Mielenkiintoinen presidentinvaalikampanja on kääntymässä viimeiselle viikolle. Huomioarvoltaan toistaiseksi paras kampanja on ollut "työväen presidenttinä" esiintyvällä ehdokas Sauli Niinistöllä. Tosiasia on kuitenkin se, että vaalikampanjassa esiintyy kovin erilainen Niinistö, joka on tuttu eduskunnan käytäviltä. Nykyinen Niinistö puhuu lämpimästi ihmisistä ja heidän tarpeistaan ja kannattaa kaikkia niitä hyviä asioita, jotka eivät ole milloinkaan olleet missään asemassa hänen näkyvässä poliittisessa toiminnassaan. Muodonmuutos on ollut äkillinen ja täydellinen – eikä siitä syystä kovinkaan uskottava, vaikka toki Eurooppa on voinut tehdä Saulille hyvää. Totesihan hän mm. Imagen (7/05) haastattelussa päivänpolitiikan tuoksinassa liian vähälle jäävän ajattelun harrastamisen karsivan oikeistolaisia mielipiteitä. Tai ehkä retoriikka ja vaaliteemat kuuluivat mainostoimistolta ostettuun kampanjailmepakettiin, mene ja tiedä.Presidenttiehdokas Niinistö puhuu myös vastakkainasettelun lopettamisesta yhteisen etumme nimissä. Se olisi hyvä tavoite, ellei se hänen mallissaan tarkoittaisi oikeiston joustamisohjelman kritiikitöntä hyväksymistä "kansallisen edun" nimissä. Hän hahmottaa kansakunnan menestyksen ainoastaan sen yritysten hyvinvoinnin kautta. Tämä on varsinkin Niinistön taustat huomioon ottaen ymmärrettävä ja hyvä lähtökohta, mutta yhteiskunnallisena ohjelmana se on valitettavan riittämätön. Elinkeinoelämän hyvinvointi on koko kansan etu vain, jos kasvun ja menestyksen hedelmiä jaetaan yhdessä. Tämä ulottuvuus kuitenkin puuttuu "työväen presidentin" politiikasta. Tietoisesti, sillä presidenttiehdokas Niinistön agenda perustuu porvarilliselle, pääoman etuja ihmisten kustannuksella suosivalle maailmankatsomukselle ja kampanjailme edellä mainitun kätkemiselle.
Sauli Niinistön valtionvarainministeriuran aikana harvoin harrastettiin yhtä ihmisläheistä politiikkaa kuin mistä hän nyt omina ajatuksinaan puhuu. Hänen ja hänen puolueensa näkemyksen mukaan ei lasten harrastusmahdollisuuksille tai kirjastoille juurikaan rahaa olisi herunut. Nyt hän kuitenkin saarnaa lähipalveluista ja tasa-arvoisten lähtökohtien takaamisesta kaikille. Siitä, että nämä hyvät asiat ovat yhteisestä potista osansa tässä maassa saaneet, ei Saulia voida kiitellä, se kunnia kuuluu muille, korostuneesti muiden senaikaisten hallituspuolueiden kansanedustajille ja ministereille. Toki hän oli roolinsa vanki, hallitus tekee päätöksiä kollektiivina eikä valtion kassasta riitä rahaa kaikille hyville hankkeille, mutta liian usein oli hänen näkemyksensä korostuneen ideologinen ja asenteellinen. Rakenteelliset veronalennukset ja yksityistäminen, nuo poliittisen oikeiston ihmelääkkeet mihin tahansa ongelmaan ovat aina olleet hänen politiikkansa kulmakiviä, seurauksista välittämättä. Sekö on työväen, tai kenen tahansa muunkaan, etu? Omistavien etu se voisi olla, mikäli he ovat valmiita maksamaan sosiaalisen eheyden menettämisen mukanaan tuoman kovan hinnan.
"Työväen presidentin" kampanjan lopullinen menestyminen sekä presidentinvaalien lopputulos tulee osoittamaan, eletäänkö Suomessa vuonna 2006 täytenä totena George Orwellin vuotta 1984, jossa musta maalattiin valkoiseksi, sodasta vastasi Rauhanministeriö ja virallisesta valehtelusta ja propagandasta Totuusministeriö. Myös kampanjaan jo nyt oleellisena osana kuulunut loanheitto, joista parhaina esimerkkeinä toimivat lukuisat tyhjästä tempaistut massatekstiviestikampanjat (joista virallinen kampanja on toki luonnollisesti sanoutunut irti) sekä kilpailevan ehdokkaan systemaattinen häirintä johon mm. MTV3:n ensimmäisen kierroksen vaalitentin suureksi osaksi kokoomusnuorista koostunut yleisö syyllistyi kertovat paljon siitä, mihin ollaan "vastakkainasettelun lopettamisen" nimissä valmiita. Nähtäväksi jää hyväksytäänkö tämä, pääseekö "susi lampaan vaatteissa" median ja julkisen keskustelun hampaista kuin koira veräjästä? Kansa ratkaisee, eikä tuloksesta voi valittaa.
Tekstit
6 kommenttia:
Hieno kirjoitus kerrassaan, Esa!
Puhut asiaa, veliseni. Toivon paljon voimia loppurutistukseen vaaleissa, jottei pääse käymään ohraisesti. Itse kävin lauantaina suurlähetystössä tekemässä oman osuuteni sosiaalisesti oikeudenmukaisemman Suomen puolesta.
”Se olisi hyvä tavoite, ellei se hänen mallissaan tarkoittaisi oikeiston joustamisohjelman kritiikitöntä hyväksymistä "kansallisen edun" nimissä. Hän hahmottaa kansakunnan menestyksen ainoastaan sen yritysten hyvinvoinnin kautta. Tämä on varsinkin Niinistön taustat huomioon ottaen ymmärrettävä ja hyvä lähtökohta, mutta yhteiskunnallisena ohjelmana se on valitettavan riittämätön. ”
Mikä tarkkaanottaen on oikeiston joustamisohjelma? Jos kuitenkin yleisesti puhutaan joustavista työmarrkinapolitiikasta voidaan katsoa muita maita, esim. Tanskaa jossa paikallisen SAK:n (LO) pääekonomisti on kehunut joustavaa työlainsäädäntöä, koska se tuo talouteen vauhtia ilman eriarvoistumista ja kuulemma lyhyet irtisanomisajat tuovat vauhtia työmarkkinoille. Potkuja ei tarvitse niin paljoa pelätä, koska maasta löytyy helpommin uusi työpaikka.
”Elinkeinoelämän hyvinvointi on koko kansan etu vain, jos kasvun ja menestyksen hedelmiä jaetaan yhdessä. Tämä ulottuvuus kuitenkin puuttuu "työväen presidentin" politiikasta.”
Puuttuuko? Niinistö on tenteissä sanonut kuinka esim. Nokian saamat voitot ovat peräisin amerkikkalaisilta sijoittajilta ja niistä saaduilla verorahoilla on saatu rahaa valtionkin kassaan eli yhteiseen jakoon. Tämä sen lisäksi että rahaa tulee lisää Suomen talouden pyörittämiseen.
Mitä tulee sitten siihen, onko elinkeinoelämän edut ilman tulonsiirtoja kansan etu, niin kuten totesit aikaisemmi kirjoituksessasi globalisaatiosta ”Lisääntyvä rajat ylittävä kaupankäynti on jo nyt osoittanut, että sen avulla miljoonien ihmisten on mahdollista nousta ylös köyhyydestä ja kurjuudesta” tätä on tapahtunut siis maissa, joissa tulonsiirtoja ei liiemmin harjoiteta, eli kyllä se elinkeinoelämän kasvu on ollut myös kansankin etu. Onko se riittävä tai kyllin nopea voidaan olla erimieltä.
”Sauli Niinistön valtionvarainministeriuran aikana harvoin harrastettiin yhtä ihmisläheistä politiikkaa kuin mistä hän nyt omina ajatuksinaan puhuu. Hänen ja hänen puolueensa näkemyksen mukaan ei lasten harrastusmahdollisuuksille tai kirjastoille juurikaan rahaa olisi herunut.”
Niinistö oli valtiovarainministeri ja puolue luonnollisesti tuki häntä vaikeina aikoina jolloin rahaa oli niukemmin.
”Nyt hän kuitenkin saarnaa lähipalveluista ja tasa-arvoisten lähtökohtien takaamisesta kaikille. Siitä, että nämä hyvät asiat ovat yhteisestä potista osansa tässä maassa saaneet, ei Saulia voida kiitellä, se kunnia kuuluu muille, korostuneesti muiden senaikaisten hallituspuolueiden kansanedustajille ja ministereille. ”
Tässä asiassa on monta tekijää. Voisiko olla niin, että ilman Niinistön piheyttä olisi päässyt homma karkaamaan käsistä? Sitä emme voi tietää.
”Rakenteelliset veronalennukset ja yksityistäminen, nuo poliittisen oikeiston ihmelääkkeet mihin tahansa ongelmaan ovat aina olleet hänen politiikkansa kulmakiviä, seurauksista välittämättä.”
Mikä sitten on tämä seuraus? Ainakin valtiotulot kasvoivat veroalennuksista huolimatta.
Olisiko niin, että oikeisto nyt vaan uskoo noiden toimivuutteen. Jos jonkun mielestä toimi, saa toki esittää muitakin vaihtehtoja. Sitten vertaillaan niitä.
”Sekö on työväen, tai kenen tahansa muunkaan, etu? Omistavien etu se voisi olla, mikäli he ovat valmiita maksamaan sosiaalisen eheyden menettämisen mukanaan tuoman kovan hinnan.”
Yleisesti demaritkin hyväksyvät markkinatalouden perustana, eivätkä enää ole ainakaan valtion omsitukseen laittamassa yhtiöitä. Ehkei se olekkaan kansan etu se, että kaikki toimii valtion alaisina.
"Työväen presidentin" kampanjan lopullinen menestyminen sekä presidentinvaalien lopputulos tulee osoittamaan, eletäänkö Suomessa vuonna 2006 täytenä totena George Orwellin vuotta 1984, jossa musta maalattiin valkoiseksi, sodasta vastasi Rauhanministeriö ja virallisesta valehtelusta ja propagandasta Totuusministeriö.”
On myös harmaan eri sävyjä. Ei ole kiveenhakattua, etteikö vastakkainasettelu olisi turhaa, kuten myös toisinpäin. Maailma koostuu erilaisista teorioista ja sitten katsotaan mikä niistä näyttää parhaiten vastaavan todellista käytäntöä.
” Myös kampanjaan jo nyt oleellisena osana kuulunut loanheitto, joista parhaina esimerkkeinä toimivat lukuisat tyhjästä tempaistut massatekstiviestikampanjat ”
Ja yhtenä hyvänä myös Markku J. Jääskeläisen kuvitettu puhe Niinistön kirjasto-lausunnosta.
”(joista virallinen kampanja on toki luonnollisesti sanoutunut irti) ”
Voisiko olla sen takia, ettei sillä ollut tekemistä sen kanssa? Vai onko muuta näyttöä? Motiivi tässä asiassa voisi olla kummallakin osapuolella, kun huomioidaan Haloselle tippuneet säälipisteet mediassa asian tiimoilta.
”sekä kilpailevan ehdokkaan systemaattinen häirintä johon mm.”
Nähtävästi Halosen hermostumiseen ei yleisöäkään tarvita. Hänhän keskyttelee Niinistö kahden keskisissä väittleyissä koko ajan.
”MTV3:n ensimmäisen kierroksen vaalitentin suureksi osaksi kokoomusnuorista koostunut yleisö”
Jos nyt oikein muistan niin yleisö kerättiin aika tasapuolisesti. Olikos nyt niin, että sata kannattajaa kolmelle jokaiselle pääehdokkaalle ja lopuille 50 per ehdokas.
Paljon huomioita, kiitos kommenteista, Antti.
"Oikeiston joustamisohjelmalla" tarkoitan esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuutta, joka on ollut Niinistön maalitauluna hänen poliittisen uransa aikana. Hän ei ole ollut sitoutunut kolmikantaiseen malliin, joka on ollut Suomen vahvuus ja jossa, niin, ne kuuluisat työntekijät ovat edustettuina.
Lisääntyvä kaupankäynti lisää taloudellista kasvua ja on osaltaan nostamassa ihmisiä köyhyydestä, tämä pitää paikkansa. Jos nämä maat alkavat tulojensa kasvaessa kehittää palveluitaan ja luoda sosiaalisen turvan järjestelmiä, ne menestyvät entistä paremmin ja kykenevät tarjoamaan kansalaisilleen paremman elämän. Tämä on kuitenkin poliittinen valinta, mikään automaatti se ei ole. Muuten olisimme nähneet toimivia kouluja ja terveyskeskuksia monissa Etelä-Amerikan maissa. Ei näy, koska niihin ei ole haluttu valuuttatuloista huolimatta panostaa. Tämän vuoksi on syntynyt ns. Chavez-ilmiö. Happy now?
Minua on suuresti huvittanut tämä keskustelu siitä, miten "vastakkainasettelu on turhaa" ja sen jälkeen koko ohjelma rakennetaan vastakkainasettelulle esim. meidän ja muiden välille. Tarkoitan tällä esimerkiksi Tarja Haloseen kohdistunutta arvostelua liiallisesta keskittymisestä globalisaation hallintaan liittyvistä kysymyksistä. Jokainen, joka ymmärtää taloudesta mitään, tietää, että nimenomaan nämä pyrkimykset ovat kaikkien suomalaisten etu.
Mitä tulee hermostumiseen, niin siinä on myönnettävä, että Niinistön imagokonsultti on tehnyt loistavaa työtä. Halonen on onnistuttu leimaamaan helposti hermostuvaksi ja jota Niinistö ruokkii hokemalla keskusteluissa "älä hermostu"-mantraansa, vaikkei hermostumisesta ole tietoakaan. Mautonta, mutta näyttävää. Tervetuloa Suomen 2000-luvun politiikkaan.
"Hänen ja hänen puolueensa näkemyksen mukaan ei lasten harrastusmahdollisuuksille tai kirjastoille juurikaan rahaa olisi herunut."
Mua alkaa pikku hiljaa ottaa kaaliin tää asioiden kontekstistaan irroittaminen ja sitä kautta lokaaminen (vieläpä kampanjapäällikön, uutispäivä demarin ja SAK:n johdolla).
Kysehän oli aikoinaan tärkeysjärjestyksistä. Jokainen ymmärtää, että ensin on hankittava lihat ja maidot ja karkkeja mietitään sitten karkkipäivinä.
T: Halosen kampanjan tyyliin jokseenkin pettynyt.
Niinistö on puhunut näissä vaaleissa siitä, mitä kaikkea kolmikantaan tulisi kuulua ja mikä kuuluu eduskunnalle. Ihan aiheellinen kysymys. Ihalainenhan on sanonut, että heille kuuluu kaikki muu paitsi ehkä ulkopolitiikka. Pitääkö asian näin olla? Se, että nykyinen systeemi on toiminut kohtalaisesti, ei tarkoita että se olisi täydellinen.
Olen ihan kohtullisen happy now, kiitoksia kysymyksestä. :-) Taloudellinen kasvu poistaa meidän molempien mielestä siis ihmisiä pois köyhyydestä itsestäänkin. Olennainen kysymys siis onkin voisiko se teoriassa poistaa pitkällä aikavälillä kaikki? Jos pystyy, taloudellinen kasvu hyödyntää koko kansaa ilman tulonsiirtojakin. Tulonsiirroilla voimme toki yrittää nopeuttaa köyhyyden poistoa, eikä minulla kokoomuslaisenakaan ole mitään peruspalveluja vastaan, mutta pelkällä verojen nostolla kokoajan ei ongelmia tai hyvinvoinnin puutetta ratkaista. Muuten, Chavez on siitä ”hauska” tapaus, että hän ajaa aika hyvää vauhtia Venezuellaa taloudelliseen ahdinkoon ja sitä kautta kurjuuden lisääntymiseen. Tämä ei todellakaan ole koko kansan etu.
Mitä tulee vastakkainasetteluun globaalisti, niin ei Niinistökään ole harmissaan siitä, että muualla rikastutaan. Voi kuitenkin ihan hyvin olla että meidän omaa hyväntahtoisuuttamme saatetaan maailmalla käyttää väärin. Ehkä tietynlainen terve itsekkyyskin voi olla paikallaan siinä, että etsimme myös omaa paikkaamme uudessa taloudessa. Kukaan ei tule sitä tarjoamaan meille.
Hermostumiseen vielä, että itse kyllä olen pannut ilman imagokosultin työtä merkille että aika paljon enemmän Halonen keskyttelee Niinistöä kuin toisinpäin. Mielestäni tämä on merkki hermostumisesta.
Lähetä kommentti