Voinko palvella?

Palvelualoista on odotettu Suomen työllisyyden ja hyvinvoinnin pelastajaa. Näiden alojen ongelma on kuitenkin ollut niiden heikko tuottavuuskehitys. Tulevaisuudessa Suomen kansantaloudessa pienten palveluyritysten määrä tulee kasvamaan. Samalla kasvaa luonnollisesti niiden merkitys työllistämisessä. Tuotantorakenteen painottuessa palveluiden suuntaan, tulee työmarkkina-, koulutus- ja elinkeinopolitiikalla kyetä entistä paremmin tukemaan tuottavuuskehitystä erityisesti pk-yrityssektorilla. Ns. heikomman tuottavuuskehityksen alat tulevat kasvamaan myös suhteellisesti muita aloja nopeammin. Tämä korostaa tuottavuuden parantamisen tärkeyttä. Tämä on tärkeää jo palkkahajonnan hallitsemattoman kasvamisen estämiseksi.

Samalla, kun meidän on pyrittävä tuottavuuden parantamiseen näillä suhteellisesti heikomman tuottavuuskehityksen työvoimavaltaisilla aloilla, tulee meidän kyetä myös entistä enemmän korkean osaamis- ja jalostusarvon palvelusektorin kehittämiseen. Kasvupotentiaalia Suomessa on huomattavissa määrin. Palvelualojen työvoimasta peräti 35% on korkeasti koulutettuja, tämä on neljänneksi eniten OECD-maista. Teollisuudessa vastaava luku on 25%. Potentiaali on kuitenkin hyödynnetty harmillisen heikosti. Tutkimus- ja kehittämisvaroista vain 12% kuluu palveluiden kehittämiseen, tätä osuutta on kyettävä lisäämään. Suomeen on luotava erityisesti sisällöntuotantoon, liiketoimintapalveluihin sekä hyvinvointipalveluosaamiseen liittyviä vientiyrityksiä.

Suomen tulee olla aktiivinen myös EU:ssa edesauttaakseen palvelukaupan avaamista niiltä osin kun se ei uhkaa minkään valtion julkisten palveluiden järjestämistä niille itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla eikä vaaranna työntekijöiden perusoikeuksia. Näiden palveluiden kilpailulle avaamisen ja yksityistämisen tulee edelleen säilyä kansallisessa päätösvallassa, jotta niiden saatavuus voidaan määritellä myös muista lähtökohdista kuin taloudellisista. Rajat ylittävän tavarakaupan lisääntyminen on luonut runsaasti työpaikkoja, on oletettavaa, että palvelukaupan lisäämisellä olisi myös huomattavia positiivisia vaikutuksia niin taloudellisen kasvun kuin työllisyyden kannalta.

Tulevaisuuden työvoima tulee olemaan entistä liikkuvampaa. Rakenteellisen muutoksen nopeus sekä vaatimustason nousu ei osoita jatkossakaan pysähtymisen merkkejä, joten elinikäinen oppiminen ja aikuiskoulutus ovat avainasemassa torjuttaessa työttömyyttä. Suomella on kaikki mahdollisuudet työllisyysasteensa nostamiseen hyvinvointivaltion kestävän rahoituksen varmistavalle tasolle, mikäli kykenemme pitämään huolta työntekijöidemme osaamistasosta ja työssä jaksamisesta. Tähän pitäisi myös olla entistä paremmat mahdollisuudet, kun työmarkkinatilanne väistämättä eläköitymisen myötä kääntyy työntekijöiden eduksi.

Kolumni julkaistu Uutispaiva Demarissa 19.1.2006