tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Metrolla Espooseen

Paljon, kauan ja hartaasti puhuttanut länsimetrohanke on jälleen saanut uusia vivahteita. Hiljattain valmistunut ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA) toteaa metron olevan tehokkain ja nopein kulkuväline. Tunnelissa kulkevan metron kustannukset olisivat YVA-arvion mukaan 452 miljoonaa euroa, josta valtion toivotaan maksavan kolmanneksen. Säästöiksi nykyiseen bussiliikenteeseen verrattuna arvioidaan koituvan yli 10 miljoonaa vuodessa.

Toisena vaihtoehtona joukkoliikenteen järjestämiseksi on kaavailtu pikaraitiotietä. Raitiotie on edullisempi, mutta selkeästi tehottomampi ja monimutkaisempi vaihtoehto. Vuosittaiset kustannussäästöt olisivat huomattavasti metroa pienempiä, puhumattakaan siitä, että ylimääräinen vaihto pikaratikasta metroon vaikeuttaa matkaa ja aikaansaa pullonkauloja. Ratikkaideaa kannattaakin kehitellä toisesta näkökulmasta, aikanaanhan voisi olla mahdollista yhdistää Pohjois-Espoon asuinalueet länsimetroon bussien sijasta pikaratikoilla. Tähän on kuitenkin vielä matkaa.

Pääkaupunkiseudulla on kauan harrastettu mantraa, jonka mukaan pahin sen kehitystä haittaava tekijä on alueellistava ja epäreilua verotasausta harrastava valtio. Tosiasia kuitenkin on se, että suurin este järkevälle ja dynaamiselle metropolipolitiikalle on pääkaupunkiseudun kuntarajat ja kunnallispolitiikka. Parhaina esimerkkeinä tästä ovat toimineet kunnista Espoo ja Sipoo, jotka tekevät parhaansa, ettei yhtenäistä pääkaupunkiseutua syntyisi sekä länsimetrohankkeen takkuaminen Kokoomuksen ja Vihreiden vuoksi. YVA on jälleen uusi selvitys aiheesta, toivon mukaan pikku hiljaa ratkaiseva, jotta myös jarrumiehet saadaan mukaan pk-seutua kehittämään.

Metron vetäminen länteen tiivistäisi yhdyskuntarakennetta, puhumattakaan siitä, että se on erittäin ympäristöystävällinen liikennevaihtoehto tehokkuutensa ja vähäpäästöisyytensä vuoksi. Eräitä aktiivisimpia hankkeen vastustajia ja hidastajia ovat kuitenkin olleet espoolaiset vihreät. Vihreän liiton merkityksestä puolueena ja ylipäätään toimimisesta jonkinlaisena yhtenäisenä poliittisena voimana kertonee se, että Helsingin vihreät kannattavat vahvasti metron laajentamista Espooseen. Johdonmukaisuus ja yhtenäisyys eivät tosin ole vihreisiin hyveisiin ydinvoiman vastustamista lukuunottamatta koskaan kuuluneetkaan.

Toivon mukaan terve järki, käytännöllisyys, vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys voittavat ja tämän vuoden aikana saadaan aikaan konkreettisia päätöksiä metrohankkeen aloittamisesta. Joka tapauksessa koko vuosikausien jupakka on parhaiten konkreettisesti osoittanut sen, ettei pääkaupunkiseudun kuntarakenne ole tätä päivää. Kuntarajat ylittävä yhteistyö vaatii pääkaupunkiseudun käsittelemistä kokonaisuutena, käytännössä rajojen poistoa ja suur-Helsinkiä.

5 kommenttia:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Puhut asiaa. Toivottavasti kyläpolitikointi todella väistyy ennen kuin iso veli tulee ja käskee. Se ei olisi omiaan vahvistamaan kansalaisten uskoa demokratiaan, vaikka välttämätöntä onkin.

laura kirjoitti...

Juuri näin! Metro Espooseen pian (no, vie se aikaa joka tapauksessa vaikka päätös tehtäisiin heti huomenna)! Ja pks-kunnat yhteen. Aito metropolialue olisi kova juttu. Veikkaan vaan, että vieläkään eivät kaikki alueilla vaikuttavat tahot sitä tajua... mutta mieluummin vapaaehtoinen oma-aloitteinen yhteistyön syventäminen kuin se että kepulainen kuntaministeri tulee ja sanoo mitä tehdään.

Mirva kirjoitti...

Kyllä se metro tulee... Ei sitä enää pysäytetä :)

Tapio Laakso kirjoitti...

Vihreiden ero demareihin piilee juuri siinä, että vihreissä sisäistä monimuotoisuutta, eroja ja keskustelua kunnioitetaan ja suvaitaan. Tietenkin se on joskus rasittavaa, mutta parempi se kuin yhtenäisyys, joka tukahduttaa kaikki erot. Demarit ovat massatuotantoyhteiskunnan tuotos ja se näkyy.

laura kirjoitti...

Hyvä Tapio,

se vihreiden "sisäinen monimuotoisuus", kuten kauniisti muotoilit, aiheuttaa helposti myös sen, että teihin ei porukkana voi oikein luottaa päätöksiä tehdessä, kun individualismi päihittää yhteiset (onko teillä niitä?) päämäärät. "Yhtenäisyys, joka tukahduttaa kaikki erot" - hmm... mielestäni esimerkiksi demarien 53 kansanedustajan joukkoon mahtuu todella monta erilaista tyyppiä, joilla on omat painotuksensa ja kiinnostuksenkohteensa. Sitäpaitsi - ei kai mikään puolue Suomessa ole nykyään sellainen, jossa keskustelua ei "kunnioiteta ja suvaita". On falskia ja /tai tietämätöntä väittää toisin.