiselta markkinavoimien paineessa ei tähän kuulemma kyetä.

Tämä kritiikki on toki sallittua, mutta täysin perusteetonta ja älyllisesti epärehellistä. Jokainen, joka ymmärtää kansainvälisestä taloudesta tai työelämästä yhtään mitään, tietää, että kansainvälinen taso on erityisen merkittävä 2000-luvun taloudessa ja politiikassa. Globaali talous toimii monilta osin nykyisin demokraattisen järjestelmän ulkopuolella, siitä riippumattomassa tilassa, vaikuttaen kuitenkin erittäin merkittävästi meidän jokaisen elämään. Tämän vuoksi pyrkimykset vahvistaa monenkeskistä kansainvälistä poliittista järjestelmää markkinavoimien ohjailemiseksi ovat tulevaisuudessa keskeisin osa suomalaisen hyvinvointivaltion ja talouden kehittämistä ja puolustamista. Tämä on nimenomaan sitä paljon puhuttua "yhteistä etua", etua, joka koskee niin suomalaisia, virolaisia kuin kenialaisiakin.

Kansallisella päätöksenteolla pystytään toki jatkossakin vaikuttamaan merkittävästi maamme ja kansamme menestykseen ja olosuhteisiin. Reunaehdot asetetaan kuitenkin muualla ja onkin meistä itsestämme kiinni, otammeko kohtalomme omiin käsiimme vai emme. Mieltämällä globalisaatio nollasummapeliksi, jossa kilpailemme kansallisin päätöksin vähenevistä työpaikoista mm. veroalennuksin ja työntekijöiden oikeuksia heikentämällä, hyväksymme uusliberaalin globalisaatiomallin sellaisenaan. Tämä lienee myös Niinistön ja Kokoomuksen tarkoitus. Poliittinen oikeisto uskoo kansalaisten olevan riittävän sokeita tai asioihin perehtymättömiä, jotta "yhteisen etumme" nimissä voitaisiin tehdä hyväosaisia hyödyttäviä ja vähäosaisia rankaisevia yhteiskunnallisia uudistuksia. Vaalit kertovat paljon siitä, meneekö sumutus täydestä. Gallupien valossa asia ei tältä näytä, mutta äänet ratkaisevat.

Globalisaatio on ihmisen luoma ilmiö ja siksi ihmisen on sitä myös mahdollista hallita. Se pitää sisällään suunnattomia mahdollisuuksia, josta Suomi on kyennyt hyvinvointivaltionsa ja koulutetun väestönsä avulla myös hyötymään. Nyt tehtävänämme on hyödyntää olemassa olevat mahdollisuudet entistäkin paremmin sekä hallita muutoksen tuomia ongelmia. Ensisijaista on kyetä kansainvälisellä tasolla turvaamaan entistä paremmin työvoiman oikeuksia kaikkialla maailmassa. Tavoitteena tulee olla eurooppalaiset työehdot myös Aasiassa ja Afrikassa, eivät afrikkalaiset työehdot Suomessa. Paremmalla ja vahvemmalla kansainvälisellä säätelyllä ehkäisemme verokilpailua ja sosiaaliturvan polkemista kotimaassa samalla kun kykenemme auttamaan köyhiä maita ja niiden kansalaisia hyötymään globalisaation aikaansaamasta taloudellisesta kasvusta parempien työolosuhteiden ja palkkojen avulla. Tätä kautta kykenemme luomaan huomattavan kasvun näiden ihmisten ostovoimassa, joka piristäisi koko maailmantaloutta. Keskittymällä ahtaasti tuijottamaan omaan napaamme emme voisi olla osana edesauttamassa tätä valtavaa muutosta parempaan.

Paluuta säädeltyihin markkinoihin ja suljettuihin talouksiin ei ole, eikä sitä kukaan haluakaan. Lisääntyvä rajat ylittävä kaupankäynti on jo nyt osoittanut, että sen avulla miljoonien ihmisten on mahdollista nousta ylös köyhyydestä ja kurjuudesta. Kaupan tulee kuitenkin olla luonteeltaan reilua ja perustua selkeisiin sääntöihin. Kaupalliset intressit ja kauppaneuvotteluissa sovitut asiat eivät saa kävellä esim. vähimmäistyöehtojen tai kansainvälisten ihmisoikeuksien yli. Tämän varmistamiseksi Maailman kauppajärjestö WTO:n tulisi jatkossa ottaa tavoitteisiinsa myös työvoiman oikeuksien parantaminen. Tällä hetkellä WTO ei toimi yhteistyössä esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön kanssa riittävällä tavalla tämän varmistamiseksi. Näiden asioiden edistämiseksi tarvitsemme globaalia hallintaa. Se on 2000-luvun sosialidemokratiaa ja yhteisen edun puolustamista.

Tie sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan globalisaatioon on pitkä ja vaikea, mutta se on käytävä. Tarja Halonen on halunnut ottaa näissä aikamme tärkeimmissä ja suurimmissa kysymyksissä vastuuta -ja myös kyennyt siihen. Hyvä ja tärkeä työ ansaitsee ja tarvitsee jatkoa. Sauli Niinistöstä ja hänen Suomestaan ei tähän työhön ole. Näistä syistä minä kävin lukuisten muiden helsinkiläisten ohella Vuosaaren Kallahden koululla kirjoittamassa lippuun numeron 9.