Seksiä, komisario Palmu

Eduskunta keskustelee tänään täysistunnossaan seksin oston kriminalisointia koskevasta lakiesityksestä. Lakivaliokunta päätyi ehdottamaan alkuperäistä hallituksen esitystä rajoitetetumpaa mallia, jossa seksin osto ei ole yleisesti rangaistavaa, vaan vain silloin kun kyseessä on parituksen kohde tai ihmiskaupan uhri. Tätä esitystä kutsutaan ns. kompromissimalliksi, jolla katsotaan olevan varsin hyvät mahdollisuudet menestyä eduskunnassa. Myös oston yritys olisi rangaistava. Uusi muotoilu pohjautuu perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että rajaus toteuttaa perustuslain mukaisen lain tarkkarajaisuuden ja oikeasuhteisuuden vaatimusket alkuperäistä esitystä paremmin.

Uutta muotoilua, jota monet eivät kuitenkaan varmasti tule purematta nielemään, perustellaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös sillä, että se täyttää myös hallitusohjelman tavoitteet paritukseen ja ihmiskauppaan puuttumisesta. Luonnollisesti se kuitenkin sisältää ajatuksen siitä, että seksipalveluiden ostaminen ei lähtökohtaisesti ole ongelma. Vaikka prostituutioon liittyvät ongelmat niin tasa-arvon kuin terveydenkin kannalta ovat huomattavia, olen itse vastustanut seksin oston kriminalisointia. Rajattu versio on alkuperäistä versiota parempi, muttei vastaa kaikkiin ongelmiin erityisesti mitä tulee uhrien aseman parantamiseen.

Syitä on monia. Kysymys prostituutiosta ja seksipalveluiden ostosta on useimmiten ensisilmäystä monimutkaisempi. On selvää, että kyse on tällä hetkellä erittäin valitettavasta ilmiöstä, jonka taustalla suurimmat syyt löytyvät köyhyydestä ja naisten epätasa-arvoisesta asemasta. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ostokiellolla kyettäisi ratkaisemaan. Huomionarvoista on, että täydellisen kiellon valvominen olisi erittäin vaikeaa. Myöskään tilanne, jossa rikokseen yllyttäminen (=seksipalveluiden tarjoaminen) ei olisi rikos, mutta ostaminen on, on ristiriitainen rikoslain periaatteiden kanssa, jossa ylipäätään rikokseen yllyttämistä pidetään yhtä lailla rangaistavana.

Seksipalveluiden oston täydellinen kieltäminen olisi uusi kieltolaki. Kuten sitä, myös tätä lakia pyrittäisiin kiertämään kaikin mahdollisin keinoin. Ilmiön siirtyessä yhä enemmän maan alle, uhrien auttaminen tulee entistä vaikeammaksi. Alalla toimivat itsenäiset ja riippumattomat prostituoidut, joita heitäkin esiintyy, ajautuisivat vaikeuksiin, tosin rajattu versio vastaa heidän ongelmiinsa. On kuitenkin esitetty huomioita, joiden mukaan tämä luo epätasa-arvoistavan elementin heidän ja niiden prostituoitujen välille, jotka eivät kykene vaikuttamaan olosuhteisiinsa.

Arviot itsenäisesti toimivien prostituoitujen määrästä vaihtelevat rajusti, aihetta tutkineen tutkija Anna Kontulan mukaan Suomessa toimivista prostituoiduista parituksen piirissä on vain noin kolmasosa, hallituksen alkuperäinen esitys puolestaan lähtee näkemyksestä, jonka mukaan valtaosa prostituutiosta on erittäin järjestäytynyttä. Tilastojen luotettavuutta suuntaan tai toiseen on vaikea arvioida. Joka tapauksessa tätäkin asiaa on pohdittava, sillä ihmisoikeuksiin kuuluu päätösvalta suhteessa omaan kehoon. Liian usein naisten suojelemisen puolesta käytetyt puheenvuorot ovatkin käytännössä omien moraalikäsitysten puolesta puhumista. Tällöin ollaan eksytty kauas alkuperäisestä tavoitteesta, uhrien auttamisesta.

Nk. kompromissimalli ei ole ongelmaton sekään, sillä myös siihen liittyy vaikeasti toteennäytettäviä olosuhteita ja on aina tulkintakysymys milloin ostaja voi tietää ostavansa seksiä parituksen kohteelta tai ihmiskaupan uhrilta. Usein olosuhteet kuitenkin ovat sellaisia, että näin voidaan helposti katsoa tapahtuvan. Rajatapauksiakin varmasti kuitenkin tulee vastaan. Esitys sisältää näkemyksen siitä, että paritukseen viittaavat mm. se, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan jollekulle muulle kuin itse teon kohteelle. Myös tilanteet, joissa on selvää, että henkilön liikkumavapautta on rajoitettu, ovat rangaistavien piirissä. Nämä olosuhteet paljastunevat rikosta tutkittaessa.

Seksibisnekseen liittyy luonnollisesti laajamittaista riistoa ja tasa-arvo-ongelmia. Paritukseen liittyvät rikokset ovat hirvittäviä, joten niihin olisi puututtava kovalla kädellä. Prostituutio ei kuitenkaan lainsäädännöllä katoa, tarvitaan monipuolisempia yhteiskuntapoliittisia keinoja. Rikollisuuskytköstä saattaisi ehkäistä paremmin toiminnan tuominen osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa kuin sen ajaminen pois valtavirtayhteiskunnan silmistä. Huomionarvoista on ollut myös se, että koko keskustelun ajan prostituution kanssa jokapäiväisesti työskentelevien mielipiteet kriminalisointia kohtaan ovat olleet huomattavasti kriittisempiä kuin niiden, jotka eivät ole ilmiöön törmänneet. Tätäkin on syytä muistaa asiasta keskustellessa.