Niklas Holmberg (kesk.) kirjoittaa Turun Sanomien kirjoittajavieras- palstalla (7.8.2006) opintotuesta pitäen ministeri Saarelan esitystä tulorajojen korottamisesta oikeansuuntaisena kehityssuuntana. Opiskelijajärjestöjen tavoitetta opintorahan nostamisesta hän sen sijaan vastustaa vedoten valtiontalouden realiteetteihin ja sillä, että on olemassa myös muita heikosti toimeentulevia ihmisiä.Holmberg on luonnollisesti aivan oikeassa siinä, että korkeakouluopiskelijoiden rinnastaminen niihin ihmisiin, joiden elämäntilanne on haasteellinen ja vaikea, on monin tavoin perusteetonta. Sen sijaan sitä, että lisäetuja pitäisi tästä syystä suunnata juuri niille, jotka ovat kaikista opiskelijoista taloudellisesti parhaassa asemassa, on vaikea ymmärtää.
Tulorajojen korotuksesta hyötyvät vain ne opiskelijat, joiden työstä saamat tulot ylittävät nykyiset tulorajat. Mikäli opiskelija ei ole löytänyt työtä, tai hänen opintonsa vievät hänen kaiken aikansa ei tulorajojen korottamisesta ole iloa. Tulorajojen nostosta eivät hyödy myöskään toisen asteen opiskelijat heidän opiskelunsa ollessa huomattavan koulumuotoista. Kohdentumisongelma on ilmeinen, tukea eniten tarvitsevat jäävät vaille parannuksia.
Opintojen aikana hankittu työkokemus on luonnollisesti tärkeä ja arvokas asia. Sen hankkiminen onnistuu kuitenkin jo tämänkin hetkisillä tuilla. Väite siitä, että opintotukijärjestelmän tämänhetkiset tulorajat estäisivät relevantin työkokemuksen hankkimisen, ei pidä paikkaansa. Jokainen opiskelija ottaa hyvän työpaikan vastaan ja miksi tukea sosiaaliturvan avulla niitä, jotka saavat jo elantonsa palkasta?
Holmberg vertaa kirjoituksessaan opintotukea minimikansaneläkkeeseen. Jää epäselväksi mihin hän vertauksellaan pyrkii, mutta pidän varsin kyseenalaisena kilpailuttaa heikosti toimeentulevia ryhmiä toisiaan vastaan aikana, jolloin tuloerot maassa ovat räjähtämässä käsiin. Tilanne, jossa "köyhät ovat solidaarisia kerjäläisille" on kaukana siitä köyhän asian ajamisesta, josta Keskusta puoluekokouksessaan niin kauniisti puhui.
Vastine mielipidekirjoitukseen, julkaistu 9.8.2006Turun Sanomissa
Tekstit
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Vähän yllättävää, kuinka helposti Keskustaopiskelijat irtaantuivat kaikkien opiskelijajärjestöjen yhteisestä tavoitteesta eli opintorahan nostosta.
Karpela esittää sekä ateriatuen nostoa että tulorajojen nostoa. Toivottavasti ei ainakaan niin käy, että kun jokainen toivoo omia asioitaan, niin mikään ei mene läpi. Itse mieluummin korottaisin ateriatukea. Tietty opintorahaa pitäisi korottaa, mutta ensi vuoden budjettiin ei sille näytä löytyvän rahaa (Toivottavasti olen väärässä!).
Opintojen lyhentämiseksi parantaisin opintolainen houkuttelevuutta. Toki opintorahaa pitäisi nostaa, mutta ei ole kauhean todennäköistä, että näin tapahtuisi. Jos opiskelijat sen sijaan, että käyvät opintojen aikana koulutusta vastaamattomassa työssä, nostaisivat lainaa, jäisivät ne työpaikat työttömille ja opiskeluajat lyhentyisivät. Toisaalta taas toki kaikenlainen työkokemus on plussaa.
Nykyinen nuorisosukupolvi pelkää ottaa lainaa, koska tulevaisuudenusko on heikohkoa. Onkohan tässä mennyt lapsi pesuveden mukana, kun opiskelijajärjestöt ovat vuosia toitottaneet, että opintolainaa ei uskalla ottaa, koska tulevaisuus on epävarma? Ymmärtääkseni valtio maksaa opintolainan korot siltä ajalta, kun valmistunut, opintolainaa ottanut henkilö, ei ole vielä päässyt ansiotyöhön. Tästä vain ei olla taidettu juuri tiedottaa opiskelijoille - tieto voisi lievittää pelkoa.
Keskustaopiskelijat kyllä alkoivat vaatia tulorajojen nostoa, ei pelkästään Holmberg.
En haluaisi sellaista tilannetta, etteivät opiskelijat kävisi ollenkaan töissä vaan sellaisen tilanteen, jossa opiskelijoilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet valita, haluaako käydä töissä opiskelujen aikana, vai ei. On tietty totta, että työkokemus on aina hyvästä, mutta onko se niin hyvästä, että sen takia kannattaa venytyttää opiskeluja? Lisäksi monilla opiskelijoilla on mielenterveyshäiriöitä, mm. masennusta ja burn outia, kun pitäisi sekä valmistua että tehdä töitä tullakseen toimeen.
Lähetä kommentti