Viikon työmatka ulkomailla on takana ja paluu Suomeen tosiasia. Koneessa tuli havaittua, että kotimaassa on jälleen aloitettu keskustelu puoluetuista. Tämä on loistava puheenaihe jokaiselle populistille. Siinä ei voi hävitä. Kansalaisilta on helppo kerätä pisteitä kritisoimalla puoluetukien suuruutta ja kauhistelemalla sitä, miten puolueet muka väärinkäyttävät näitä varoja.Politiikkaa tehdään aina ja se vaatii aina jonkinlaisen rahoituksen. Mikäli julkista ja avointa puoluetukea ei olisi, varat hankittaisiin jostain muualta. Käytännössä tämä tarkoittaisi varakkaita yksityislahjoittajia tai taustajärjestöjä. Nämä tuskin antaisivat poliittisille järjestöille varoja vain hyvää hyvyyttään. Sellaiset puolueet, joiden ajamat linjat eivät miellyttäisi yksityisiä rahoittajia tai sellaiset poliitikot, jotka eivät lupaisi palveluksia lahjoittajille, katoaisivat kartalta. Tätäkö todella halutaan?
Puoluetuki paitsi vähentää korruptiota, myös mahdollistaa pitkäjänteisen poliittisen toiminnan. Politiikka vaatii toimiakseen kunnollisesti myös jonkinlaisen pysyvän organisaation. Mikäli rahoitus viedään, katoaa kansanliikkeeltä huomattava resurssi mm. työntekijöiden muodossa. Tätä kansanvalta, ainakin niin kauan kuin sen hoitamisen katsotaan hoituvan parhaiten poliittisten puolueiden kautta, tuskin nykypäivänä kestäisi. Arja Alho tekisi puolueen työntekijöistä ja aktiiveista ilmeisesti mainosmyyjiä ja kirpputorikauppiaita. Itse haluaisin kuitenkin kuvitella, että puoluetoimintaa voitaisiin aktivoida sisältökeskeisimmillä toimintatavoilla.
Puoluetuen ohella nykyisin on tullut tavaksi arvostella myös poliittisia avustajia. Tämä on toinen oivallinen maali, kukapa tuntisi minkäänlaista myötätuntoa moisia pyrkyreitä ja oman edun tavoittelijoita kohtaan, joiden aika ainakin lehtien perusteella kuluu kanssaihmisten varoja väärinkäyttäessä sekä lihapatojen ääressä kaiken kustantavan kansan yksinkertaisuudelle naureskellessa. Pisteet ovat jälleen taatut ja populistin äänisaalis kasvussa. Minkäänlaisen reaalimaailman kanssa tälläkään väitteellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Joka kerta, kun puoluetukia tai avustajajärjestelmiä arvostellaan, minun tekee mieli kysyä miksi ihmiset haluavat, että heitä ja heidän näkemyksiään edustetaan huonosti tai huolimattomasti? Käsiteltävät asiat lisääntyvät ja monimutkaistuvat. Edustajan on yksinkertaisesti inhimillisesti mahdotonta hallita ja jäsentää kaikkea tarvittavaa tietoa. Siksi avustajajärjestelmä luotiin ja sitä sen piirissä myös tehdään. Yksittäiset väärinkäytökset ovat luonnollisesti ikäviä ja niitä pitää pyrkiä välttämään. Näiden perusteella koko järjestelmän runttaaminen pelkäksi puoluekouluksi ja suojatyöpaikoiksi on kuitenkin joko älyllistä epärehellisyyttä tai sitten silkkaa ilkeyttä. Iltapäivälehtien kohdalla kyse lienee molemmista.
Tekstit
3 kommenttia:
Olen Esa kanssasi samaa mieltä noista näkemyksistä. Kiitos linkistä Arja Alhon kirjoitukseen. Käväisin sen lukemassa ja aikamoisen totuuden siemenen hänenkin kirjoituksestaan löysin. Sen 13:n vuoden aikan jonka olen itse ollut poliittisessa toiminnassa - välillä enemmän välillä vähemmän aktiivisesti - mukana, olen kyllä huomannut, että puoluejärjestön ja kunnallisten luottamushenkilöiden keskuudessa erilaisten järjestöjen sekä julkisen sektorin palveluksessa olevien osuus on suhteettoman suuri (itsekin olen muuten lähes aina kuulunut jompaan kumpaan ko. ryhmistä).
Kyseisissä instansseissa toimivien ei tietenkään pidä tuntea asiasta huonoa omaatuntoa puhumattakaan että siirtyisivät syrjään. Silloinhan nimittäin jäljelle toimijoiksi ei jäisi enää juuri ketään! Mutta jokin todella mättää, kun homma on niin kuin se on. Toinen asia johon Alho kiinnittää aivan oikein huomiota on puolueen jäsenyyden merkitys. Faktahan on, että tällä hetkellä puolueet pystyvät (ainakin rahoituksellisesti) toimimaan vallan mainiosti ilman jäseniäkin. Sdp:n jäsenistön ikärakenne on sellainen, että ei muutaman kymmenen vuoden sisälällä ns. luonnollinen poistuma kuihduttaa nykytahdilla jäsenmäärän murto-osaan nykyisestä. En tiedä onko Alhon resepti omarahoitusosuuden sisällyttämisestä puoluetukeen oikea (Sdp:hän muuten tällä hetkellä täyttäisi Alhon kriteerin, joten siinä suhteessa ei edistystä nykymenolla tapahtuisi), mutta hänen tilanneanalyysin oikeaanosuvuutta on vaikea kiistää.
Alhon tilanneanalyysi on erittäin hyvä, mitä tulee vaikuttamisen tarpeeseen ja jäsenistön valtaistamiseen. Muuten edessä on hukka, sillä mikäli puolueessa ei pysty mielestään tärkeisiin asioihin vaikuttamaan, miksi liittyä? Tähän olisi kuitenkin mielestäni etsittävissä muitakin keinoja kuin puoluetukiuudistukset. Open space -tyyppiset toimintatilat ja nykyistä avoimempi rakenne toimisivat varmasti tällä tavoin.
Nythän puoluetuki on jo ihan passé ja siirrytään tulospalkkaukseen. Jestas.
Lähetä kommentti