maanantaina, toukokuuta 15, 2006

"Paskaduuneista" ja inhimillisestä työstä

Vapun jälkeisessä yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa lanseerattiin termi "paskaduunit". Näillä vihreää liikettä lähellä olevat prekariaattiaktivistit pyrkivät kuvaamaan sellaisia töitä, joiden tekijät toimivat alhaisen arvostuksen ammateissa usein pätkätyösuhteissa. Tällaisia töitä he itse kieltäytyivät tekemästä, pitäen niitä ihmisarvoa alentavina. Vaikka onkin helppo yhtyä näkemykseen siitä, että pätkätyöntekijöiden työolosuhteissa on paljon parantamisen varaa, ei moista ylimielistä ja tärkeää työtä halveksuvaa asennetta voi hyväksyä.

Suomalaisen pätkätyöaktivismin kuva on akateemisen, paremmista perheistä kotoisin olevan nuorison kuva. Todellisilla pätkätyöläisillä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia makasiineilla tiedostamiseen, vaan heidän päivänsä kuluvat juuri niissä halveksutuissa palvelualojen töissä, perhe-elämän, lastenhoidon ja parissa. Nämä ihmiset pitävät suomalaisen yhteiskunnan pyörät pyörimässä - veronsa maksaen. Heidän työnsä halveksiminen ei kerro muusta kuin heikosta yleissivistyksestä tai vajavaisesta todellisuudentajusta. Samaa kielii taloudellisen kasvun vastustaminen. Tosiasia on kuitenkin se, että mikäli tehtaan piipusta ei enää savua nouse, kärsijöinä ovat jälleen ensimmäisinä pienituloiset.

Yhtä kaukana työntekijöiden arjesta kuin eetuvirenit on kuitenkin myös se usein poliittisesta oikeistosta löytyvä joukko, joka puhuu kyllä työstä itseisarvona. He kuitenkin unohtavat kertoa ettei tämä suinkaan tarkoita kunnollista palkkaa tai jonkinlaisia inhimillisiä työolosuhteita. Työ ei ole väline toimeentuloon, vaan sitä pitää tehdä, vaikka sitten ilman korvausta. Miten muuten voisi olla ymmärrettävissä samasta porukasta kaikuvat jatkuvat vaatimukset suuremmista palkkaeroista ja -joustoista sekä valitus matalan tuottavuuden työpaikkojen kohtuuttomista kustannuksista? Palvelua porvaristolle - ehdoitta. Töiden jakaminen niihin, joita arvostetaan taloudellisesti ja niihin, joista riittää kaunis kiitos.

Suorittavan tason työt on tehtävä, muttei ilman minkäänlaisia ehtoja. Reilusta työstä on maksettava reilu palkka, jonka pitää riittää elämiseen ilman sosiaaliturvan apua. Muuta voisi kutsua jopa riistoksi tai vähintään vastuun ja riskin ulkoistamiseksi pelkästään työntekijöille. Parhaiten oikeudenmukaisuus onnistutaan takaamaan solmimalla ja noudattamalla työehtosopimuksia sekä liittymällä ammattiliittoihin neuvotteluaseman parantamiseksi ja parempien sopimusten aikaansaamiseksi. Ammatillinen järjestäytyminen voisi auttaa myös akateemisia pätkätyöläisiä, pois liiasta teoretisoinnista konkreettiseen toimintaan.

Siivous-, ruuanlaitto-, myynti ym. työt ovat tärkeitä ja arvokkaita. Tämän tulee näkyä myös palkkauksessa sekä sosiaalietuuksissa. Tätä ei "työtä arvostava" kokoomus kuitenkaan ole valmis myöntämään. Työväenaatteeseen on vielä paljon matkaa. Tämä bluffi on vaaleissa kyettävä paljastamaan. Eväitä ja näyttöä riittää.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.5.2006, kuvassa Vera Muhinan teos "Työläinen ja kolhoosinainen" Moskovassa.

8 kommenttia:

hna kirjoitti...

Minusta näistä käydyistä keskusteluista läpitunkenut ylenkatsonta oli jotain aivan todella kamalaa. Se kertoo irvokkaasti siitä mitä on jo päässyt tapahtumaan. Suppeus ja hengen heikkous ovat vallanneet niin monet nuoret kuin vanhemmatkin.

On suppeaa ajatella, ettei sivistynyt ihminen voisi tehdä "paskaduuneja", koska sivistyneen ihmisen pitää kokea olevansa jotain ja joku.

Puhutaan tasa-arvosta ja ihmisarvoisesta elämästä. Hoplaa! Ehkei sitten kuitenkaan ihan.

Nämä akateemiset prekariaattiaktivistit eivät kaikesta sivistyneisyydestään ja akateemisuudestaan ja maailmanparantamisestakaan huolimatta osaa arvostaa niitä, jotka kuljettavat heitä busseilla, siivoavat heidän opinahjonsa, hakevat roskat heidän takapihoiltaan, keittävät heidän ruokansa yliopistoilla…

Pahinta taitaa olla se, että todella moni heidän omista läheisitäänkin tekee juuri näitä "paskaduuneja" ja kenties olisivat muutoin aivan tyytyväisiä elämäänsä, jos työturva olisi vain parempi. Minä en voisi puhua näin alentavaan sävyyn isovanhemmistani, avoanopistani, monista ystävistäni.

Kyllä minäkin tunnen "paskaduuneissa" olevia ihmisiä, jotka ovat lukeneempia kuin minä, joita kiinnostaa tiede ja taide, hyvä ja ihmisarvoinen elämä.

Minusta eetuvirenit ja anna-reettakorhoset saisivat mennä hieman itseensä jo yllämainituista syistä.

Mustakallio Pete kirjoitti...

Juu. Vain vahvistaa tiettyjen ikäluokkien nuoremmista ylläpitämiä leimoja, että nämä älymystöläiset valittavat kuinka joutuvat opintojensa ohessa tekemään paskaduuneja eikä heitä tulla suoraan pyytämään johtajan tai asiantuntijan tehtäviin.

Tuttuahan tämä on jo vuosikymmenten ajalta. Eivätkös ne suurten ikäluokkien porvariston lapset joukolla marssineet taistolaiskulkueissa ja syytelleet ay-liikkeessä toimivia duunareita luokkasopuilijoiksi kun eivät rientäneet kanssaan vaatimaan vallankumousta.

J Erra kirjoitti...

Minä pummaan, sinä duunaat, niin kuin tanssi matka käy...

Ettei vaan esiin olisi ilmaantunut jälleen kerran porvarillista liikehdintää idealismin valepuvussa? Melkoinen ristiriitahan siinä on, että toisaalta tahdottaisiin kannustaa ihmisiä pätkätöihin ym. matalapalkkaisiin työsuhteisiin, ja samaan hengenvetoon vakuutetaan etteivät nämä paskaduunit "juuri minulle" sovi. Kun tällaiseen retoriikkaan vielä yhdistyy ajatus perustulosta, tulee mieleen että joillakin on aikomus siirtyä sen ratkaisun syntyessä työnteosta pummaamisen puolelle. On todella loukkaavaa, että vaaditaan itselle kissanpäiviä ja haukutaan lystin potentiaaliset kustantajat paskaduuniväeksi. Hyvinvointivaltion ja raha-automaatin välillä on melkoinen ero, mutta jotenkin minusta tuntuu että se on jäänyt joiltakin huomaamatta.

Piia kirjoitti...

Koko retoriikka tökkii ja pahasti.

Itsekin akateemisena opiskelijana ja pätkätyöläisenä tietysti pystyn samaistumaan siihen huoleen, mikä suurimmalla osalla korkeakouluopiskelijoista on sen suhteen, löytyykö valmistumisen jälkeen töitä. Pelottaa se minuakin. Mieleeni ei kuitenkaan koskaan tulisi väittää nykyistä työpaikkaani "paskaduuniksi", vaikka se ei juurikaan liity omiin akateemisiin opintoihin.

Työn arvottaminen akateemisen arrogantilla tavalla, kuin mitä prekariaatit nyt ovat kovasti tehneet, tuntuu hyvin ajattelemattomalta ja julmalta. Tuntuu, että siinä vain pyritään korostamaan omaa hätää harvinaisen huonolla retorikaalla.

Miksi akateemisesti koulutetut olisivat liian "hyviä" tavallisiin töihin? Tietysti on tarkoituksenmukaista, että jokainen korkeakoulutettu saa koulutustaan vastaavaa työtä. Kieltäytyminen periaatteellisesti muista kuin alan töistä tuntuu kuitenkin lähinnä vain ylpeydeltä ja typeryydeltä.

Keskustelua pätkätöistä voi käydä paljon rakentavammaltakin pohjalta. Siihen ei tarvita töiden, ja siinä samalla ihmisten, luokittelua hyviin ja huonoihin. Jokainen ihminen tässä yhteiskunnassa tekee tärkeää työtä.

Ja vaikka 'paskaduuni' tarkoittaisikin tässä prekariaattien retoriikassa enemmän sitä, että valmistunut ei saa koulutustaan vastaavaa työtä, niin se arvottaa kuitenkin joka tapauksessa voimakkaasti koko keskustelua ja vie sitä aivan väärään suuntaan. Miten joku voi edes olla sitä mieltä, että on olemassa töitä, joita voi rehellisesti nimittää 'paskaduuniksi'? Inhimillisesti tämä tuntuu käsittämättömältä.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Olen sanonut tämän aikaisemminkin.

Ei kokoomuslaiset ole porvareita. Ne vain haluaisi olla porvareita.

Mutta he haluaisivat olla instant-porvareita. Ilman vanhoja porvarillisia perinteitä ja sivistystä.

Kuten olen blogissani sanonut... Kun Jörn Donner käy kusella, kolmannes Suomen porvereista pitelee kullin vartta.

Joonas kirjoitti...

Niin. Eiköhän todellinen ongelma ole kuitenkin epätasa-arvoisissa työsuhteiden luonteissa, eikä siinä, mikä työ on näennäisesti toista parempi.

Ranskan kevään tapahtumista voisi Suomessa oppia sen verran, että opiskelijajärjestöt alkaisivat tehdä enemmän ay-väen kanssa yhteistyötä.

Joukkovoimaa ja asiallista kansalaiskeskustelua kaipaa graduntekijä Pariisissa.

Kyösti, prekaari kirjoitti...

Eetu Virén meni ohjelmassa paniikkiin tai sitten selitteli omiaan, paskaduuni-käsitteenä ei kuvaa työtä itseään vaan työehtoja. Kaikki työ on sinällään itse arvokasta ja hyvää, työehdot ovat vain paskat.

Palkka ei vastaa työn merkitystä (roskakuski, sairaanhoitaja), työt tulevat kotiin (sähköpostien lukeminen vapaa-ajalla) ilman korvausta tästä, oletetaan työntekijän olevan aina valmis tulemaan kutsuttaessa töihin (extratyövoima, erityisesti ravintola-alalla).. Lisäksi pidetään itsestään selvyytenä, että työntekijä suostuu työnehtoihin, muuten ei ole töitä.

Pointti oli tää, et mikään työ ei ole paskaa, vaan työehdot ovat. Kyse on siitä riistosta, mitä on jatkunut noin aina. Ylempi luokka alistaa alempaa sosiaaliluokkaa, Erik Frommin mukaan kyse on riistävän asennoitumisen mukaantumisesta markkinakapitalistiseen järjestelmään.

Tilanne on huono kaikille, erityisesti naisille. Naisten laajamittainen päähän potkiminen on helpointa, naisia auttamalla tavoitteitaisiin aina heikoimmassa asemassa olevia. Tuo pätee niin tässä niinkuin sodassakin.

En tiedä, olinko nyt tarpeeksi selkeä ku kirjotin tuota kaiken muun välissä.

Kyösti, prekaari kirjoitti...

Ja tää unohtui: Työn ja vapaa-ajan välinen kuilu on jäänyt pois. Harvalla on enää 8-16 välistä työaikaa, työt tulevat kotiin ja työ on yhtä muun ajan kanssa.

Johanna Hautakorpi voi selittää sulle lisää, vaikka yhteisen työpaikkanne luonastiloissa Pikkuparlamentissä